Itseäni näköjään ainoastaan viehättävät hyväitsetuntoiset, sosiaaliset, puheliaat, karismaattiset, iloiset ja vilkkaat miehet.
Mutta itselläni on itsetunto-ongelmia, seurassa en osaa heittää yhtä hyvää läppää kuin avecini, olen aika hiljainen ja ujo. Tämä häiritsee itseänikin suunnattomasti, koska tottakai haluaisin olla yhtä rempseä ja "hyvä" kuin treffikumppanini.
En ole kuitenkaan ihan ääripäästä: pidän itseäni suurimmaksi osaksi ajasta kauniina (vaikka epävarma olen siitäkin mikä käy ilmi esim.kuvattaessa, pelkään että olen ruma kuvassa), enkä ole hiljaisuuden puolestakaan ihan ääripää, osaan kyllä jutella niitä näitä ja keksin sillointällöin jotain sanottavaa sekä osaan kertoa tunteistani silloin kun pidän jostain todella. Usein kyllä tulee annettua arka yleisvaikutelma (?) ja tönkköä puhetta, pitkiä hiljaisuuksia. Pyrin kyllä kehittämään itsessäni sosiaalisia taitoja koko ajan ja keksin kauniita sanoja kullalleni koska tiedän että ne tuntuu niin hyvältä. Sängyssä olen aika ujo mutta en nyt mikään lahnakaan (tai noh, mitäpä tuohon sanoisi kun ei ole mihin verrata?). Omia mielipiteitä minulla on, mutta suurimmaksi osaksi taidan mennä usein lukkoon kysyttäessä ja vastaksena vaan tulee "noo..en mä oikein tiedä". :(
Oikeastaan ainoat kohteliaisuudet mitä miehiltä saan tulevat ulkonäöstäni ja siitä että olen niin suloinen, hellyyttävä. Pidän kyllä itseäni ihan söpönä mutta riittääkö se että olen kiva halattava ja nätti?
Tämäkin tietenkin riippuu miehestä, joku kaipaa fiksua ja menevää juttuseuraa ja jollekin riittää suloinen ja hassu tyttö..
Mitäs ajatuksia / neuvoja tämä herättää?
Mutta itselläni on itsetunto-ongelmia, seurassa en osaa heittää yhtä hyvää läppää kuin avecini, olen aika hiljainen ja ujo. Tämä häiritsee itseänikin suunnattomasti, koska tottakai haluaisin olla yhtä rempseä ja "hyvä" kuin treffikumppanini.
En ole kuitenkaan ihan ääripäästä: pidän itseäni suurimmaksi osaksi ajasta kauniina (vaikka epävarma olen siitäkin mikä käy ilmi esim.kuvattaessa, pelkään että olen ruma kuvassa), enkä ole hiljaisuuden puolestakaan ihan ääripää, osaan kyllä jutella niitä näitä ja keksin sillointällöin jotain sanottavaa sekä osaan kertoa tunteistani silloin kun pidän jostain todella. Usein kyllä tulee annettua arka yleisvaikutelma (?) ja tönkköä puhetta, pitkiä hiljaisuuksia. Pyrin kyllä kehittämään itsessäni sosiaalisia taitoja koko ajan ja keksin kauniita sanoja kullalleni koska tiedän että ne tuntuu niin hyvältä. Sängyssä olen aika ujo mutta en nyt mikään lahnakaan (tai noh, mitäpä tuohon sanoisi kun ei ole mihin verrata?). Omia mielipiteitä minulla on, mutta suurimmaksi osaksi taidan mennä usein lukkoon kysyttäessä ja vastaksena vaan tulee "noo..en mä oikein tiedä". :(
Oikeastaan ainoat kohteliaisuudet mitä miehiltä saan tulevat ulkonäöstäni ja siitä että olen niin suloinen, hellyyttävä. Pidän kyllä itseäni ihan söpönä mutta riittääkö se että olen kiva halattava ja nätti?
Tämäkin tietenkin riippuu miehestä, joku kaipaa fiksua ja menevää juttuseuraa ja jollekin riittää suloinen ja hassu tyttö..
Mitäs ajatuksia / neuvoja tämä herättää?
Vastaukset 10
Vanhimmat
nainen joka on liikkeellä liian vähillä evillä liian suurilla toiveilla.
"Itseäni näköjään ainoastaan viehättävät hyväitsetuntoiset, sosiaaliset, puheliaat, karismaattiset, iloiset ja vilkkaat miehet."
Sinun kannattaisi miettiä että miksiköhän näin on ja ehkäpä etsiä enemmän kaltaistasi seuraa.
Tuo olisi vähän sama kuin jos mies sanoisi että häntä viehättää ainoastaan mallin mitoissa olevat, Angelina Jolien näköiset yms. naiset. mutta itse ei ole ulkonähöltään kehuttava ja kotoisin jostain perähikiältä.
"Oikeastaan ainoat kohteliaisuudet mitä miehiltä saan tulevat ulkonäöstäni ja siitä että olen niin suloinen, hellyyttävä. Pidän kyllä itseäni ihan söpönä mutta riittääkö se että olen kiva halattava ja nätti?"
Riittää jos mies haluaa sinulta seksiä ja sitä varmaankin annat kun haluat tehdä näihin miehiin vaikutuksen. Muuten et varmaan tee miehiin kovin erikoista vaikutusta.
"Tämä häiritsee itseänikin suunnattomasti, koska tottakai haluaisin olla yhtä rempseä ja "hyvä" kuin treffikumppanini."
Tuosta asenteesta kannattaa ehdottomasti luopua ensiksi. Ei ole mitään "hyvää" siinä että on rempseä yms. Se on vain luonteenpiirre jota sinä ihailet (kuten monet muutkin naiset) ja sinä voit itse vaikuttaa millaisiin miehiin viehätyt lopulta kun tarkemmin katselet.
Ajatuksesi on tällä hetkellä Ujo/vähän hiljaisempi = huono itsetunto, Rempseä/äänekäs = hyvä itsetunto.
Tuo ei pidä paikkaansa niin itsesi kuin myöskään niiden miesten kohdalla. Tämä on se mitä naiset eivät ymmärrä. Miehellä esimerkiksi voi olla hyvä itsetunto ihan ilman hirvittävää iloisuutta, vilkkautta, sosiaalisuutta ja puheliaisuutta.
Tämä on tämän nykyajan hömpötys että jokainen joka ei ole äänessä koko ajan ja ei tee suurta numeroa itsestään on huono itsetuntoinen. Ja toisaalta mitä enemmän niin tekee niin sitä parempi itsetunto ja sitä itsevarmempi. Höpöhöpö. Monesti ne hiljaisimmat saattavat olla kaikkein parhaimmalla itsetunnolla varustettuja eikä heidän tarvitse kalastella muiden huomiota vaikkapa äänekkyydellä. Sinä taas toisaalta vaikutat sellaiselta joka haluaisi kalastella. Ongelma on todellakin siinä ettet tunnista mikä sinulle on luonnollista ja ettet tunne itseäsi. Toisin sanottuna yrität ehkä kehittää sosiaalisuuttasi vaikkapa sillä uhrauksella että samalla luovut itsestäsi. Samalla kuitenkin toteat ensi hätään aivan kuin se olisi muuttamaton olotila ettei mikään muu kuin sosiaalinen mies yms. kelpaa. Se on aika hassua.
Tapailin erästä kaltaistasi naista kerran ja menin itsekin hänen seurassaan lukkoon kun hän ei keksinyt sanottavaa. Vaikka yhteistä meillä oli ja hauskaakin. Syytin välillä itseäni asiasta kun oli hiljaisia hetkiä. Lopulta hän sitten laittoi sen minun syyksi että juttumme ei luista vaikka käytännössä pidin puheyhteyttä 90% ajasta yllä ja teki bänksit. Joku voi ehkä kuitata että ehkä hän ei ollut kiinnostunut minusta mutta veikkaampa että suurin syy oli se ettei hänellä ollut oikeasti mielipiteitä vaikka väitti ajattelevansa omilla aivoillaan eikä oikeasti sanottavaa vaan kätki sen kaiken kun tosipaikka tuli. En ole mikään herra rempseys itse mutta juttu luistaa oikeassa seurassa kyllä. Olen aivan varma että juuri puheliaisuuteni ja jutun luistavuuteni sai hänet kiinnostumaan minusta alun perin mutta sitten tulikin tenkkapoo kun treffeillä pitäisi olla itsekin eikä se mies voi tehdä itse kaikkea.
Eli, tutkiskele itseäsi, löydä oma käyttäytymistapasi samalla kun kehität taitojasi että osaa sanoa edes jotain ja sitten mieti onko tarpeen olla kiinnostunut niistä kaikkein sosiaalisimmista tyypeistä. Ehkäpä sinua ahdistaa se suuri ero sen toisen tyypin ja sinun välillä samalla kun se suuri ero juuri kiinnostaa. Ehkäpä vähän ujo ja hiljaisempi mies olisi sinun kanssasi kuin kotonaan etkä kärsisi "huonosta itsetunnosta".
oo mitään lisättävää
Et kyllä vaikuta kovin ujolta. Ja jos se "sänky" jostain kumman syystä jännittää niin sano se ilman muuta. Mutta yrtitä kuitenkin noin pääasiassa ottaa sekin homma ihan niin rennosti kuin vain voit. Itsekin on joskus tosi vaikea löytää mitään sanoja. Sänkyyn menossa hirvittää lähinnä itseni puolesta, kun mulla on sen verran ISO. En kuitenkaan haluaisi satuttaa.
Huono itsetunto naisella on täydellinen turn-off, sillä jossain vaiheessa ujo ja herkkä tyttö musertuu omien kriisiensä alle ja kykenemättömänä selviytymään niistä itse, purkaa pahan olonsa ympäristöön.
Tällaista on mm. emotionaalinen kiristäminen, viiltely, itsemurhalla uhkailu, huomiohakuinen marttyyri-show ja omituiset sekoamiskohtaukset hillittömine itkuparkuineen ja jatkuvine rivien välistä syyttelemisineen.
Nainen jolla on huono itsetunto on siis huonointa mahdollista parisuhdemateriaalia.
heitä estämään? ja mitä helvettiä ylipäätään tarkoitat viestilläsi? painu helvettiin siitä, sinne kuulut.
Juuri tällaista käytöstä tarkoitin - mielipiteeseen vastataan kirouksella.
Mitä viestilläni puolestaan tarkoitin, voisit tyttö opetella lukemaan ja nähdä että asia käsittelee huono-itsetuntoisten ihmisten sopimista kumppaniksi. Huonoitsetuntoiset ihmiset ovat vaarallisia aikapommeja jonka kanssa eläessään voi pian löytää keittiöveitsen rinnastaan.
Minusta on vain ärsyttävää, kun sinä selkeästi yrität estää toisilta sen nautinnon, minkä hen ansaitsevakin. Jotta silleesä!
tuollaisesta sairaasta reaktiosta kuin tilauksesta! Heti nähtiin, millaista todellisuus on.
Kyllä naisen täytyy hankkia itsetunto, ei mies ole mikään terapeutti. Huonoitsetuntoisia naisia pitää naispuolisten kavereidenkin koko ajan hoitaa, se on sietämätöntä. He ovat lapseksi jääneitä tyttöjä, joilla ei ole mielipiteitä. Sitten yhtäkkiä tulee hirveä raivo eikä mitään kykyä keskusteluun.
Kyllä kaikilla pitäisi olla vastuu olla aikuisia, jos on perusterve muuten. Ei voi vaan lillua elämän läpi muiden hoidettavana ja olla koskaan kasvamatta aikuiseksi. Itsehän se nimittäin päätetään.
T. nainen
Eihän ujous ja huono itsetunto ole sama asia! Ujostella voi hämmentävässä tilanteessa kuka vaan, mutta ei se tarkoita, että olis huono itsetunto ja ei omistais mielipiteitä yms. Argh, nää vastaukset hämmentää mua melkein enemmän kuin toi itse aloitus. :D
Edelliseen piti sanoa, että kyllähän ystävät monesti tukee toisiansa. Valaa luottamusta kovan paikan tullen yms. ja sitä ei saa sekottaa mihinkään holhoomiseen!
Tuo eksoverttien ihmiesten ihailu on jotain aivan käsittämätöntä. Tuntuu, että kaikki nynnytkin - niin miehet kuin naiset- etsivät erittäin hyvän itsetunnon omaavaa kaveria itselleen.
Mikä ujoissa ja hitaammin lämpiäövissä ihmisissä on muka puutteena? Vai onko toisen ulospäinsuuntautuneisuus ainoastaan jatke heikolle itsetunnolle...
Toisaalta kannattaa miettiä, mitä annettavaa ujolla ja hiljaisella ihmisellä olisi POIKKEUKSELLISEN ulospäinsuuntautuneelle ja itsevarmalle kumppanille?
Aika harvoin vastakohdat täydentävät toisiaan.
Siis, kehitä itseäsi tai miesmakuasi.