Minulla ja eräällä miehellä on ollut juttua kohta n.2.5 vuotta joista hän on seurustellutkin 9kk. Aluksi aina päissään "vahingossa" päädyttiin samaan sänkyyn ja joka kerran jälkeen vannottiin että se ei saa toistua koska olimme olleet jo ennen sitä kavereita ja hän oli vasta eronnut hyvästä ystävästäni. Kaikki kuitenkin jatkui ja kuinkas ollakkaan minä typerä menin rakastumaan häneen. Hän ei halunnut kenenkään tietävän meistä mikä on ihan ymmärrettävää hänen kannalta katsottuna sillä enhän minä hänen arvoisensa ollut en ole missin mitoissa ja vielä nuorempikin ja kaikki kaverit nauraisi ja kiusaisi meitä tai siis häntä. Minä alistuin kohtalooni ja pidin kaiken salassa. Jossain vaiheessa meidän juttu vähän hiipui ja hän alkoi seurustelemaan ja seurusteli 9kk sinäkin aikana muutaman kerran samanpeiton alle päädyttiin. Olin pettynyt itseeni kun olin toisen omaan mennyt koskemaan mut sydän sanoi muuta mitä järki. Ja tähän päivään asti homma on jatkunut tälläisenä. Päissään aina vannoo välittävänsä ja yöpaikkaa hakee samasta sängystä. Hän tietää kyllä jo että kaikki meidän ystävät tietää mitä on meneillä mutta silti ei halua myöntää kenellekkään. Aamusin aina on niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan yöllä.
En tiedä enään mitä tehdä, syvälle sydämmeen sattuu.
Rakastan liikaa päästääkseni irti.
Aika parantaa haavat, mutta milloin saan aikaa.
En tiedä enään mitä tehdä, syvälle sydämmeen sattuu.
Rakastan liikaa päästääkseni irti.
Aika parantaa haavat, mutta milloin saan aikaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Asiat vain meni niin......