Eräs asia mietityttää minua... Olen ollut naimisissa vaimoni kanssa nyt 9 vuotta. Meillä ei ole lapsia. Hän on ollut minulle ensimmäinen ja ainoa, enkä usko toista haluavani. Näin on hänenkin suhteen. Meidän suhteemme on aina toiminut kohtalaisen hyvin ja harvoin riitelemme. Seksikin sujuu, vaikkemme sitä harrasta hirveän usein (noin 2-3 kertaa viikossa).
Joka tapauksessa, ongelmani on ettei minulle ole tullut halua tehdä lapsia.. sama juttu on vaimoni laita. Näin hän ainakin sanoo ja uskon hänen rehellisyyteensä. Olen sanonut hänelle usein, että tulen toimeen niin hyvin hänen kanssaan ja että rakastan häntä syvästi; etten tahdo lasta.
Minulla on sellainen syyllinen ja hämmentynyt olo. Eikö halun tehdä lapsia pitäisi tulla luonnollisesti. Silloin tällöin kuulen ystävä- ja sukulaispiirissä tyyliin: "Milloin meinaatte pyöräyttää jälkikasvua?" En tyydy vastaamaan heille kuin hymyllä. Vaimosta tuntuu samalta, mutta hänkin tuntuu pelkäävän samaa kuin minä: Tulenko katumaan, etten koskaan tehnyt lapsia? Itsestäni tuntuu siltä, että lapsi veisi hänet minulta (alkää ymmärtäkö väärin), ts. en halua hänen jakavan kotona aikaa toisen kanssa.
Tunnen olevani itsekäs tässä suhteessa vaikka annan vaimoni olla vapaa. Esim. jos hän tahtoisi mennä ulos ystäviensä kanssa ilman minua, annan hänen mennä. En pelkää, että hän pettäisi minua. Hän ei osaisi edes peittää sitä. Puhumme aina aidosti ja rehellisesti toisillemme. Hän on vapaa, mutta tietysti minulla on mustasukkaisuutta suonissani, mutta mielestäni se on tervettä mustasukkaisuutta.
Ok, seli seli.. pohjimmiltaan haluaisin selvittää itselleni.. onko luonnollista tuntea näin? Voisiko vaimoni väsyä minuun vaikkei hän itsekään haluaisi lasta. Hänkin haluaa olla kotona vain minun kanssa eikä jakaa minua kenenkään muun kanssa. Lapsi vie aikaa ja joskus ajatus lapsen hankinnasta suoraan sanottuna pelottaa. Pelkään lapsen hajoittavan suhteemme. Tiedän, että tämä kuulostaa järjettömältä; varsinkin teistä, jotka olette jo hankkineet lapsia. P
elkään, että aika loppuu ennen kuin olen myöhässä. Olemme molemmat ylittäneet 30 vuoden iän. Meillä on niin kovasti yhteisiä harrastuksia ja omia projekteja, että tuntuu siltä kuin lapsi olisi vain tiellä. Joskus vain tuntuu, että lapsen teko tukahduttaisi syyllisyyden tunteeni. Mitä mieltä olette?
Tulenko katumaan...?
33
2009
Vastaukset
- hankkia lapsia
lasten hankkiminen ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Ymmärrän että ympäristön aiheuttama paine on ikävää. Eläkää te kuitenkin oma elämänne ja olkaa onnellisia tavallanne.
- Ol Playa
Lapsella on oikeus vanhempiin ja olla toivottu, jos kävisi niin, että lapsi siunaantuisi.
Älä ajattele asiaa niin, että lapsia hankitaan - ne ovat lahja. Mutta kun ette halua kerta lasta, niin antakaa asian olla.
Minulla on ihan samaa pelkoa lapsen hankinnasta, vaikka haluankin lapsia. Pelkään sen vähentävän ratkaisevasti yhteistä aikaa.
Kyllä - lapsi vie aikaa, mutta se myös lähentää. Te olette olleet jo niin kauan yhdessä, että teidän suhdetta lapsen saaminen ei hetkauttaisi huonompaan suuntaan. Se, miksi pelkäät, johtuu siitä, että lapsi ei kuulu suunnitelmiisi. Mutta lukiessa herää kysymys, mikä oikeasti on se syy haluttomuuteen?
Mitkä ovat oikeasti ne syyt ettet halua lapsia? Ettekö oikeasti kaipaa? ETkö tarvitse huolehtijaa vanhana? Eikö lapsesta olisi sinulle iloa? Vai onko tuo pelko se suurin syy? Jos pelko on suurin syy, niin mielestäni olisi aika alkaa työstää sitä pelkoa ja myös suunnitella lapsen yrittämistä. Tekemisen pelko todellakin on suurin syy sille, miksi ihmiset elämänsä loppuvaiheessa katuvat! "Kun en sillon uskaltanut...". Toisaalta myös syyllisyyden tunnosta käsin tehdyt teot kaduttavat paljon ihmisiä.
Mutta muista kuitenkin, ettei teillä ole velvollisuutta hankkia lasta jos oletta asiasta yhtä mieltä.- lapsetonmies
You got the point, no ainakin siinä asiassa, että lapsen saaminen lähentää. Samaa mieltä asiasta on vaimokin.
Mutta sitä halua ei vaan tule..
Ja uskon vahvasti, että omalla kohdallani on se vapaus, joka sinulla on kun voit päättää milloin lähteä ulos vaimon kanssa viettämään iltaa, vaikka pikkutunneille asti.. lähteä mihin tahansa maailmankolkkaan, joka lapselle ei olisi mukava paikka (esim. kaupunkiloma suurkaupungissa, pitkät päivät museoissa jne.) ja harrastaa liikuntaa paljon ilman keskeytyksiä.
Tosin, olen nähnyt pareja, jotka eivät ole hankkineet lapsia, eivätkä ainakaan ole avoimesti ole esittäneet harmiaan siitä, etteivät "uskaltaneet". Tottakai rakastan lapsia. Mutta oma lapsi tarvitsee lähes 100% huomiota. Muiden vanhempien lapset ovat piristäviä ja heidänkin kanssa on kiva leikkiä kun siihen on aikaa.
Joskus puolihuvittuneena ajattelen adoptiota, jos joskus kaduttaisi :D.
Tuon vanhana huolehtimisen aion hoitaa jotenkin toisin kuin lasten avulla. Olen nähnyt liian monta "lasta", jotka eivät vähät välitä vanhemmistaan kun vanhenevat. Aion pitää itseni niin pitkään, kun se on mahdollista. Kiitos viestistäsi. - olis kiva
lapsetonmies kirjoitti:
You got the point, no ainakin siinä asiassa, että lapsen saaminen lähentää. Samaa mieltä asiasta on vaimokin.
Mutta sitä halua ei vaan tule..
Ja uskon vahvasti, että omalla kohdallani on se vapaus, joka sinulla on kun voit päättää milloin lähteä ulos vaimon kanssa viettämään iltaa, vaikka pikkutunneille asti.. lähteä mihin tahansa maailmankolkkaan, joka lapselle ei olisi mukava paikka (esim. kaupunkiloma suurkaupungissa, pitkät päivät museoissa jne.) ja harrastaa liikuntaa paljon ilman keskeytyksiä.
Tosin, olen nähnyt pareja, jotka eivät ole hankkineet lapsia, eivätkä ainakaan ole avoimesti ole esittäneet harmiaan siitä, etteivät "uskaltaneet". Tottakai rakastan lapsia. Mutta oma lapsi tarvitsee lähes 100% huomiota. Muiden vanhempien lapset ovat piristäviä ja heidänkin kanssa on kiva leikkiä kun siihen on aikaa.
Joskus puolihuvittuneena ajattelen adoptiota, jos joskus kaduttaisi :D.
Tuon vanhana huolehtimisen aion hoitaa jotenkin toisin kuin lasten avulla. Olen nähnyt liian monta "lasta", jotka eivät vähät välitä vanhemmistaan kun vanhenevat. Aion pitää itseni niin pitkään, kun se on mahdollista. Kiitos viestistäsi.Saatat katuakin, tai vaimosi, tai te molemmat. Tai sitten ette. Etukäteen kun ette voi tietää...
Lähtökohdan pitää kuitenkin olla se, miltä itsestä tuntuu juuri nyt. Tulevaisuudesta kun kukaan ei voi tietää. Mennyt osoittaa, miten asiat ovat olleet ja teidän kohdallanne se viittaa siihen, ettette välttämättä ole lapsia haluamassa. Toisaalta ette ole vielä ikäloppuja, joten päinvastainen mahdollisuus on olemassa. Mutta jos ei lapsenteolta ole tuntunut eikä tunnu, niin miksi tehdä niitä ainakaan nyt?
Siinä olet oikeilla linjoilla, ettei lapsia voi tehdä mistään kummallisista syistä kuten, että ne pitävät itsestä vanhana huolta. Ne ajat, jolloin lapset tehtiin vanhuudenturvaksi, ovat kaukana takana. Lasten ei tarvitse olla edes välinpitämättömiä, mutta huono sitä on isipapasta huolta pitää, jos oma elämä vie toiselle puolelle maapalloa.
Kaikkien ei tosiaan tarvitse pykätä lapsia, maapallo ylikansoittuu täydellä tohinalla tälläkin tahdilla. Aina on ollut ihmisiä, jotka eivät halua omia biologisia lapsia, vaikka sinänsä tulisivat lasten kanssa hyvin toimeen.
Ainoa juttu, mikä pitää muistaa, niin kukaan muu ei kanna vastuuta sinun ja vaimosi päätöksistä kuin te itse. Jos ette tee lapsia ja sitten kuitenkin kaduttaa, niin oletteko riittävän fiksuja ihmisiä kestämään sen? Mutta jos teette lapsia ja sitten tuntuukin siltä, että oma elämä meni siinä, niin oletteko riittävän fiksuja kestämään sen? Ekassa vaihtoehdossa voitte kiukutella vain itsellenne, mutta jälkimmäisessä pystyttekö olemaan niin, ettei lapsi näe, että hän olikin vanhemmalleen taakka, este?
Kannattaa pohtia rauhassa, jos asia mietityttää ja toisaalta, jos tuntuu siltä, että se tulee mieleen vain sukulaisten törpösti kysellessä, niin ehkä sekin kertoo jotain? - tehdä.
lapsetonmies kirjoitti:
You got the point, no ainakin siinä asiassa, että lapsen saaminen lähentää. Samaa mieltä asiasta on vaimokin.
Mutta sitä halua ei vaan tule..
Ja uskon vahvasti, että omalla kohdallani on se vapaus, joka sinulla on kun voit päättää milloin lähteä ulos vaimon kanssa viettämään iltaa, vaikka pikkutunneille asti.. lähteä mihin tahansa maailmankolkkaan, joka lapselle ei olisi mukava paikka (esim. kaupunkiloma suurkaupungissa, pitkät päivät museoissa jne.) ja harrastaa liikuntaa paljon ilman keskeytyksiä.
Tosin, olen nähnyt pareja, jotka eivät ole hankkineet lapsia, eivätkä ainakaan ole avoimesti ole esittäneet harmiaan siitä, etteivät "uskaltaneet". Tottakai rakastan lapsia. Mutta oma lapsi tarvitsee lähes 100% huomiota. Muiden vanhempien lapset ovat piristäviä ja heidänkin kanssa on kiva leikkiä kun siihen on aikaa.
Joskus puolihuvittuneena ajattelen adoptiota, jos joskus kaduttaisi :D.
Tuon vanhana huolehtimisen aion hoitaa jotenkin toisin kuin lasten avulla. Olen nähnyt liian monta "lasta", jotka eivät vähät välitä vanhemmistaan kun vanhenevat. Aion pitää itseni niin pitkään, kun se on mahdollista. Kiitos viestistäsi.Siksi nykyään kärsitään lapsettomuudesta kun ne munasolut ei tahdo hedelmöittyä sen vanhempien kalenterin mukaan ja just silloin kun heille sopisi. Harrastaisivat edes seksiä rakkaudesta toisiinsa eikä sen mukaan mitä naistenlehdistä ja jallusta tilastoja lukevat. Lapsia saadaan, ei tehdä.
- helphaa
Itselläni on nyt kaksi pientä lasta ja sanon oman kokemukseni pohjalta, että älkää tehkö lasta, jos ette todella halua. Vauva todellakin varastaa kaiken huomion ja ainakin meillä kahdenkeskinen aika on kortilla. Minä lohduttaudun sillä, että he kasvavat koko ajan ja pian hoitajan hankkiminen helpottuu. Jos voitte hyvin kuvitella tulevaisuuden ilman lapsia, niin ei tarvitse ottaa paineita siitä. Itse olen AINA tiennyt haluavani lapsia.
- Lapseton myös
Hankala asia, mutta toivottavasti oma ratkaisuni auttaa tekemään päätöksen johonkin suuntaan
Täytän tänä vuonna 49 vuotta. Vaimoni on minua kolme vuotta vanhempi. Olemme olleet ihan kohta neljä vuotta naimisissa. Seurustelimme ennen naimisiin menoa neljä vuotta. Vaimoni on toista kertaa naimisissa ja minä ensimmäistä. Vaimolla on kaksi täysi-ikäistä tyttöä ensimmäisestä avioliitosta ja minulla ei ollenkaan. Kun täytin 30, sterilisoin itseni ettei niitä tulekaan ja vaimoni tietää tämän.
Eli tällainen tilanne.
Joskus vähän päälle kaksikymppisenä vielä ajattelin hankkia lapsia, mutta sitten ajatukset alkoivat muuttua. Aloin kaiketi tottumaan suht koht vapaaseen kulkemiseen jne. Ja en ole sterilisointiani missään vaiheessa katunut. Ja yleensäkin olen ollut sellainen etten pahemmin murehdi päätöksiäni, koska myöhemmin niitä turha murehtia, kun niitä ei voi enään muuttaa.
Sukulaisilleni ja tuttavilleni jne. olen vaan vääntänyt vitsiä asiasta kertomatta totuutta, kun kysyvät että koska tulee perheen lisäystä. Kun aina tulee vitsiä, ovat he lopettaneet kyselyn Pari parhainta kaveriani tietää kyllä asiasta. Toinen on myös steriloinut itsensä.
Minä pidän lapsista ja ne minusta. Viihdyn ihan hyvin kavereitteni ja sukulaisteni lasten kanssa, mutta kyllä on sitten kiva palata kotiin, kun siellä on suunnaton rauha.
Näin minä päätin enkä missään vaiheessa ole katunut. - eteenpäin plus
aikuistuu, jos on lapsia.
Aikuinen pystyy huolehtimaan itsestään plus muista.
Aika lystiä on elää omassa velattomassa ok talossa talonmiehenä ja purjehtia silloin kuin huvittaa. Jos ei olisi ollut lapsia, olisi ollut paljon tylsempää.- -nainen-
No itselläni on jo aikuiset lapset. Ja asioita näin miettiessä, olen tullut siihen lopputulokseen. Että he ovat elämäni paras asia.
Nyt jälleen *lapsettomana* ollessa, saan elää vain itselleni. Mutta lapsieni rakkautta ei mikään korvaa. - on tärkeää
-nainen- kirjoitti:
No itselläni on jo aikuiset lapset. Ja asioita näin miettiessä, olen tullut siihen lopputulokseen. Että he ovat elämäni paras asia.
Nyt jälleen *lapsettomana* ollessa, saan elää vain itselleni. Mutta lapsieni rakkautta ei mikään korvaa.manageerata omaa aikaa, niin on koko ajan sellainen olo, että elää myöskin itseään varten.
- -nainen-
on tärkeää kirjoitti:
manageerata omaa aikaa, niin on koko ajan sellainen olo, että elää myöskin itseään varten.
Totta ja eihän se sitä tarkoita, kun lapsia tulee, että se "oma elämä" loppuisi siihen.
- Sklibo
Mieti nyt asiaa ja TEE päätös. Ja pysy siinä äläkä mieti entä jos....
Jos kysymykset ja ajatukset aiheuttavat ongelmat.
Kun olet päättänyt, kulje sen mukaan selkä suorana ja sillä selvä. Unohda sitten koko asia.
Näin helppoa se on. - lapsetonperijämies
Minulla ei ole ja nyt olen vasta tajunnut kun olen yli 45v että peli on siltä osin pelattu.Olen itse saanut perintönä aika muhkean omaisuuden ja kerran sitten heräsin kun kaveri kysyi mihin meinaan omaisuuteni laittaa jos huonosti käy,silloin tajusin että kun ei ole perijää eikä sukulaisia saa valtio mahtavan potin kun kuolen.Että tässä esimerkki miksi lapsi olisi ollut hyvä olemassa.
- vielä,
ole liian vanha isäksi!
- N.I.B.
Voi itku mitä haihattelua: "silloin tajusin että kun ei ole perijää eikä sukulaisia saa valtio mahtavan potin kun kuolen". Mitä pahaa siinä on että valtio saisi potin?
Mutta jos tuo on niin kamala asia niin mikset vaikka säätiöisi esim. AIDS-tutkimukseen tms.?
Mikset käytä itse?
Olet vasta 45 v ja aikaa olisi polttaa potti; kierrä maailmaa, osta vene, prätkä taikka auto josta olet aina haaveillut.
Osta vanha Opel, niin tiedät "sijoittaneesi" kunnolla.
Anna vaimollesi/avovaimollesi/tyttöystävällesi luottokortti ilman kattoa; johan alkoi kulumaan. Taikka jos sinulla on jo vaimo jne. niin hommaa toinen nainen lähes samoilla ehdoilla, niin ei ole huolta että valtio saisi rahasi.
Äijällä on maailma auki ja elämä edessä ja pelimerkkejä, pohtii sekä kirjoittelee tänne, että valtio saa rahat "kun kuolen".
Herää pahvi ja ala elää!!!!!!!!
- suosittelen
tekemään lapsen tai useamman. Lapset ovat elämän rikkaus. Olette olleet yhdessä jo pitkään. Kyllä suhteeseenne mahtuu lapsi. Elämästä tulee toisenlaista ja rikkaampaa. Minä kerkisin harrastaa ja matkustaa maailman ympäri ennen lapesn tekoa. Sain lapsen lähempänä 40 kuin 30. Enkä ole päivääkään katunut. Kyllä lapsen kanssa voi matkustaa. Aluksi kävimme helpoissa kohteissa rantalomilla. Ei 10 vuoden katkos museoiden kiertämisessä haittaa. Lisäksi lapsi on tuonut harrastusten koulun kautta perheelleemme uusia tuttavia ja aktiivista toimintaa urheiluseuroissa.
Kokeile mitä vaimosi vastaa ja kerro hänelle pohdinnastasi. Ehkä hänelläkin on biologinen kello tikittämässä. Minulla on muutama tuttava avoimesti kertonut 45-sena katuvansa, että ei uskaltanut aikanaan tehdä lasta. Lisäksi tuttavapiirissäni on muutama, jotka ovat tehneet yksin lapsen juuri alle nelikymppisinä.- ihmisestä.....
Lapset ovat toki arvokkaita olentoja sinänsä, mutta et voi yleistää, että lapset tekisivät elämästä rikkaamman.
Joillekin lapset tekevät elämästä rajoittuneemman. Riippuu täysin ihmisestä. On ihmisiä, jotka kokevat perhe-elämän konkreettisen rajoittavuuden (lasten koulut ym. sanelevat aika pitkälle sen miten eletään, missä asutaan pysyvästi...) ahdistavaksi.
Olen itse matkustanut ja asunut ulkomailla paljon. Aion vastaisuudessakin tehdä niin, joten lapsi (= perhe) merkitsisi sitä, että en voisi enää tehdä niin. Tämä elämäntapa on minulle tärkeämpi kuin lapsi.
- Selesmar
Minä tein tämän ratkaisun. Totesin että huolia on paljon vähemmän. Lapsen suhteen on huolia jatkuvasti, kuten:
- saadaanko sitä edes
- meneekö raskaus hyvin
- onko se terve
- meneekö synnytys hyvin
- selviääkö äiti ja lapsi synnytyksestä
- koko lapsuusiän murehdit sen terveyttä
- korvaat lapsen pahat teot
- murkkuikäisen muksun tekosia saa selvitellä alvariinsa
- tyttö-/poikaystävät
- mopot, autot jne. pitää hommata
- selviääkö ne koulusta
- onko se sittenkin hintti tms.
- harrastukset maksavat älyttömästi
- koska helvetissä se muuttaa omaan kotiin
- ettei vaan se nyt ole alkoholisti taikka joku muu nisti
- saako se edes omaa kämppää
- jne. jne. jne................................
Ainoa mistä on tarvinnut huolehtia on omat asiat.
Ja hieman olen ollut huolissani tuttavieni ja sukulaisteni jaksamisesta kakaroittensa kera. Mutta se menee ohi, kun muistaa että:
Minullahan ei ole kersoja. Onneksi!
Niin, että unohda vaan ne mukulat. On paljon helpompaa näin. - et kadu
Jos olet rehellinen itsellesi (mitä selvästi oletkin), et tule katumaan.
Olen itse nainen, ja jättänyt perheen perustamatta. Olen ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, ja myös sellaisessa suhteessa, jossa mies halusi lasta. Liitto päättyikin eroon.
Olen jotenkin aina sisimmissäni tiennyt, että perhe-elämä ei ole minua varten. Mitään radikaalia päätöstä en ole koskaan asiasta tehnyt; asiat ovat edenneet omalla painollaan.
Olen minäkin miettinyt sitä, kuinka "luonnollista" on olla haluamatta lasta. Mutta uskon, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät koe suurta fyysistä (= biologista) tarvetta lisääntymiseen. Lisääntyminen on kuitenkin monella hyvinkin fyysinen tunne; lapsi pyöräytetään usein jo ennen papin aamenta, halu siihen on kova. Ei välitetä ehkäisystä ym. Tämä on osin siis tiedostamatonta. Itse olen aina ollut hyvin tietoinen kaikesta mitä tunnen/mitä en tunne.
Ole vain rehellinen oma itsesi edelleen. Olet ihan oikealla tiellä, kun tunnet itsesi noin hyvin. Ne jotka katuvat lapsen laittamattomuutta, ovat ihmisiä, jotka eivät jostain syystä ole tunteneet itseään riittävän hyvin tässä suhteessa.- lapsetonmies
Rehellisesti sanottuna, minusta tuntuu, että olen juuri näitä ihmisiä, joille ei tule tätä "fyysistä" tarvetta hankkia lapsia. Minä ja vaimoni emme ole koskaan riidelleet lasten hankkimista, ja olemme tulleet toimeen hyvin keskenämme. En usko, että minusta tulee hyvä isä jos näin tätä ajattelen. Kun katsoo maailmaa, kun joistakin lapsista tulee massamurhaajia tai niiden uhreja ( miljoonat muut nuoria kohtaavat ongelmat) tuntuu vaan turhalta.. en mahda tälle tunteelle mitään. Ehkä en tule katumaan näinkään paljon jos sitä lasta ei tule. Oli mukavaa kuulla myös muiden lapsettomien mielipiteitä.. monet tuntuvat hehkuttavan tätä lapsen hankkimista, mitä en missään tapauksessa näe pahana.. sen sijaan nostan hattua kaikille isille ja äideille, mutta enpä taida kuulua tähän ryhmään.
- ajatuksin......
lapsetonmies kirjoitti:
Rehellisesti sanottuna, minusta tuntuu, että olen juuri näitä ihmisiä, joille ei tule tätä "fyysistä" tarvetta hankkia lapsia. Minä ja vaimoni emme ole koskaan riidelleet lasten hankkimista, ja olemme tulleet toimeen hyvin keskenämme. En usko, että minusta tulee hyvä isä jos näin tätä ajattelen. Kun katsoo maailmaa, kun joistakin lapsista tulee massamurhaajia tai niiden uhreja ( miljoonat muut nuoria kohtaavat ongelmat) tuntuu vaan turhalta.. en mahda tälle tunteelle mitään. Ehkä en tule katumaan näinkään paljon jos sitä lasta ei tule. Oli mukavaa kuulla myös muiden lapsettomien mielipiteitä.. monet tuntuvat hehkuttavan tätä lapsen hankkimista, mitä en missään tapauksessa näe pahana.. sen sijaan nostan hattua kaikille isille ja äideille, mutta enpä taida kuulua tähän ryhmään.
Ajattelen samoin. Tulee myös mieleen, että ihminen kantaa lopun elämänsä oman lapsensa murheet omiensa lisäksi. Omasta lapsesta ei pääse eroon, muista ihmisistä kyllä pääsee. Onhan tämä tietysti joidenkin mielestä hyvin epä-idealistista ajattelua, mutta itse en myöskään voi sille ajatukselle mitään, että lapsista on myös paljon murhetta ja huolta, vaikkakin myös paljon iloa tietenkin. Tämä maaima on muutenkin niin monimutkainen paikka elää, että ihan joskus hirvittää nykylasten (ja vanhempien) puolesta...
- itsekkin myöhään
Mekin olimme yhdessä 12 v ennen ensimmäistä lasta ja se kun suku painoi ns päälle tuli reaktio että emme tee kun yritetään pakottaa. No kun ensimmäinen tuli tuli paniikki että kerkeämmekö tehdä vielä lisää , sillä se on parasta mitä mulle on tapahtunut mutta sekin on jokaisen kohdalla hieman eri asia.
Mieti tykkäätkö lapsista ja älä ajattele niitä pikku riiviöitä jotka parhaiten jää mieleen vaan niistä kivoista ..... - jos tulee....
mutta ei väkipakolla kannata lasta hommata. itselleni kävi niin että siskoni puhutti hommaamaan lapsen miehen kanssa ja sitä en ole katunut:) aluksi olin jyrkästi sitä mieltä että en hanki mutta kuinkas kävikään;D (ollaan myös uusperheellisiä) miehellä jälkikasvua ennestään.
sinänsä mikään suhteessa ei lasten takia ole kärsinyt:) (ja jos on joku joka voi hoitaa lapsia/lasta että saa hiukan myös yhteistä aikaa se on ihan ok sitten:) ).
ja riippuu paljon ihmisistä että miten lapsi suhdetta muuttaa. (oma mieheni auttaa todella paljon lapsen kanssa ja muussa arjen hössötyksessä:) ).
että sitä vaan pitää miettiä omalta kohdalta että mitä ja miten haluaa vai haluaako.. ja miten jatko. - suosittelen
Jokaisella parilla on erilaiset tarpeet, joten kerron vain miten itse koen lapset avioliitossa. Ehkä saat tästä jotain ajateltavaa.
Ensinnäkin lähes kaikki alkavat rakastaa lasta ja oppivat nauttimaan hänestä sitten kun se on olemassa. Myös ei-toivotut lapset ovat lopulta elämän tärkein asia vanhemmilleen - ehkä tästä voisi päätellä jotain? Päätös on vaikea, jos sitä harkitsee paljon. Harva kai tietää ehdottomasti haluavansa lapsia, yleensä siihen vaan heittäydytään kuin uuteen seikkailuun.
Oma kokemuksemme lasten syntymästä oli, että ne toivat paljon sisältöä ja mielenkiintoa elämään. Loputtomasti jännittäviä uusia kokemuksia ja tunteita, että sitten vasta tuntui että eletään täysillä. Meille hankittiin lapsia kolme - se kertonee, kuinka vaakakuppi kuitenkin kallistui plussan puolelle, ja vahvasti. Mietin, eikö lapseton parisuhde muutu pitemmän päälle tylsäksi?
Lapset rajoittavat elämää, mutta tositilanteessa siihen sopeutuu useimmiten ilolla, ja järjestelykysymyshän se on. Ne vuodet myös menevät hyvin äkkiä ohi, ja sitten taas olette kaksin. Pienet huollettavat lapset kodissa ovat todellakin vain tilapäinen elämänvaihe!
Me ollaan nyt taas kaksinolovaiheessa. Lapset opiskelevat ja vierailevat täällä, ovat maailman parasta seuraa ja pitävät meidätkin liikkeessä ja mukana nuorekkaassa elämässä. Nyt tuntuu, että se paras lapsilta saadaankin juuri tässä vaiheessa kun heistä tulee aikuisia. Nyt olemme vapaita ja elämä helppoa, mutta sen lisäksi meillä on tämä ihana nuorisojoukko joista saadaan vielä enemmän iloa kuin heidän ollessaan pieniä. Nuoret kavereineen ovat virkeää ja mielenkiintoista seuraa, ja toisaalta meillä on omaa aikaa ihan niin paljon kuin haluamme.
Eka vaihe on nauttia pienistä lapsista tässä ja nyt, rasitteineen kaikkineen. Toinen vaihe on nauttia siitä että on perhettä olemassa, vaikka nuoret aikuiset jo menevät omia teitään. Minusta oikeastaan tärkeintä antia lapsilta on se lähiverkosto, lopulta aikuinen ystäväpiiri, joka heistä muodostuu ympärillemme sitten kun itsellemme alkaa tulla ikää. Ajattelen myös vanhuutta, jolloin oma ikäpolvi alkaa harventua ja häipyä johonkin. Jos välit lapsiin on hoitanut hyvin, on heissä aikanaan myös vanhuuden turva ja sisältö.- Advocatus diaboli
"Oma kokemuksemme lasten syntymästä oli, että ne toivat paljon sisältöä ja mielenkiintoa elämään. Loputtomasti jännittäviä uusia kokemuksia ja tunteita, että sitten vasta tuntui että eletään täysillä."
"Lapset rajoittavat elämää, mutta tositilanteessa siihen sopeutuu useimmiten ilolla, ja järjestelykysymyshän se on."
Hmm, varmaankin; noita voi kysyä niiltä vanhemmilta, joiden lapset ammuskelivat Jokelassa ja Kauhajoella.
"Mietin, eikö lapseton parisuhde muutu pitemmän päälle tylsäksi?"
Mietin, onko sinulla rajoittunut maailmankatsomus?
"Nyt olemme vapaita ja elämä helppoa, mutta sen lisäksi meillä on tämä ihana nuorisojoukko joista saadaan vielä enemmän iloa kuin heidän ollessaan pieniä."
Kun ei ole lapsia, olet koko ajan vapaa ja elämä helppoa. Eikä tarvitse odotella siihen, että milloin niistä saa enemmän iloa.
"Nuoret kavereineen ovat virkeää ja mielenkiintoista seuraa, ja toisaalta meillä on omaa aikaa ihan niin paljon kuin haluamme."
Kun ei ole lapsia, on omaa aikaa vielä enemmän. virkeää ja mielenkiintoista seuraa" seuraa löytyy maailmasta vaikka kuinka paljon muutenkin.
"Minusta oikeastaan tärkeintä antia lapsilta on se lähiverkosto, lopulta aikuinen ystäväpiiri, joka heistä muodostuu ympärillemme sitten kun itsellemme alkaa tulla ikää."
Eikö sinulla ole kavereita jne.?
"Ajattelen myös vanhuutta, jolloin oma ikäpolvi alkaa harventua ja häipyä johonkin. Jos välit lapsiin on hoitanut hyvin, on heissä aikanaan myös vanhuuden turva ja sisältö."
Kun ei ole kavereita eri sukupolvista ja eri yhteiskuntaluokista, pitää olla lapsia. Niinkö?
Kyllä saa aivan vivaihteekkaan ja rikkaan elämän ilman lapsiakin. Se on vaan itsestä kiinni. - ei ole helppo
Advocatus diaboli kirjoitti:
"Oma kokemuksemme lasten syntymästä oli, että ne toivat paljon sisältöä ja mielenkiintoa elämään. Loputtomasti jännittäviä uusia kokemuksia ja tunteita, että sitten vasta tuntui että eletään täysillä."
"Lapset rajoittavat elämää, mutta tositilanteessa siihen sopeutuu useimmiten ilolla, ja järjestelykysymyshän se on."
Hmm, varmaankin; noita voi kysyä niiltä vanhemmilta, joiden lapset ammuskelivat Jokelassa ja Kauhajoella.
"Mietin, eikö lapseton parisuhde muutu pitemmän päälle tylsäksi?"
Mietin, onko sinulla rajoittunut maailmankatsomus?
"Nyt olemme vapaita ja elämä helppoa, mutta sen lisäksi meillä on tämä ihana nuorisojoukko joista saadaan vielä enemmän iloa kuin heidän ollessaan pieniä."
Kun ei ole lapsia, olet koko ajan vapaa ja elämä helppoa. Eikä tarvitse odotella siihen, että milloin niistä saa enemmän iloa.
"Nuoret kavereineen ovat virkeää ja mielenkiintoista seuraa, ja toisaalta meillä on omaa aikaa ihan niin paljon kuin haluamme."
Kun ei ole lapsia, on omaa aikaa vielä enemmän. virkeää ja mielenkiintoista seuraa" seuraa löytyy maailmasta vaikka kuinka paljon muutenkin.
"Minusta oikeastaan tärkeintä antia lapsilta on se lähiverkosto, lopulta aikuinen ystäväpiiri, joka heistä muodostuu ympärillemme sitten kun itsellemme alkaa tulla ikää."
Eikö sinulla ole kavereita jne.?
"Ajattelen myös vanhuutta, jolloin oma ikäpolvi alkaa harventua ja häipyä johonkin. Jos välit lapsiin on hoitanut hyvin, on heissä aikanaan myös vanhuuden turva ja sisältö."
Kun ei ole kavereita eri sukupolvista ja eri yhteiskuntaluokista, pitää olla lapsia. Niinkö?
Kyllä saa aivan vivaihteekkaan ja rikkaan elämän ilman lapsiakin. Se on vaan itsestä kiinni.Tuossa olet kyllä oikeassa, että lapset eivät itsessään luo rikasta elämää vaikka VOIVAT myötävaikuttaa siihen. Onpaljon äitejä (ja isiä), jotka ovat luultavasti yksinhuoltajia tai niitä, jotka muuten joutuvut uurastamaan ja puuskuttamaan 100% lasten vuoksi, jolloin itselleen ei käytännössä jää yhtään aikaa. Päivästä päivään ja vuodesta vuoteen.
Jos toinen vanhemmista vähät välittää lapsista ja niiden kasvatuksesta, niin se voi tehdä elämästä todella raskaan taakan. Loppujen lopuksi kysymys on siitä, että sinä ANNAT enemmän kuin SAAT. Lapset tarvitsevat alkuvuosina lähes 100% huomiota eikä ne vaikeudet helpotu juuri, vaan niiden muoto muuttuu.
Lapset ovat ihana juttu, mutta nykymaailma on tehnyt kasvattamisesta yhtä helvettiä (se ei ole lasten syy).
Ne vanhemmat, jotka todella haluavat ANTAA lapselle elämän, täytyy myös sitoutua yhdessä tekemään siitä elämästä elättävää.
Meillä on aivan tarpeeksi esimerkkejä vanhemmista, jotka ovat saaneet ei-toivottuja lapsia ja tehneet lasten elämästä helvettiä. Eli, hankkikaa lapsia vain jos pystytte ja haluatte (Tämä vastaus ei ollut tarkoitettu sinulle Advocatus diaboli vaan yleisesti).
Tästä aiheesta voisi kirjoittaa kirjakaupalla, mutta nyt riittää. - Advocatus diaboli
ei ole helppo kirjoitti:
Tuossa olet kyllä oikeassa, että lapset eivät itsessään luo rikasta elämää vaikka VOIVAT myötävaikuttaa siihen. Onpaljon äitejä (ja isiä), jotka ovat luultavasti yksinhuoltajia tai niitä, jotka muuten joutuvut uurastamaan ja puuskuttamaan 100% lasten vuoksi, jolloin itselleen ei käytännössä jää yhtään aikaa. Päivästä päivään ja vuodesta vuoteen.
Jos toinen vanhemmista vähät välittää lapsista ja niiden kasvatuksesta, niin se voi tehdä elämästä todella raskaan taakan. Loppujen lopuksi kysymys on siitä, että sinä ANNAT enemmän kuin SAAT. Lapset tarvitsevat alkuvuosina lähes 100% huomiota eikä ne vaikeudet helpotu juuri, vaan niiden muoto muuttuu.
Lapset ovat ihana juttu, mutta nykymaailma on tehnyt kasvattamisesta yhtä helvettiä (se ei ole lasten syy).
Ne vanhemmat, jotka todella haluavat ANTAA lapselle elämän, täytyy myös sitoutua yhdessä tekemään siitä elämästä elättävää.
Meillä on aivan tarpeeksi esimerkkejä vanhemmista, jotka ovat saaneet ei-toivottuja lapsia ja tehneet lasten elämästä helvettiä. Eli, hankkikaa lapsia vain jos pystytte ja haluatte (Tämä vastaus ei ollut tarkoitettu sinulle Advocatus diaboli vaan yleisesti).
Tästä aiheesta voisi kirjoittaa kirjakaupalla, mutta nyt riittää."lapset eivät itsessään luo rikasta elämää vaikka VOIVAT myötävaikuttaa siihen".
Ei nyt ihan. Tuosta saa kuvan että lapset vaan voisivat myötävaikuttaa elämän rikkauteen. Rikasta ja köyhää elämää on ilman lapsiakin.
Loppujen lopuksi on kyse valinnasta ja siitä miten elät valintasi kanssa.
Siis, jos valitset elämän vaihtoehto A:n, niin elä sitten sen mukaan. Ja täysillä.
On valinnan jälkeen aivan turha miettiä, jos olisinkin ottanut B:n tai C:n ja että millaista se elämä sitten olisi ollut.
Tämä just aiheuttaa kaikki ongelmat.
- Kadun välillä
Minulle ei koskaan tullut sitä halua saada lasta. Silti sain yhden. Siksipä en voi varmuudella vastata, olisinko katunut jos en olisi lasta saanut. Voin vain veikata, etten olisi. Varmuudella voin sanoa, että välillä kadun sitä, että lapsen sain. Liki kymmenvuotinen parisuhde myös päättyi, eli meitä ei lapsi todellakaan lähentänyt. Olen saanut paljon lapseni myötä, mutta menettänyt myös. Luulen, että olisin elänyt elämäni itselleni rehellisempänä ja kenties myös onnellisempana, jos lasta ei olisi tullut.
- XXXXXXXX
Olipa kerran poika, joka kysyi tytöltä:
"Menetkö kanssani naimisiin?"
Tyttö vastasi: "En!".
Ja näin poika eli elämänsä onnellisena loppuun asti.
Hän kävi usein kalassa ja hän pelasi paljon golfia.
Hänellä oli aina uusinta mallia olevat elektroniikkalaitteet, nopeimmat autot, moottoripyörät ja veneet.
Ja hän joi kaljaa kavereittensa kanssa aina kun halusi.
Sen pituinen se. - oppeliini
Toimitte aivan oikein kun ette tee lapsia perheeseenne johon heitä EI haluta!
Ei-haluttuja lapsia on jo aivan liikaa, ja siitä kärsivät kaikki: vanhemmat, lapset tietenkin eniten, ja lopuksi yhteiskunta joutuessaan maksamaan sisältä revittyjen ei-toivottujen lasten vuosia kestävät hoitokustannukset.
Jos koskaan haluatte viettää aikaa lasten/nuorten kanssa, voitte aina toimia "apuopettajina" tai isosena.
Omasta kokemuksestani lapsuusajoilta muistan sukulais-pariskunnan joka oli lapseton. Meitä sisaruksia oli 4 ja kukin vuorollaan sai aina vierailukutsun.
Minulle se oli aina yhtä juhlaa kun he pyysivät vierailemaan luonaan ja ottivat mukaan matkoille. En tiedä pystyimmekö koskaan antamaan heille takaisin sitä iloa jonka itse saimme viettäessämme aikaa heidän kanssaan. - Rohkeus
entäs jos sun vanhemmät olivat sama mieltä sua kohtaan, eli eivätkään halunneet saada lapsia, siis et sinäkään olisi tässä maailmaassa.
Et voi ikinä tietää mitä et ole kokenut! Jos olet tyytyväinen elämääsi, olkoon niin! Perheen lisääntyminen on siunaus, jotkut eivät saa sitä olekaan!- Advocatus diaboli
On aivan turhaa miettiä "entäs jos sun vanhemmat sama mieltä sua kohtaan, eli eivätkään halunneet saada lapsia, siis et sinäkään olisi tässä maailmaassa."
Jos noin olisi, niin koko tätä kirjoitusta ei olisi. Etkä sinäkään olisi vastannut.
Jos jotain päättänyt, niin eläköön sen mukaan, eikä muuta. Siis, on ihan turha haikailla sitä mitä ei nyt olekaan tehnyt, miettiä entä jos olisin tehnyt näin tai noin olisinko onnellisempi.
Esim. jos on päättänyt, että ei hanki lapsia, niin elää sen mukaan. Ei sitten pidä ajatella niitä "entä jos"- juttuja. Poistaa ne vaan mielestään ja jatkaa elämäänsä valintansa mukaan.
"Et voi ikinä tietää mitä et ole kokenut!". Ei niin. Vanha sanontahan kuuluu että" Tieto lisää tuskaa". Jos on jotain päättänyt niin muut asiat ovat yhdentekeviä.
- yhden äiti
Jos jätät lapset tekemättä, voi olla että joskus vähän kaduttaa ja mietityttää. "Olisiko sittenkin pitänyt?" Mutta siitä "kärsii" sitten vain se aikuinen ihminen. Ja kestää sen. Elämässä on muutakin kuin omat lapset. Ja toki adoptio on yksi vaihtoehto, jos oikein kovasti kaduttaa... Mutta jos tekee lapsia vain sen pelon vuoksi, että joskus myöhemmin kaduttaa, siis todella haluamatta erityisesti, voi olla, että eniten kärsivä onkin viaton lapsi. Ja vaikka kukaan nyt ei niin kauheasti kärsisikään, varmasti vanhemmuus (joka voi olla erittäin rankkaa!) on helpompi jaksaa, jos todella on lasta halunnut.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 885516
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h804732Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1113047Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv892958Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p232584Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.612039Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska251976- 321523
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1141439- 1851328