Kysely henkinen uskottomuus

Mitähän mahtanet tarkoittaa ”henkisellä” uskottomuudella?

Romanttisia tunteita jotakuta muuta kohtaan kuin puoliso?
Seksuaalisia haluja jotakuta muuta kohtaan kuin puolisoa, mutta ei ole tehnyt mitään (vielä)?
Hyvää ystävyyttä jotakuta muuta kohtaan kuin puoliso?
Henkistä yhteenkuuluvuutta jotakuta muuta kohtaan kuin puoliso, esim. arvoihin, uskontoon tai aatteisiin liittyen?

Vai tarkoitatko että toinen on poissaolevan tuntuinen, ajatukset muualla? Epäilys, että kenties hän on kuvitelmissa olla jonkun toisen kanssa?

Sulkeutuneisuutta, ettei puoliso enää kerro kaikkia ajatuksiaan ja tunteitaan sinulle?

Pelkoa että sinusta puhutaan selän takana, juuri niistä asioista joista toinen onluvannut olla hiljaa?
Pelkoa että sinulle valehdellaan?

Olen itse ammatissa jossa todellakin ”annetaan” henkisesti ja huvittaa ajatella, että näin ”petän” puolisoani…

kyseessähän on miehesi naispuolinen työkaveri jos en väärin muista?

Nyt vain on niin että ollaanpa sitten avioliitossa, avoliitossa tai muuten vaan parisuhteessa, ei kumpikaan osapuoli pysty, eikä hänellä ole edes oikeutta kontrolloida toisen ajatuksia.
Miehesi ei ole pettänyt sinua konkreettisesti ja jos tilanne on ollut päällä kuusi vuotta, tuskin sitä tekeekään. Suurempi todennäköisyys on että mies kerrassaan kyllästyy vatvomiseesi ja kuten sanoit "olisi helpompi pihdata jos olisi dokumenttia" tyyppiseen melko kieroutuneeseen ajatusmaailmaasi ja ottaa jalat allensa ja lähtee menemään.
Jos tilanne on tuo että oikeastaan jo toivot että miehesi olisi uskoton jotta sinun olisi helpompi leikkiä marttyyria, suhteenne ei ole sinun puoleltasi oikein terveillä poluilla.
Lakkaa vahtimasta toisen ajatuksia, sinä et niille mitään voi, etkä loppujenlopuksi pysty edes sanomaan mitä toinen ajattelee.

Jos on kyse pitkäaikaisesta ystävyydestä miehesi kohdalla, niin mielestäni voisit olla jopa tyytyväinen. Sitä kun tapaa niin tuhottomasti ihmisiä jotka valittavat että mies ei ymmärrä naista ja päinvastoin..Silti jos esim. nainen ei anna miehelleen lupaa tutustua muihinkin naisiin kuin anoppiin ja itseensä, on kai turha sitten ihmetellä miksi mies ei ymmärrä naisia. Ole onnellinen että se on ajatuksellisella tasolla ja jos kyse on vain ystävyydestä niin voisit olla jopa hiukka ylpeä miehestäsi. Itse kokisin asian kai osin helpotuksenakin, on raskasta samalla naamalla ja aivokapasiteetilla yrittää riittää joka ikiseen asiaan kun osan asioista voi jakaa myös ystävien kanssa ja sieltähän sitä tulee muutakin näkökulmaa asioihin kuin se pelkkä keskinäinen ajatustenvaihto.Tilanne tietenkin edellyttää hyviä ystäviä eikä jokaista baaripsykologia:)

Aloittajan viesti on minusta hieman sekava, mutta vastaan omalta osaltani.

Olen itse asiassa kahden miehen "hyvä kaveri". Niin hyvä, että toinen soittelee säännöllisesti pitkiä puheluja oman vaimonsa läsnä ollessa. Yhteisissä tilaisuuksissa hän on mielummin minun kuin vaimonsa seurassa. Mitään fyysistä suhdetta ei ole koskaan ollut, eikä tule. Sellaista vetoa ei ole.

Toisen kanssa puhumme syvällisiä, asioista, jotka kiinnostavat kumpaakin. Hän myös purkaa avioliittonsa ongelmia ja muita henkilökohtaisia asioita.Olemme hyvin läheisiä. Vaimo ei tiedä ystävyydestämme.

Vaimona en sietäisi kumpaakaan suhdetta. Varsinkin jälkimmäinen loukkaisi minua niin, etten hyväksyisi sitä ollenkaan. Minä ainakin haluan olla mieheni paras kaveri ja uskottu.

Siis jos pitäisi valita, niin mielummin sallisin miehelleni kännisen, satunnaisen panon kuin syvällisen ystävyyssuhteen.