Mikä on

kaiken ikävän suomessa, myöskin avioerojen syynä on usein rahan puute.

Jos on kova verotus, ei kannata työllistää ja tehdä työtä, siispä ei ole rahaa ja ongelmia syntyy.

elämä vaan on... Luuletko todella, ettei aiemmin ollut vastaavanlaisia ongelmia? Jokaisella ajalla on omat ongelmansa - niistä ei vaan aiemmin tietty lähipiiriä laajemmalti, koskei ollut esim tällaista palstaa.
Anteeksi kovasti nenäkkyyteni, mutta jos ja kun tarkoituksesi oli "herätellä ihmisiä" kommentillasi, niin itseäni - avioerohetteikössä tarpovaa keski-ikäistä naista - se lähinnä ärsyttää. Hienoa, että oma elämäsi menee kuin "käsi hihaa myöden",kaikilla vain ei ole niin. Eikä siihen hyvää tarkoittavat neuvot anteeksiantamisesta sun muusta auta. Kun on kääntänyt poskensa tarpeeksi monta kertaa, ei enää huvita vaivautua.

Vasta viime vuosikymmeninä avioliitot ovat voineet olla pitkiä. Aiemmin sota tai taudit tappoivat toisen osapuolen muutaman vuoden jälkeen. Silloin ei tarvinnut murehtia eroamisia.

Oikeastaan nykyään eletään varsin mukavasti ja riitoja on oikeastaan vähemmän kuin koskaan. Koskaaan aiemmin ole ollut samanlaista mahdollisuutta keskustella omista ongelmistaan näin laajoilla foorumeilla.

Nykyään ihmiset haluavat elää! Enää ei tyydytä roikkumaan epätyydyttävässä avioliitossa, koska IHMISISSÄ ON EROJA - siinä arjenkin elämisessä.

monenlaisia kirjoja. Hyvä vaan että kaikki eivät ajattele ja ole samanlaisia sillä muuten loppuisivat puheet ja valitukset ja elämästä tulisi tylsää. Se on hyvä että joku täälläkin voi asettaa itsensä ja osaamisensa toisten yläpuolelle ja ihmetellä että mitä ne toiset vouhkaa kun kaiken voi hoitaa muutenkin.
Ei kaikkea pahuutta voi kuitata kiitoksella eikä anteeksiannolla. En minäkään voi ikinä antaa kaverilleni anteeksi sillä teko oli liian julma.
Harvat hyvin onnistuneet ihmiset tulevatkaan tänne kiittelemään hyvää onneaan vaan kyllä ne täällä useimmiten löytyy ne elämässä epäonnistuneet ja koviakin kolhuja saaneet joilla on aihetta purkaa pahaa oloaan vaikka sitä ei taasen kaikki suvaitsekaan.

lyötyä. Tapaus: mies lähti toisen matkaan. Jätti perheen. Ei suostunut puhumaan, ei kiinnostanut vaikka anteeksi olisi saanut. Aikaa meni, vaimokin jo vähän sai elämänlangasta kiinni lasten kanssa. Mies se vaan ilkeilee ja kiusaa, asuu uuden kanssa mutta jaksaa vaan vanhalle kiukuta. Vaimo ei yhteyttä ota. Pakolliset ilmoitukset lasten asioista asiallisesti ilmoittaa. Mies kiusaa asialla jos toisella, hakee lapsia miten sattuu jne. Vaimo pyytää jo mieheltä että antaisi olla ja että jos häntä on niin kovin joskus loukannut (vaikka ei itse ymmärrä miten) että jättää piti ja vielä pitkään sen jälkeen haukkua ja loukata. Kerrottu on että ero loukkasi ja että vaikeaa on ollut, mutta anteeksi on annettu ja jos yritettäis lasten takia välit pitää. Pahaa ei ole uudestakaan sanottu.

1) miestä ärsyttää etten kuollut suruun
2) ruoho ei ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella eikä sitä voi myöntää mutta jonkun on siitä saatava rangaistus
3) joku muu syy?

jos mies on pettänyt, hakannut sairaalakuntoon, huitassut lapsiakin, uhkailee eronkin jälkeen kostavansa, erotakaan kun ei olisi saanut, vaikka yksi vakinainen jo 10 vuotta ja 12 muuta oksalla vaihtelun vuoksi...

Kyllä siinä täytyi ottaa järki käteen ja suojella lapsia. Sovusta ei taatusti ole tietoa, mutta en minä tahallaan tappele. Ei tämä hauskaa ainakaan ole.