Oletko ymmärtäjänainen?

Minä ymmärrän. Ja yritän. Näen monesti tekojen taakse. Miten epävarmuus aa toisen tekemään ja anomaan noin. Tai satuttamisen halu.

Minä ymmärrän ja annan anteeksi. Mutta en anna itseäni leikkikaluksi. Se joka mokaa mokaa vain yhden kerran, ja sen jälkeen hän ymmärtää, että anteeksi antaminen ei tarkoita uhteen jatkumista.

jep. täällä yksi ymmärtäjänainen. Ajattelen yleensäkkin että kaikissa on jotain hyvää mutta tää ei oo todellakaan mikään hyvä luonteenpiirre,pitäis päästä eroon tälläsestä!

Itsekin uskoin naivisti niin nuorempana, sanotaan melkein ensimmäiset 25 vuotta. Sittemmin enää en. En haaskaisi aikaani ymmärtämisen yrittämiseen.

Saunan taakse menee silti liian pitkälle. Siihen meillä ei ole oikeutta, vaikka kuinka mieli tekis.

Jokaises varmaan jotain hyvää. Enpä silti viitsi vaivautua sitä kenestä tahansa etsimään.

...kukaan synny pahana. Ei ole pahoja tai hyviä ihmisiä. On vain ihmisiä. Jotkut tekevät pahaa koska eivät muuta osaa. Kai heille on pienestä pitäen iskostettu päähän että he ovat arvottomia ja tästä syystä mitään tervettä rakkautta omaan itseen ei kehity. Jos ei rakasta itseään ei voi kypsällä tavalla rakastaa ketään muutakaan. Ja nämä ns. kusipäät rakastavat itseään sairaalla tavalla. Ja näitä kusipäitä rakastavia naisia taas riivaa sama ongelma: Heikko itsetunto eivätkä he koe olevansa paremman arvoisia.

Nojoo, tähän tulokseen tulin yrittäessäni "ymmärtää" juoppoa,pettävää ja väkivaltaista miestä vuosikaudet. No, ymmärsinpä lopulta paljon enemmän itsestäni ja omista "vioistani" ja kasvoin henkisellä tasolla vapaaksi tuosta juopon ymmärtämispakosta. Ei juopolta voi muuta odottaa kun juopon käytöstä. Kusipäältä ei voi odottaa muuta kun kusipäistä käytöstä. Tämän kun ymmärtää lakkaa hakkaamasta sitä omaa päätä seinään.

Eli ymmärrän kusipäitä, en tosin enää heitä elämääni halua.

on kaikissa ihmisissä jotain hyvää tietysti, mutta monissa vaan niin paljon pahaa, etten sen hyvän takia katsele läpi sormien.

Meillä oli tästä riita erään naisen kanssa. Mä arvostelin erään sikailijamiehen toimia ja hän suuttui mulle, koska miehessäkin on hyviä asioita ja hän haluaa nähdä ja ajatella vain ne hyvät ja ymmärtää kaiken. En yritäkään ymmärtää kaikkea. Joskus ymmärrän jotain, mutta ei siitä pääse, että aikuisella ihmisellä on vastuu.

SAnoin suoraan, etten arvosta miestä tippaakaan. Hän kuulemma arvostaa suuresti, niiden hyvien asioiden takia. Tuntui epäreilulta oikeasti hyviä miehiä kohtaan.

Olen ymmärtäväinen ihminen (nainen). Se ei kuitenkaan tarkoita, että yritän tehdä muista ihmisistä hyviä. Jos ihminen ei ole hyvä, hänestä ei voi tehdä hyvää. Olen empaattinen, eli ymmärrän ihmisiä ja heidän tekojaan helposti. En välttämättä hyväksy kuitenkaan.

Miehet elämässäni ovat ymmärtäneet tämän ominaisuuteni usein väärin; he kuvittelevat, että olen jonkinlainen kaikkivoipa enkeli, josta heidän tulee olla riippuvaisia.

En halua, että minusta ollaan riippuvaisia. Olen säilyttänyt itsenäisyyteni esim. sillä, että en ole koskaan mennyt naimisiin ja perustanut perhettä. Olen aistinut, että se ei sovi minulle. Minua revittäisiin liikaa joka suuntaan. Vaikka olen empaattonen, en ole "kaikkivoipa", "täydellinen nainen". Tätä miesteni on joskus ollut kovin vaikea ymmärtää.

En veisi miehiä helposti "saunan taakse". Olen sillä tavalla hyväksyvä. Odotan mieheltä kuitenkin sitä, että hän olisi fiksi ja kiva ihminen. Kusipäitä en katsele kauaa.

Minusta ihmisen pitäisi itse tietää, kun hän käyttäytyy kusipäisesti ja vaatii liikaa muilta. En ymmärrä ihmisiä, jotka vaativat muilta jatkuvaa hyväksyntää ja arvostusta ilman todellista syytä. Ihminen on aina vastuussa itsestään.

En usko että kukaan on tarkoituksella kusipää, ihmiselle tiselleen hänen käytökselliset valintansa ovat aina oikeutettuja. Ihmienn tekee omasta mielestään aina oikein, tai ainakin oikeutetusti.

Eli kyllä, uskon että kaikissa on jotain hyvää. Saattaa vain olla että ne eivät itse ymmärrä sitä käyttää.

***