Kostaa vai Ei kostaa?

Tarkennuksena... mies asuu Keski-Euroopassa, kuten itsekin... kyseessä on kuitenkin kaksi eri vierekkäistä maata. Asuimme samassa maassa vielä muutama vuosi sitten ja nykyisin Välissä on ajettava automatka. En ole käynyt miehen asunnossa ikuisuuteen, nyt vaimoke kunnostaa omien sanojensa mukaan kovasti asuttavaksi kuolleiden sukulaisten vanhaa taloa, miehen versiossa asunto menee vuokrattavaksi. Jollekulle taas mitä ex:ääni tulee, suhde oli tuore tulevaisuuttahan kukaan ei osannut siinä vaiheessa ennustaa ja tämä mies lupaili kuunkin taivaalta. Siis tyhmyydestähän sakoitetaan, mutta pieneen mieleenikään ei olisi tullut, että tällä miehellä oli kuvioissa vaimo itseni lisäksi. Miehen päivä kun meni ei tavatessa netissä ja puhelimessa pyörimiseen 24/7.

On se vain mukava kelata asioita pienessä päässä, kuinka elämän tarkoituksen löytämisen jälkeen mies on niin hukassa itsensä kanssa ja seuraavaksi hän onkin tavannut jonkun kivan naisen, vaikka pari tuntia sitten vannoi rakkautta ja sitä perunamaata ;) Viime vuosi oli yhtä tuskaa ja itse ajattelin ettei miestä voi valinnoistansa syyttää, kunnes sitten kaivoin esiin sen vaimokkeen kesällä, johon mies totesi, että hänellä oli huono hetki elämässä, mutta heistä tuli niin vahvoja vaimokkeen kanssa ja itki itkemistään, että on kohdellut minua niin ja niin huonosti.

Itse vaihdoin maisemaa, jossa vaiheessa miehelle iski paniikki ja tekstiviestejä tuli parin kuukauden aikana 1000 kappaletta, joissa vannotaan sitä ikuista rakkautta ja kuinka hän ajattelee minua ja mitäpä vielä. Sitten mies päätti ettei moisia sovi sanoa ja minun pitäisi hyväksyä asiat kuinka ne ovat eivätkä kuinka haluaisin niiden olevan.

Nykytilanteessa miehen mukaan minulla ei ole oikeutta pistää ahdistustani hänen piikkiinsä. Hän kun aina vain tehnyt parhaansa ollaakseen mahdollisiman hyvä ystävä minulle ja siitä kiitoksena hän joutuu sitten kuuntelemaan kerran kuukaudessa kuinka elämäni on yhtä helvettiä hänen takiaan. Jos kuulema en pysty aikuiseen ystävyyssuhteeseen ilman syyllistämistä, hänellä ei riitä siihen intressejä.

Minusta on aina mukava kuulla ja lukea, kuinka mies kiristää minua "ystävyydellämme"... minulla kun tässäkään asiassa ei ole mitään menetettävää. Mies kuitenkin näyttää luottavan sokeasti, että minua saa kohdella riepuna ilman seuraumuksia. Itse en kiritykseen alistu, mitäpä voitettavaa minulla siinä olisi... tämä "ystävyyssuhde"? :P Eli siinä vaiheessa jos ja kun repeän ja ratkean teen sen ilman varoitusta, vaikka mies joskus ikuisuus sitten totesi, ettei hän antaisi minun yrittää rikkoa avioliittoaan. Kuuluuko siihen kysyä lupakin? :P Vaimo varmasti olisi innoissaan niistä kuvistakin joissa mies hyppelee sukkanauhoissa, stringeissä ja korkokengissä. Olisi se vaan niin mukavaa olla pirun ilkeä ;)

Vaimokkeen sähköpostiosoite on tiedossa. Kiitos googlen :) Vaimoke vain ikävä kyllä on pirun symppis tekstien ja kuvien perusteella. Pahaa tekee siis hänenkin puolestaan.

Jännä juttu rakkaudesta ja alun shokista tuntuu jäljelle jääneen pelkkä halveksunta ja puhdas viha niin ja se kostonhimo. Mies totesi pikkuhiljaa olevansa valmis lastentekoonkin, joten eiköhän aikakin välirikolle olisi oikea. Samassa menisi sekä vaimo, että "paras ystävä", joka muutti uuteen asuntoon tällä viikolla (osoite ei ole miehen tiedossa), sähköpostiosoitteen saa aina suljettua ja uuden puhelinnumeronkin hankkiminen pitäisi olla nopeaa.

Suunnitelma on siis valmiina ;) Ainoastaan mietin, että voiko tätä mahdollisesti joskus katua? Jääkö minulle vastuu parin ihmisen elämän pilaamisesta vai pääsenkö vihdoinkin pitkästä aikaa kunnon lomalle :)

katkeroitunutamma kirjoitti:

Tarkennuksena... mies asuu Keski-Euroopassa, kuten itsekin... kyseessä on kuitenkin kaksi eri vierekkäistä maata. Asuimme samassa maassa vielä muutama vuosi sitten ja nykyisin Välissä on ajettava automatka. En ole käynyt miehen asunnossa ikuisuuteen, nyt vaimoke kunnostaa omien sanojensa mukaan kovasti asuttavaksi kuolleiden sukulaisten vanhaa taloa, miehen versiossa asunto menee vuokrattavaksi. Jollekulle taas mitä ex:ääni tulee, suhde oli tuore tulevaisuuttahan kukaan ei osannut siinä vaiheessa ennustaa ja tämä mies lupaili kuunkin taivaalta. Siis tyhmyydestähän sakoitetaan, mutta pieneen mieleenikään ei olisi tullut, että tällä miehellä oli kuvioissa vaimo itseni lisäksi. Miehen päivä kun meni ei tavatessa netissä ja puhelimessa pyörimiseen 24/7.

On se vain mukava kelata asioita pienessä päässä, kuinka elämän tarkoituksen löytämisen jälkeen mies on niin hukassa itsensä kanssa ja seuraavaksi hän onkin tavannut jonkun kivan naisen, vaikka pari tuntia sitten vannoi rakkautta ja sitä perunamaata ;) Viime vuosi oli yhtä tuskaa ja itse ajattelin ettei miestä voi valinnoistansa syyttää, kunnes sitten kaivoin esiin sen vaimokkeen kesällä, johon mies totesi, että hänellä oli huono hetki elämässä, mutta heistä tuli niin vahvoja vaimokkeen kanssa ja itki itkemistään, että on kohdellut minua niin ja niin huonosti.

Itse vaihdoin maisemaa, jossa vaiheessa miehelle iski paniikki ja tekstiviestejä tuli parin kuukauden aikana 1000 kappaletta, joissa vannotaan sitä ikuista rakkautta ja kuinka hän ajattelee minua ja mitäpä vielä. Sitten mies päätti ettei moisia sovi sanoa ja minun pitäisi hyväksyä asiat kuinka ne ovat eivätkä kuinka haluaisin niiden olevan.

Nykytilanteessa miehen mukaan minulla ei ole oikeutta pistää ahdistustani hänen piikkiinsä. Hän kun aina vain tehnyt parhaansa ollaakseen mahdollisiman hyvä ystävä minulle ja siitä kiitoksena hän joutuu sitten kuuntelemaan kerran kuukaudessa kuinka elämäni on yhtä helvettiä hänen takiaan. Jos kuulema en pysty aikuiseen ystävyyssuhteeseen ilman syyllistämistä, hänellä ei riitä siihen intressejä.

Minusta on aina mukava kuulla ja lukea, kuinka mies kiristää minua "ystävyydellämme"... minulla kun tässäkään asiassa ei ole mitään menetettävää. Mies kuitenkin näyttää luottavan sokeasti, että minua saa kohdella riepuna ilman seuraumuksia. Itse en kiritykseen alistu, mitäpä voitettavaa minulla siinä olisi... tämä "ystävyyssuhde"? :P Eli siinä vaiheessa jos ja kun repeän ja ratkean teen sen ilman varoitusta, vaikka mies joskus ikuisuus sitten totesi, ettei hän antaisi minun yrittää rikkoa avioliittoaan. Kuuluuko siihen kysyä lupakin? :P Vaimo varmasti olisi innoissaan niistä kuvistakin joissa mies hyppelee sukkanauhoissa, stringeissä ja korkokengissä. Olisi se vaan niin mukavaa olla pirun ilkeä ;)

Vaimokkeen sähköpostiosoite on tiedossa. Kiitos googlen :) Vaimoke vain ikävä kyllä on pirun symppis tekstien ja kuvien perusteella. Pahaa tekee siis hänenkin puolestaan.

Jännä juttu rakkaudesta ja alun shokista tuntuu jäljelle jääneen pelkkä halveksunta ja puhdas viha niin ja se kostonhimo. Mies totesi pikkuhiljaa olevansa valmis lastentekoonkin, joten eiköhän aikakin välirikolle olisi oikea. Samassa menisi sekä vaimo, että "paras ystävä", joka muutti uuteen asuntoon tällä viikolla (osoite ei ole miehen tiedossa), sähköpostiosoitteen saa aina suljettua ja uuden puhelinnumeronkin hankkiminen pitäisi olla nopeaa.

Suunnitelma on siis valmiina ;) Ainoastaan mietin, että voiko tätä mahdollisesti joskus katua? Jääkö minulle vastuu parin ihmisen elämän pilaamisesta vai pääsenkö vihdoinkin pitkästä aikaa kunnon lomalle :)

Lue lisää

Uskon edelleen siihen, että kosto kyllä tapahtuu tavalla tai toisella. Sinun ei tarvitse tehdä mitään, kyllä mies joskus tulee kärsimään. Ja sinun ei tarvitse edes toivottaa onnea suhteelle tai sääliä vaimoketta. Jatka elämää. Kaikki hoituu aikanaan, niin uskon. En itse kuluttaisi aikaa tuollaiseen ihmiseen, kunnioitan sentään itsenäni ja niin varmaan teet sinäkin. Voin toivottaa onnea.

TyttöRuskeaSilmäinen kirjoitti:

Uskon edelleen siihen, että kosto kyllä tapahtuu tavalla tai toisella. Sinun ei tarvitse tehdä mitään, kyllä mies joskus tulee kärsimään. Ja sinun ei tarvitse edes toivottaa onnea suhteelle tai sääliä vaimoketta. Jatka elämää. Kaikki hoituu aikanaan, niin uskon. En itse kuluttaisi aikaa tuollaiseen ihmiseen, kunnioitan sentään itsenäni ja niin varmaan teet sinäkin. Voin toivottaa onnea.

Lue lisää

Minäkin olen sitä mieltä että karma tulee itsestään, ei tarvitse tehdä mitään.

.... kirjoitti:

Minäkin olen sitä mieltä että karma tulee itsestään, ei tarvitse tehdä mitään.

Toisaalta mietin että mitä jos nainen ehtii tehdä lapsia ja huomaa mitä mies voi olla. Itselläni ei olisi mitään tietoja vastaan, mutta tuon naisen puolesta en osaa ajatella mitä haluaisi.