Te jotka olette eronneet ja yhteisiä lapsiakin on niin kuinka hyvin olette saaneet arjen sujumaan sen jälkeen? Välillä tuntuu että olisi helpompaa jos ei ex miestä tarvitsisi edes nähdä mutta minkäs voi kun lapsilla on oikeus isään. Onko täällä ketään joilla viikko/viikko periaate ja miten se on toiminut? Vai onko lasten isä vain toisinaan hänen aikautaluunsa sopivan ajan vieraileva tähti jolloin kaikki on aina kivaa ja hauskaa lapsille?
kuinka kauan muilla on kestänyt
toipua ja jatkaa
6985
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaikki on just tyyliin
"vain toisinaan hänen aikatauluunsa sopivan ajan vieraileva tähti jolloin kaikki on aina kivaa ja hauskaa lapsille?"
Ja toki aina kaikki maailmassa menee lapsen edelle ja lasta kohdellaan kuin lelua, jonka kanssa harvoin tekee mieli leikkiä. Eipä lapsonen tiedä mikä on isä.
Minusta taas mies kuvittelee, että voi käyttää likasankonaan loppuelämänsä, ja juuri tämän kiusaamisen ja haukkumisen takia ei tosiaan haluaisi olla ukon kanssa missään tekemisissä.
Arki meillä siis sujuu parhaiten silloin kun "isästä" ei kuulu mitään.
Kyllä heti eron jälkeen tuntui kun yhden holhottavan ja elätettävän olisi saanut maailmalle, helpotus oli suunnaton. Oven taakse tosin ilmestyi joskus ja lapset päästi sisään, eihän sille mitään voinut.
Nyt lapset käyvät joskus isän ja nuoren huntupäisen vaimon ja lasten luona. kommentoivat tullessaan että yrittivät siellä jotain propagandaa...ei mee läpi.
Lapset pärjää hyvin ja ovat saaneet hyvän näkökulman isän kuvioiden kautta mitä tässä maailmassa oikein tapahtuu. En toivo exälleni pahaa mutta soisin muuttavan takaisin kotimaahansa.
tippaakaan ei myötätuntoa heru afrikkalaisten lemppaamille lortoille tai heidän kersoilleen.
Sait ansiosi mukaan,sinun ansiostasi suomeen on juurtunut pysyvästi yksi kolari lisää.Oikeastaan 2 kun mukaan lasketaan mulattisi.
Kuten guru Watson jo joskus sanoi, tulisi maahantuojan olla min. 5 vuotta vastuussa tuomisistaan.
Mulla meni jotain kaksi vuotta, että pääsin yli erosta lopullisesti, vaikka me erottiin sovussa yhteisestä sopimuksesta,ilman riitoja tai kolmansia osapuolia. Mies oli ensirakkauteni ja yhdessä oltiin vuosia joten ei siitä yhdessä yössä toipunut.
Olemme edelleen hyvissä väleissä vaikka erosta on kulunut melkein 10 vuotta. Hän esim. vei ja haki minut lentokentältä kun olin tapaamassa uutta aviomiestäni Gambiassa.
Ainut vika siinä miehessä on, ettei tajua lasten tarvitsevan isäänsä enemmin. Meillä ei ole koskaan ollut sitä mahdollisuutta että lapset pääsisivät isänsä luo esim. viikonlopuksi. Alkuun se otti aivoon, mutta nyt ei enää tunnu missään. Lapset ei isänsä perään enää kysele, mutta ovat iloisia kun näkevät eli eivät kai kanna mitään kaunaa.
meille tuli ero täytenä yllätyksenä syksyllä ja vauva on vasta tuloillaan...mies halusi erota ja nyt sen jälkeen kiusannut minua kokoajan.aluksi jäi toiselle paikkakunnalle ja nyt muutti tänne.koko odotusajan hänellä ollut aivan ihmeellisiä vaatimuksia,esim.hän haluaa tulla synnytykseen mukaan,en saisi imettää,hän pitää lasta vuoroviikot itsellään ja kesällä vie lapsen vanhempiaan tapaamaan jne.jokaikinen päivä noita samoja asioita jaksanut jauhaa sähköpostiin ja puhelimeen,ja viimeaikoina myös vahdannut minua kotimme edessä.nyt kun huomannut,etten niinvaan aio antaa periksi,on vaihtanut tyyliä,haluaisikin jatkaa yhdessä...