Mitä tehdä

monenlaista saa kuulla kun vanhaksi elää! :D

Et tietysti ollut tosissasi, mutta sanonpa nyt vaan ihan varmuuden vuoksi, että tällaista ei sitten kannata kuunnella ollenkaan.

Jos on tehnyt vääriä valintoja elämässä tai on ollut huono tuuri, ei se takoita, että katumusharjoituksena pitäisi ryhtyä kenenkään kotiorjaksi, varsinkaan parisuhteessa. Hullu ajatus. Jokaisella on omat huolensa, murheensa ja väsymyksen aiheensa, oli sitten töissä tai työtön. Ei ihmisarvo ole työstä riippuvainen eikä omaa pahaa oloaan tarvitse eikä pidä haudata siksi, että ei olisi toiselle "enempää vaivaksi." Tuloksena on vain lisää epävarmuutta, surua ja väsymystä.

Työttömyys tai opiskelupaikan puute ei myöskään ratkea sillä, että etsisi 7km säteeltä kaikki sokeat ja rammat vanhukset ja juoksisi itsensä väsyksiin heitä auttamassa. Auttaa voi, jos kokee sen itselleen tärkeäksi, mutta syyllisyydestä sitä ei kannata tehdä. Yhteiskunnalla on velvollisuus tarjota kotiapua sitä tarvitseville ja kotiavulle maksetaan työstä palkka. Näin sen kuuluu mennä.

Kaikkiin mahdollisiin oppilaitoksiin ei missään nimessä kannata hakea. Sellaisille aloille, jotka eivät kerta kaikkiaan itseä kiinnosta, ei kannata edes harkita hakeutuvansa. Eihän se johda mihinkään, ei ainakaan ammattiin, jota jaksaisi vuosikausia koulutuksen jälkeen harjoittaa. Koulutus on kallista, alasta riippumatta, sekä yhteiskunnalle että opiskelijalle itselleen. Ei sellaisia resursseja kannata heittää hukkaan eikä viedä opiskelupaikkaa joltakin mahdollisesti paljon motivoituneemmalta ihmiseltä.

Siivoamista voi harkita, jos on todella valmis tekemään ihan mitä tahansa. Työ sinänsä on arvokasta, mutta työolot, palkat, työajat ym. ovat sellaista riistoa, että kannattaa todella harkita tarkasti. Siivousfirmat käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen juuri sellaisten ihmisten hätää, jotka ovat toimeentulonsa tai yhteisön painostuksen vuoksi valmiita tekemään ihan mitä tahansa. Tämä systeemi on sellainen, jota pitäisi viimeiseen saakka välttää, jotteivät näiden firmojen tulokset ainakaan työvoiman helpon saatavuuden vuoksi enää kasvaisi.

On aika lapsellista tarjota ap:n ongelmiin tuollaisia keinoja. On helppo käskeä ihmistä olemaan säälimättä itseään ja lyödä rivi huutomerkkejä perään. Vaikeampaa olisi itse noudattaa niitä omia neuvojaan, jos samanlaiseen tilanteeseen joutuisi.

Ap:n tilanteeseen neuvoisin vain, että kannattaa uskoa sitä miestä, jos hän sanoo, että ymmärtää tilanteen. On ihan ymmärrettävää, että kokee olevansa riippana, mutta tämähän on vain ohimenevä jakso elämässänne. Joskus käy näin ja silloinhan juuri se toisen ihmisen tuki tulee tarpeeseen. Elämänkokemus sen opettaa, että parisuhde kuten muutkin ihmissuhteet ovat parhaimmillaan juuri sitä, että autetaan ja tuetaan toista mäessä vuorotellen. Jossakin vaiheessa mies voi tarvita sinun apuasi ihan yhtä lailla, hän voi joutua työttömäksi, sairastua tai mitä vaan. Silloin on sinun vuorosi tukea häntä etkä varmasti silloin ajattele, että onpas tuo mies minulle nyt riippana.

Yleensä suhteessa kannattaa jutella toisen kanssa asioista ja kertoa avoimesti peloistaan ja tuntemuksistaan. On tärkeää oppia kuuntelemaan toista ja ymmärtämään hänen tunteitaan. Näin omia ajatuksia ei tule padottua sisälle niin, että ne sitten väsymyksen hetkinä riistäytyvät sieltä ulos väkivaltaisesti.

Kannattaa pysyä aktiivisena, vaikka ei töissä tai koulussa olisikaan. Harrastuksista kannattaa pitää kiinni, jos niistä ei tule liikoja kustannuksia. Myös uusia harrastuksia kannattaa aloittaa ja pitää itsestään huolta sen sijaan, että ruoskisi, syyttäisi ja moittisi itseään. Harrastuksia ja elämänlaatua ei tarvitse raadannalla ansaita, niihin on oikeus kaikilla. Kun pitää itsestään huolta, työn tai opiskelupaikan hankkimiseen riittää intoa ja voimia. Itsesyytökset ja kohtuuttomuus itseä kohtaan johtaa masennukseen ja katkeruuteen ja voivat vammauttaa ihmisen pitkäksi aikaa.

Työttömyydestä huolimatta kotitöitä ym. kannattaa jakaa. Jos itse on suurimman osan päivästä kotona, on tietysti kohtuullista, että ottaa hieman isomman vastuun esim. siivoushommista. Tasapuolisuuden on kuitenkin säilyttävä ja omalle elämälle on jäätävä aikaa. Viehän jo työnhakukin paljon aikaa päivästä. Lisäksi on kysymys teidän molempien yhteisestä kodista, jota te molemmat yhteistyössä hoidatte. Tämä on tärkeää.

Karenssiin tepsii esim. työharjoittelu. Työharjoittelupaikkoja voi olla helpompi saada kuin varsinaista työtä, mutta kannattaa lähteä tähän vain, jos harjoittelupaikka on lähellä itseä kiinnostavaa alaa ja voi edesauttaa varsinaisen työn tai opiskelupaikan saamista. Työharjoittelija saa palkaksi työmarkkinatuen lisäksi 8€ päivässä kulujen kattamiseen. Systeemiä käytetään laajalti "tilastoiden siivoamiseen" eli saadaan harjoittelussa olevat käytännössä työttömät pois työttömyystilastoja rumentamasta. Kysymys on puhtaasti politiikasta, ei työttömän edusta. Myös työnanatjat käyttävät harjoittelua väärin ja teettävät harjoittelijoilla töitä, joihin muussa tapauksessa pitäisi palkata työntekijöitä omalla rahalla. Tämä systeemi siis pikemminkin lisää kuin vähentää työttömyyttä ja sitä olisi siksi vältettävä, ellei todella ole mahdollisuus päästä paikkaan, joka aidosti kiinnostaa.

Karenssia saa, jos lähtee itse opiskelupaikasta ilman, että olisi toista paikkaa tai työtä tiedossa. Sinunhan tapauksessasi luulit pääseväsi toiseen opiskelupaikkaan, joka sitten ei halunnutkaan sinua, koska et päässyt mukaan opiskelurytmiin tms. Tässä on kyse rajatapauksesta, sillä jos luulit, että sinulla on opiskelupaikka toisessa koulussa ja sinun oli annettu näin ymmärtää, et varsinaisesti silloin lopettanut itse koulua vaan sinua johdettiin asiassa harhaan. Tästä kannattaa työkkärissä keskustella ja sanoa, että tarkoituksenasi ei todellakaan ollut jättäytyä pois opiskelusta, vaan yritit vain vaihtaa sinua kiinnostvammalle alalle. Virkamiehillä noissa toimistoissa on yllättävän paljon päätäntävaltaa, he voivat jopa perua karenssisi jos vain saat selitettyä mistä on kysymys.

Jos äiti haukkuu ja syyllistää puhelimessa, olisi puheluita ehkä syytä vähentää. Äidillä on ehkä taustalla aito huoli lapsensa pärjäämisestä, mutta taktiikka on hänellä väärä. Mietit selvästi nyt jo liikaa omaan syyllisyyteesi ja huonommuuteeesi liittyviä asioita, ei siihen tarvita ketään laittamaan "lisää vettä myllyyn." Äidille kannattaa kertoa, että yrittää parhaansa ja koittaa saada opiskelupaikan tai töitä. Omaa väsymystään ja huoltaan ei äidin pitäisi lapsensa niskaan kaataa.

Yleisesti sanoisin, että ai kannata haaskata aikaa itsensä syyttelyyn, moittimiseen ja potkimiseen. Eihän tilanteelle mitään voi etkä ole tahallasi tällaiseen tilanteeseen hankkitunut. Yhteiskunnan kannalta asiaa ei kannata ajatella, eihän yhteiskunta ole mikään tuomitseva isä-jumala, jonka takia tarvitsisi itseään ruoskia. Yhteiskunta olemme me ihmiset ja me olemme yhteisesti päättäneet, että autamme niitä, joilla menee elämässä huonommin väliaikaisesti tai pysyvästi. Olethan itsekin valmis maksamaan verosi silloin kuin töissä käyt. Ei tässä sen kummemmasta ole kysymys. Kunhan pääset kouluun, saat ammatin ja mahdollisesti työpaikan sinua kiinnostavalta alalta, maksat varmasti moninkertaisesti takaisin kaiken, mitä sinuun on sijoitettu. Älä siis murehdi.