Lähdit mun luotani pois
Lähdit ja jätit minut yksin kokonaan
Kunpa tuuli sut takaisin tois
Se helpottaisi mun oloa vaan
Mä tahdon etsä luokseni voisit palata
Ja voisit mulle onnea antaa
Tahtoisin suudelman ja halata
Ja tahtoisin sua sylissä kantaa
Muistan kun sä hyppäsit mun selkää
Ja sanoit miten meillä onnea on
Sä sanoit mulle nyt mä en mitään pelkää
Tän rakkauden piti olla pitkä ja loppumaton
Lähdit ja jätit minut yksin kokonaan
Kunpa tuuli sut takaisin tois
Se helpottaisi mun oloa vaan
Mä tahdon etsä luokseni voisit palata
Ja voisit mulle onnea antaa
Tahtoisin suudelman ja halata
Ja tahtoisin sua sylissä kantaa
Muistan kun sä hyppäsit mun selkää
Ja sanoit miten meillä onnea on
Sä sanoit mulle nyt mä en mitään pelkää
Tän rakkauden piti olla pitkä ja loppumaton
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos saa antaa kritiikkiä niin...
"Kunpa tuuli sut takaisin tois
Se helpottaisi mun oloa vaan"
Toi tuuli-juttu on klisee, eikä oikein sovi tähän. Tuulella ei tunnu olevan mitään sisäistä symboliikkaa tässä sanoituksessa. "oloa vaan" on väkisin väännetty riimi, sorry!
"Mä tahdon etsä luokseni voisit palata
Ja voisit mulle onnea antaa
Tahtoisin suudelman ja halata
Ja tahtoisin sua sylissä kantaa"
Aika paljon paljon tahtomista, mutta mikäpäs siinä :)
"Muistan kun sä hyppäsit mun selkää"
Jos tässä ei ole kirjoitusvirhettä, niin tämä on ihan hirveä. Lisäksi juuri edellä olet sanonut, että tahtoisit kantaa toista sylissä, nyt muistat kun toinen hyppi selässäsi.
"Tän rakkauden piti olla pitkä ja loppumaton"
siis kumpi, pitkä vai loppumaton. Pitkä rakkaus päättyy joskus, loppumaton taas on ääretöntä/ikuista. Loppumattomalla ei voi edes olla pituutta. Mut onhan näitä epäloogisuuksia suomi-iskelmät pulollaan, et älä nyt ota liian vakavasti näitä mun kommenttejani. :)
mutta tuo VAAN sana on sellainen, että koita vältellä sitä loppuun saakka ,etenkin jos se sattuu riimin loppuun.