Tilanne siis sellainen, että aluksi mies ei tehnyt kotitöitä juuri ollenkaan (ollaan 4 vuotta asuttu yhdessä, 7 vuotta seurusteltu, kumpikaan ei ole asunut yksin ennen yhteen muuttoa), ja nyt onneksi on ruvennut tekemään jonkun verran, ongelmana olen vain tällä kertaa minä itse! Arvostan kovasti sitä että mieheni on ruvennut auttamaan kotitöissä, mutta vaikka häntä tekosistaan kiitänkin, silti raivostun sellaisista asioista kuin että tiskikone tyhjennetään puoliksi keittiön pöydälle koska ei ole tietoa minne loput astiat kuuluvat (myönnän että pidän itse melko tarkasti tietyt tavarat tietyissä paikoissa tilanpuutteen vuoksi, ja siksi että tarvittaessa tiedän ja myös mieheni tietäisi mistä tavarat löytyvät), ja yleensäkin huushollistamme löytyy mieheni jäljiltä tavaroita joka huoneesta johonkin nurkkaan sullottuna muovipusseista ja tyhjistä kirjekuorista, mainoksista neljän kuukauden takaisesta mökkireissun varustuksesta, ym lähtien. Itselleni siivoaminen on sitä että tavarat laitetaan omille paikoilleen ja jos sellaista ei ole niin sellainen keksitään jonne jatkossa ne tavarat laitetaan, ja miehelleni siivous on sitä kun joku tärkeä vieras (yleensä appiukko) on tulossa kylään, kaikki ylimääräinen lattioilta tungetaan sohvan tai pöydän alle tai keittiön komeroon, pois silmistä. Olen miehelleni yrittänyt sanoa että helpottaisi siivoamista huomattavasti jos yleensäkin tavaroita silloin tällöin muuten vaan kuljettaisi omalle paikalleen, mutta ei! Nyt kun mieheni on tehnyt jotain kotitöitä (vie roskia/pahvit paperinkeräystavarat/tyhjät pullot pyytämättä, täyttää/tyhjentää tiskikoneen pyytämättä,) ja kysyy sitten aina välillä että huomasitkos mitä on tapahtunut ja mitä hän on tehnyt, aluksi häntä kiitin, ja nielin ajatukseni joissa sanoin että nämä laitetaan sitten tänne seuraavan kerran ja nämä tänne. Nyt sitten muutaman kerran (lue 10 kertaa =)) olen oikeasti sanonut että seuraavan kerran tee näin tai laita tämä tänne ja vaikka kuinka ystävälliseen sävyyn niin hän suuttuu/loukkaantuu (en ole ihan varma kumpaa vai molempia) ja sanoo ettei osannut sitäkään tehdä oikein ja että tämän takia ei tee mitään yleensäkään!
Ja yleensäkin yritän häntä saada siivoamaan omat sotkunsa, minä siivoan omani koska minäkään en pidä siitä että minun tavarani siivotaan jonnekin mistä en niitä enää löydä. Olen myös opetellut sulkemaan silmäni joissain asioissa, esim tiskaamisessa, itseltäni se käy ilman että astiat viikkotolkulla seisovat altaassa, mutta jos minua ei oikeasti huvita joka toinen päivä tiskata niin yritän vain olla huomaamatta niitä tiskikasoja. Ja kyllä se aina johonkin pisteeseen asti auttaa.
Eli siis olenko vaan harvinaisen nipo ihminen, onko vain opeteltava sulkemaan silmänsä tältä kaaokselta jos haluaa toisen kanssa elää? Ja miten saisin mieheni ymmärtämään että nipotuksesta huolimatta arvostan kovasti hänen yritystään auttaa kotitöissä, ettei hän nyt lakkaisi niitä kokonaan tekemästä.
Tämä siivousasia loppujen lopuksi vaivaa vain sillä hetkellä kun jotain pitäisi tehdä esim keittiössä, tai imuroida, yms, niin yksinäni täällä raivoan ja itken ja se tekeminen tuntuu niin vastenmieliseltä! Muuten suhde kai toimii ihan hyvin, rakastan miestäni, mutta ei kai kotityöt oikeasti voi olla syynä miehen vaihtoon?
Olen muuten sanonut joskus että auttaisikohan asiaa jos asuisimme erillämme ja siivoaisiko mieheni sitten enemmän johon vastaus oli että ei hän silloin olisi kotonakaan joten ei hirveesti nappaisi. Eikä mieheeni tehoa uhkaukset siitä että lähden jos ei asiat muutu koska tietää etten sellaista uskaltaisi tehdä kuitenkaan. Tai sitten en osaa asiaa esittää oikealla tavalla.
Ikuisuuskysysmyskö
13
872
Vastaukset
- Aikuinen nainen (40v)
Vaikka joistakuista se voi tuntua turhalta, yksi oman elämäni parhaista päätöksistä on ollut hankkia ulkopuolinen suorittamaan viikoittaisen siivouksen. Säästän rahat ennemmin vaikka vaatteista tai pihveistä, onhan mielenrauhani tärkeämpi!!
Nykyään siivouksen kuluista saa myös kotitalousvähennystä verotuksessa.
Suosittelen lämpimästi - niin ei tarvitse ukkoa heittää pihallekaan ja jää paremmin aikaa yhteiselolle. ;) - ma luulen
Ihmiset ovat hyvin erilaisia myös tässä siivous- ja järjestysasiassa. Jos yhdessä asutaan, on pakko tehdä kompromisseja. Ja kompromissi tarkoittaa, että molemmat hiukan joustavat omista tavoistaan ja periaatteistaan. Minä olen meillä suurpiirteisempi; miehelle on tärkeää, että tavarat olisivat omilla paikoillaan ja että tiskipöydällä ei saisi olla astiakasoja odottamassa koneeseen laittoa. Käytän tässä konditionaalimuotoa, koska vaikka mieheni haluaisi asioiden näin olevan, aina hän ei itse tee mitään näiden asioiden eteen.
Minulle tärkeämpää on, että on puhdasta. Se ei niinkään haittaa, että tavaroita välillä lojuu siellä täällä tai että lautaset nyt hetken odottavat koneeseen laittoa. Tiedän, että ne sinne laitetaan, joten ei ole niin minuutin päälle. Pieni kaaos ei minua häiritse.
Mitä jos pyytäisit miestäsi tekemään sellaisia kotitöitä, jotka hän "osaa". ;) Eli pyydä, että mies imuroi ja tyhjennä sinä sillä aikaa astiat oikeille paikoilleen koneesta. Minä pystyn ymmärtämään oikein hyvin, miltä tuntuu, jos tietää toisen ärsyyntyvän siitä, etten osaa laittaa tavaroita just oikeaan paikaan. Melkein sitä sitten mieluummin jättää laittamatta, kun tosiaan oman tekemisen palkintona on tuhahdus tyyliin "ai täälläkös tämä olikin...". Meillä mies aluksi aina täytti astianpesukoneen, koska minä en hänen mielestään osannut tehdä sitä oikein... ;) Nyt en enää välitä, vaan täytän omalla tyylilläni. Ja kai mieskin on huomannut, että parempi niin kuin että tiskit jäisivät tiskaamatta.
Muista myös kertoa miehellesi, missä kunkin tavaran oikea paikka on, jos se on sinulle tärkeää. Selitä hänelle, että voisitko laittaa kattilat tähän kaappiin, koska muualla ei oikein ole tilaa. Ehkä vähitellen oppii.
Ymmärrystä ja joustoa puolin ja toisin. - Nimetön
Kiitos vastauksistanne, vähän jotain tuon tyylisiä vastauksia odotinkin! Siivoojaa olen ehdottanut kerran leikilläni, ja mieheni oli siihen kyllä ihan suostuvainen, hölmöltä se kyllä tuntuu että talouteen jossa ei ole lapsia pitäisi hankkia siivooja, mutta lapsia olemme jossain vaiheessa hankkimassa että ehkä sitten pitää vakavissaan harkita sitä siivoojaa jonkun aikaa. Kai niille lapsillekin pitäisi sitten siivoamista opettaa ettei niistä ihan vätyksiä tule...=)
Olisi myös ihanaa jos jokin keino tepsisi näihin olemattomiin hermoihin! Tuossa huomasin just että yksinään kun olen niin tulee raivostuttua niiiiin kovasti, mutta kun mies on kotona niin en sitten viitsi "turhasta" ruveta paiskomaan tavaroita vaan vain mutisen ja tuhahtelen enemmän itsekseni... Ehkä pitää tulla kotiin vasta kun mies on tullut töistä... =)- Aikuinen nainen (40v)
Lasten lelujen järjestely takaisin paikoilleen leikkien loputtua on mielestäni riittävä opetus lapsille silloin kun ovat leikki-ikäisiä. Pitääkö opetta vielä kuuraamaan lattia jne? ;)
Arjen pyörittämiseen menee joka tapauksessa paljon aikaa päivittäin, ruoan laittaminen, keittiön siivoaminen ruokailun jälkeen, pyykin peseminen, tavaroiden järjestely paikoilleen... Paljon on tekemistä!
Kerran viikossa on ihana tulla siivottuun kotiin (siivooja käy perjantaipäivisin). Kun tulen töistä, paikat on siisteinä ja voin hyvällä mielellä aloittaa viikonlopun askareet. Paremmat ruoat valmistumaan, viinipullon avaaminen ja musiikki kuulumaan. Jos siinä vaiheessa alkaisin siivoamaan, niin ei tulisi mitään.
Ei ole tarkoitettu, että täällä raadetaan itsensä hengiltä! Siivoaminen oli asia, joka oli naisen tehtävänä silloin kun miehillä oli vielä niin hyvä palkka, että he pystyivät elättämään koko perheen. Vai mitä? - Nimetön
Aikuinen nainen (40v) kirjoitti:
Lasten lelujen järjestely takaisin paikoilleen leikkien loputtua on mielestäni riittävä opetus lapsille silloin kun ovat leikki-ikäisiä. Pitääkö opetta vielä kuuraamaan lattia jne? ;)
Arjen pyörittämiseen menee joka tapauksessa paljon aikaa päivittäin, ruoan laittaminen, keittiön siivoaminen ruokailun jälkeen, pyykin peseminen, tavaroiden järjestely paikoilleen... Paljon on tekemistä!
Kerran viikossa on ihana tulla siivottuun kotiin (siivooja käy perjantaipäivisin). Kun tulen töistä, paikat on siisteinä ja voin hyvällä mielellä aloittaa viikonlopun askareet. Paremmat ruoat valmistumaan, viinipullon avaaminen ja musiikki kuulumaan. Jos siinä vaiheessa alkaisin siivoamaan, niin ei tulisi mitään.
Ei ole tarkoitettu, että täällä raadetaan itsensä hengiltä! Siivoaminen oli asia, joka oli naisen tehtävänä silloin kun miehillä oli vielä niin hyvä palkka, että he pystyivät elättämään koko perheen. Vai mitä?Kuulosti ihanalta kyllä tuo elämä siivoojan kanssa... =) Ja siitä lasten siivoamisesta; en meinannu ihan orjiksi laittaa, lähinnä tarkoitin sitten murrosikäisenä tai vanhempana.=)
Ja juuri tuo pyykkääminen ja keittiön siivoaminen ja tavaroiden järjestely todellakin on niitä työläimpiä "askareita" joihin tuhlaantuu aikaa kun olisi voinut muutakin tehdä sillä aikaa...
- elämään
Suosittelen, nuo on pieniä murheita isojen asioiden keskellä. Olen ollut samanlainen joskus, mutta onneksi lopettanut nyt. Tehkää selväksi millaisessa kodissa on kiva olla. Anna tehdä omalla tyylillään. Sama miten tekee, jos lopputulos on ok. Toisella vie joku asia kauemmin kuin toisella. Mulla on arabi-mies, joka ei ollut pahemmin köökin puolella häärännyt. Ei osannut yhtään mitään. Mutta nyt tekee aika paljon. Jää tiskipöydän kannet kiillottamatta, mutta mä voin tehdä sen jos se muo häiritsee. Mä olen tosi tyytyväinen, että tekee asioita. Muista sanoa, että arvostat sitä että auttaa suo. Mä uskon, että mun ukollani on auttanut se, että sanon sille kuinka kivaa että se kantaa kortensa kekoon. Sillä on suu messingillä ja on iloinen.
- ruotija1
Älä kerää turhaa vai kerääkö mies tavaraa noin paljon jos miehen pitää kaikki siivota... siivoatko itse koskaan? Tai pitäisiköhän asunnon olla isompi asiallisia säilytystiloja. Tai selkeämmät paikat kullekin tavaralle. Tai värikoodeja piiloon esim. roskille.
Kirjoita aakkosjärjestykseen paperille tietokoneella ja SELKEÄSTI mikä minnekin niin mies tarkistaa aina tavaran paikan siitä. Oliko vaikeaa. Esim. sukat - puhtaat > makuuhuoneen valkoinen kaappi, toinen ovi, kolmas hylly ylhäältä alaspäin, vihreä kori. Säilytä tiedostoa koneella niin sinne voi aina lisätä puuttuvan tavaran.. ja voi kirjoittaa rauhassa sitä. Mutta rajansa määrälläkin.
Olet nipo kyllä todennäköisesti, ota rennommin, ei elämä kaadu niihin tavaroihin tai miehen muistiin. Jos toinen panikoi motkotustasi,.. niin itselläni unohtuisi välittömästi moni paikka. Miksi romua pitää tursuta joka kaapista... olisko isompi asunto mitään. Pitäähän sitä tavaraakin olla jonkin verran kummallakin.- omat kaapit molemmille!
Aakkosjärjestykseen tietokoneelle tavaroiden paikat? No huhhuh...
Meillä on makuuhuoneessa minun kaapit ja miehen kaapit - jos miehen vaatteet/ tavarat lojuu missä sattuu, sullon ne vain miehen kaappiin - sieltä ne sitten löytyy tarvittaessa. Jollei mies osaa pesuun meneviä vaatteita laittaa pyykkikoriin, niin oma moka. Koulutus taitaa olla paikallaan!! - Nimetön
Kiitos vastauksestasi! Tuota vois johonkin asioihin kokeilla tuota lappuhommelia.=) Ja siitä siivoamisesta vielä että molemmilla on ns. harrastus missä tavaraa kertyy asuntoon mutta kyse ei ole näistä tavaroista, niille kyllä löytyy omat paikat, (emme siis kuitenkaan ole mitään keräilijöitä).Minä siivoan omat sotkuni ja tavarani (alussa siivosin molempien mutta kyllästyin joten mieheni saa siivota omansa, asian ydin on siis vain siinä että saisin itseni kestämään sitä tahtia jolla mieheni sotkunsa siivoaa, eli vasta silloin kun isänsä tmv. on tulossa kylään tai mieheni "tahtia" nopeutettua) Ja asumme puolitoistakerroksisessa omakotitalossa joten tilaa pitäisi riittää kahdelle ihmiselle. Keittiö on vaan tavaraan verrattuna liian pieni säilytystiloiltaan vaikka remonttiakin on tehty,ja lisää tulossa, toisaalta keittiö ja olohuone on ihan väärässä paikassa koska keittiöön tullaan eteisestä ensimmäisenä johon suurin osa tavaroista sitten kasaantuu (yllätys) ja kun keittiöön ei mahdu niin seuraavana on olohuone jne...yleensäkin kaappeja tai laatikostoja puuttuu sieltä missä niitä kaivattaisiin.. taitaa olla aika yleinen ongelma...No mutta toisaalta ollaan muutaman vuoden päästä tästä muuttamassa pois, ehkä sitten isompaan ja fiksumpaan asuntoon, että hittoako tässä valitan! =)
Nyt kun se raivonpuuska meni taas ohi niin asia tuntuu mitättömältä ja turha motkottaa tälläisistä... =)
Kyllä tää taitaa tästä oieta kunhan saan oikean asenteen tähän hommaan! - toinen samanmoinen :)
Nimetön kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi! Tuota vois johonkin asioihin kokeilla tuota lappuhommelia.=) Ja siitä siivoamisesta vielä että molemmilla on ns. harrastus missä tavaraa kertyy asuntoon mutta kyse ei ole näistä tavaroista, niille kyllä löytyy omat paikat, (emme siis kuitenkaan ole mitään keräilijöitä).Minä siivoan omat sotkuni ja tavarani (alussa siivosin molempien mutta kyllästyin joten mieheni saa siivota omansa, asian ydin on siis vain siinä että saisin itseni kestämään sitä tahtia jolla mieheni sotkunsa siivoaa, eli vasta silloin kun isänsä tmv. on tulossa kylään tai mieheni "tahtia" nopeutettua) Ja asumme puolitoistakerroksisessa omakotitalossa joten tilaa pitäisi riittää kahdelle ihmiselle. Keittiö on vaan tavaraan verrattuna liian pieni säilytystiloiltaan vaikka remonttiakin on tehty,ja lisää tulossa, toisaalta keittiö ja olohuone on ihan väärässä paikassa koska keittiöön tullaan eteisestä ensimmäisenä johon suurin osa tavaroista sitten kasaantuu (yllätys) ja kun keittiöön ei mahdu niin seuraavana on olohuone jne...yleensäkin kaappeja tai laatikostoja puuttuu sieltä missä niitä kaivattaisiin.. taitaa olla aika yleinen ongelma...No mutta toisaalta ollaan muutaman vuoden päästä tästä muuttamassa pois, ehkä sitten isompaan ja fiksumpaan asuntoon, että hittoako tässä valitan! =)
Nyt kun se raivonpuuska meni taas ohi niin asia tuntuu mitättömältä ja turha motkottaa tälläisistä... =)
Kyllä tää taitaa tästä oieta kunhan saan oikean asenteen tähän hommaan!Pakko kommentoida :) kun luin tekstejäs niin jokun kolahti :) tiedän tasan tarkkaan mitä tarkoitat. Olen nipo, haluan että asiat on järjestyksessä ja omilla paikoillaan. Kun tavarat (astiat, kirjat, vaatteet, cd:t, dvd:t sun KAIKKI muut mitä ikinä kotona kukakin pitää...) on järjestyksessä ja omilla paikoillaan on ne helppo löytää. Ei tartte miettiä et mistähän tällä kertaa löydän juustohöylän/pakastusrasiat jnejne..
Miehelleni nämä asiat ovat täysin utopiaa. Kerran kokeilin että kuinka pitkään puhtaat astiat ovat astianpesukoneessa jos en ite niitä laita kaappeihin... Kun kolmas viikko oli menossa en enää jaksanu kattella tilannetta ja tyhjensin koneen. Enää en ota miehen pyykkejä kuivamasta pois vaan laitan omat pyykit toiseen telineeseen (enkä enää edes jaksa pestä miehen pyykkejä) ja hoidan ne niinkuin itse haluan.
Siivouksesta olemme sopineet sen että mies imuroi ja pesee lattiat ja itse pyyhin pölyt ja "sipistelen" paikkoja. Tosin osa miehen tavaroista laitan vaan johonkin kasaan jossa ne ovat poissa silmistäni... itse saa sitten hoidella omat tavaransa omille paikoilleen.
Monesti monesti monesti ja vielä kerran monesti olen manannut mieheni alimpaan helvettiin kun ei itse jaksa ymmärtää miten joku voi elää sotkun ja lian keskellä, mutta olen myös oppinut ummistamaan silmäni joiltakin asioilta. Sillon ku ite on väsyny niin pinna palaa alle sekunnin sadasosassa ja tekee mieli pakata omat tavarat autoon ja jättää avain keittiön pöydälle ja nostaa kytkintä. Mökötän ja tiuskin puoliääneen jos mies on kotona ja huudan ja raivoan ja paiskon tavaroita kun olen yksin ja miehen tavat ottavat aivoon.
Mutta aivan sama on miehellä. Hän ei ymmärrä miksi minulle on niiin älyttömän tärkeetä se että tavarat on paikoillaan ja eikä ymmärrä miksei astiat voi olla viikkoa tiskialtaassa vedessä "likoamassa"...
Parisuhde on toisen hyväksymistä sellaisena kuin toinen on.. vikoineen (joita välillä löytää triljoonittain) ja hyvine puolineen (niitäkin löytyy).. mutta helppoa se ei ole jos ollaan ääripäissä samassa asiassa, oli se asia sitten siisteys tai mikä muu tahansa.
Tämän avautumisen tarkoituksena oli kertoa että ihanaa kun joku muukin on samanlainen kuin itse on (luulin jo että olen ainut tälläinen nipottaja) ja todellakin tiedän mistä puhut. On totta että vaikka toinen tekeekin asioita mutta jos ne jättää puolitihen tai sanoo "en löytäny sen paikkaa" tulee mieleen et mikä ihmeen imbesilli se toinen on... "Etsi sen paikka herranen aika, olet aikuinen ihminen!!"
Ite oon myös miettiny että mikäli lapsia joskus saadaan niin haluan opettaa heidät perussiisteiksin. Mieheni lapsia edellisestä liitosta ei ole opetettu viemään roskia roskiin, astioita astianpesukoneeseen, saatikka keittiöön.. Siispä niiden viikonloppujen jälkeen kun lapset ovat olleen meillä löydän karkkipapereita, limpparipulloja, mehulaseja jnejne. sohvan alta, nurkista, sohvatyynyjen välistä, vaatteita ympäri taloa... Niinä hetkinä oikeasti tunnen olevani töissä hotellissa jossa olen siivoojana ja ruuanlaittajana ja karkkien ja ruuan ostajana... Tämä meni nyt vähän ohi aiheen, mutta ymmärrän mitä lastenkasvatuksellisesta näkökulmasta tarkoitat!!!
Sinulle tsemppiä yhteiseen elämään (ja tekipä hyvää avautua aiheesta :)) - Nimetön
toinen samanmoinen :) kirjoitti:
Pakko kommentoida :) kun luin tekstejäs niin jokun kolahti :) tiedän tasan tarkkaan mitä tarkoitat. Olen nipo, haluan että asiat on järjestyksessä ja omilla paikoillaan. Kun tavarat (astiat, kirjat, vaatteet, cd:t, dvd:t sun KAIKKI muut mitä ikinä kotona kukakin pitää...) on järjestyksessä ja omilla paikoillaan on ne helppo löytää. Ei tartte miettiä et mistähän tällä kertaa löydän juustohöylän/pakastusrasiat jnejne..
Miehelleni nämä asiat ovat täysin utopiaa. Kerran kokeilin että kuinka pitkään puhtaat astiat ovat astianpesukoneessa jos en ite niitä laita kaappeihin... Kun kolmas viikko oli menossa en enää jaksanu kattella tilannetta ja tyhjensin koneen. Enää en ota miehen pyykkejä kuivamasta pois vaan laitan omat pyykit toiseen telineeseen (enkä enää edes jaksa pestä miehen pyykkejä) ja hoidan ne niinkuin itse haluan.
Siivouksesta olemme sopineet sen että mies imuroi ja pesee lattiat ja itse pyyhin pölyt ja "sipistelen" paikkoja. Tosin osa miehen tavaroista laitan vaan johonkin kasaan jossa ne ovat poissa silmistäni... itse saa sitten hoidella omat tavaransa omille paikoilleen.
Monesti monesti monesti ja vielä kerran monesti olen manannut mieheni alimpaan helvettiin kun ei itse jaksa ymmärtää miten joku voi elää sotkun ja lian keskellä, mutta olen myös oppinut ummistamaan silmäni joiltakin asioilta. Sillon ku ite on väsyny niin pinna palaa alle sekunnin sadasosassa ja tekee mieli pakata omat tavarat autoon ja jättää avain keittiön pöydälle ja nostaa kytkintä. Mökötän ja tiuskin puoliääneen jos mies on kotona ja huudan ja raivoan ja paiskon tavaroita kun olen yksin ja miehen tavat ottavat aivoon.
Mutta aivan sama on miehellä. Hän ei ymmärrä miksi minulle on niiin älyttömän tärkeetä se että tavarat on paikoillaan ja eikä ymmärrä miksei astiat voi olla viikkoa tiskialtaassa vedessä "likoamassa"...
Parisuhde on toisen hyväksymistä sellaisena kuin toinen on.. vikoineen (joita välillä löytää triljoonittain) ja hyvine puolineen (niitäkin löytyy).. mutta helppoa se ei ole jos ollaan ääripäissä samassa asiassa, oli se asia sitten siisteys tai mikä muu tahansa.
Tämän avautumisen tarkoituksena oli kertoa että ihanaa kun joku muukin on samanlainen kuin itse on (luulin jo että olen ainut tälläinen nipottaja) ja todellakin tiedän mistä puhut. On totta että vaikka toinen tekeekin asioita mutta jos ne jättää puolitihen tai sanoo "en löytäny sen paikkaa" tulee mieleen et mikä ihmeen imbesilli se toinen on... "Etsi sen paikka herranen aika, olet aikuinen ihminen!!"
Ite oon myös miettiny että mikäli lapsia joskus saadaan niin haluan opettaa heidät perussiisteiksin. Mieheni lapsia edellisestä liitosta ei ole opetettu viemään roskia roskiin, astioita astianpesukoneeseen, saatikka keittiöön.. Siispä niiden viikonloppujen jälkeen kun lapset ovat olleen meillä löydän karkkipapereita, limpparipulloja, mehulaseja jnejne. sohvan alta, nurkista, sohvatyynyjen välistä, vaatteita ympäri taloa... Niinä hetkinä oikeasti tunnen olevani töissä hotellissa jossa olen siivoojana ja ruuanlaittajana ja karkkien ja ruuan ostajana... Tämä meni nyt vähän ohi aiheen, mutta ymmärrän mitä lastenkasvatuksellisesta näkökulmasta tarkoitat!!!
Sinulle tsemppiä yhteiseen elämään (ja tekipä hyvää avautua aiheesta :))Voi KIITOS SINULLE avautumisestasi! Helpottaa suuresti myöskin tietää etten ole ainut tämän asian tiimoilta! Olin jo varma että hermoissani on jotain vikaa tai olen muuten "viallinen" ihminen, mutta onneksi kyse onkin vain luonteenpiirteestä jota kantaa varmasti useampikin ihminen! =) Eiköhän tämä yhteiselo ala tästä sujua uusien kompromissien kera...
- tottuu
Nimetön kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi! Tuota vois johonkin asioihin kokeilla tuota lappuhommelia.=) Ja siitä siivoamisesta vielä että molemmilla on ns. harrastus missä tavaraa kertyy asuntoon mutta kyse ei ole näistä tavaroista, niille kyllä löytyy omat paikat, (emme siis kuitenkaan ole mitään keräilijöitä).Minä siivoan omat sotkuni ja tavarani (alussa siivosin molempien mutta kyllästyin joten mieheni saa siivota omansa, asian ydin on siis vain siinä että saisin itseni kestämään sitä tahtia jolla mieheni sotkunsa siivoaa, eli vasta silloin kun isänsä tmv. on tulossa kylään tai mieheni "tahtia" nopeutettua) Ja asumme puolitoistakerroksisessa omakotitalossa joten tilaa pitäisi riittää kahdelle ihmiselle. Keittiö on vaan tavaraan verrattuna liian pieni säilytystiloiltaan vaikka remonttiakin on tehty,ja lisää tulossa, toisaalta keittiö ja olohuone on ihan väärässä paikassa koska keittiöön tullaan eteisestä ensimmäisenä johon suurin osa tavaroista sitten kasaantuu (yllätys) ja kun keittiöön ei mahdu niin seuraavana on olohuone jne...yleensäkin kaappeja tai laatikostoja puuttuu sieltä missä niitä kaivattaisiin.. taitaa olla aika yleinen ongelma...No mutta toisaalta ollaan muutaman vuoden päästä tästä muuttamassa pois, ehkä sitten isompaan ja fiksumpaan asuntoon, että hittoako tässä valitan! =)
Nyt kun se raivonpuuska meni taas ohi niin asia tuntuu mitättömältä ja turha motkottaa tälläisistä... =)
Kyllä tää taitaa tästä oieta kunhan saan oikean asenteen tähän hommaan!Meillä on kaksio (pieni, 45 m^2) ja säilytystilaa ei juuri nimeksikään. Varasto ääriään myöten täynnä ja asunnossa tavaraa on kaikkialla, eikä koskaan ole kunnon järjestystä. No, välillä ottaa todella hermoille jos mies ei laita jotain paikalleen (jos siis tavaralle todella on paikka.) Kuten astiat, niille löytyy ne pari kaappia, joissa jokainen kuutiosenttimetri on käytetty hyödyksi.. Välillä omastakin mielestäni hankalaa ottaa ja laittaa takana olevia astioita ja mieheni ei edes tiedä, missä mitäkin on. Mutta yritän olla kärsivällinen ja kerron, mihin tavarat kuuluvat. Asiat menee jatkuvasti parempaan suuntaan ja olen siitä iloinen.
Molemmissa meissä (kuten jokaisessa ihmisessä) on ne omat ärsyttävät puolemme, ja niitä pitää opetella sietämään jossain määrin. Mutta asiallinen keskustelu auttaa kyllä. Itse yritän esittää asiani kohteliaasti, mutta tiedän että se silti loukkaa/suututtaa miestäni, jos vaikka valitan, ettei jokin kotityö ole tehty oikein/huolellisesti. Yritän kuitenkin "annostella" kritiikin niin, että pääasia on, kun pikkuhiljaa asiat muuttuu parempaan suuntaan. En voi miestäni muuttaa (enkä haluakaan), mutta voin auttaa häntä oppimaan joitain asioita. (Vastaavasti itsellänikin on oppimista toisissa asioissa.) Ei asioiden tarvitse muuttua yhdessä yössä, vaan vähitellen.
Itse kestän aika huonosti stressaavia asioita, kuten kaaosta, mutta osaan myös hillitä hermojani. Puhumme avoimesti siitä, miten tahtoisin asioiden olevan ja miksi ja kyllä mieheni sen ymmärtää. Vastaavasti voin sanoa, että itse en koskaan (no ehkä kerran vuodessa) pyyhi pölyjä, mutta mieheni mielestä se on tärkeää, joten olen opetellut tekemään niin. Kompromisseja on tehtävä ja mikäli asioista pystyy keskustelemaan, ei ole mitään syytä erota. Kotityöt ei kaada parisuhdetta, mutta se turhautuminen jos toisen kanssa ei voi puhua asioista, saattaa kaataa. Tosin keskustelemistaitojakin useimmat voivat oppia. Itse ajattelen, että ostamme tulevaisuudessa isomman asunnon, jossa tavaroille on säilytystilaa, joten tämä on väliaikaista eikä edes elämän suurimpia murheita/vaikeuksia.
- nyk onnellinen
Täytyy sanoa että yksinkertaisuudessaan, tee itse.
Suhteistani oppineena, teen itse kotityöt. joudun kuitenkin tekemään asiat uudestaan koska en ole ollut tyytyväinen heidän työn tulokseensa ja yritykseensä, heh.Vaikka olenkin kiittäny aina hyvästä yrityksestä.
Kannattaa miettiä ;)....
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p455000Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?1121570Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "481129- 131063
81-vuotias Frederik avoimena - Ei omasta mielestä kelpaa tästä syystä realityihin: "Veemäinen..."
Junttidiscon kuninkaana tunnettu Frederik, 81, on esiintymislavoilla suvereeni tekijä. Mies on viihdyttänyt ympäri Suome17987Muusikko yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan
Karu epäily: Muusikko, 32, yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan Oulussa. IS:n selvityksen perusteella miestä ei ole syy75950Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella8947Kulukusuunnat
Eikö kuhmolaiset iha oikiasti tiiä kumpi o vasen ja kumpi oikia? Tuolla ku liikennemerkissä näkyy nuolet ylös ja alas, v2852Tynkä Eläintarha ei ole enää visiitin väärti
Ähtärin MesiZoo on vajonnut alas. Näytillä olevien eläinten määrä on romahtanut lähemmäs -40%. Paikat ovat päässeet pah56751Junan alle
Kuka päätti tai yritti päättää päivänsä jäämällä junan alle ja aiheutti sen takia veturikuskille ja muille traumat..?27713