Aloin tässä ihan miettimään elämääni.
Joskus alle kouluikäisenä muistan että mulla oli jossain päiväkodissa tyttö parhaana kaverina. Samaten sen jälkeen 2. luokkaan asti leikin aina naapurin samanikäisen tytön kanssa.
Että hittolainen, mähän olen ollut varsinainen naistenmies silloin kakruna.
Sitten muutettiin toiselle paikkakunnalle ja siitä eteenpäin en muista että olisin enää juuri tyttöjen kanssa ollut tekemisissä.
Siitä on sitten jotenkin tultu tähän, ettei about 15v myöhemmin ole yhtään naispuolista edes kaverina, ne harvatkin yritykset on aina kaatuneet johonkin. Jossain vaiheessa mulle kai tuli burn-out mitä naisiin tulee, kun niiden kanssa olis pitänyt alkaa vakavammin olemaan tekemisissä ja ne kuviot ei sitten oikein sujuneet. Lähinnä kai siksi, kun olin naisten mielestä ulkonäöllisesti niin vastenmielinen ja epäviihdyttävä tai jotain, vaikka tunteella meninkin.
Ja mitä niistä saa kavereinakaan? Pelkkää märinää kokoajan saa olla kuuntelemassa niiden miesjutuista. Ehkä sopii nainen-nainen-ystävyydelle mutta miehenä joka saanut naisilta pelkkää paskaa varhaisemmalla iällä, tollasen "yhyy yhyy mulla on ylitarjontaa ja taas se yks mies oli nii sika"-valittamisen kuunteleminen pistää väkisinkin suututtamaan.
Nyt sitten vaikka ulkonäkö olisikin kehittynyt ja (pinnallisia) naisia kiinnostaisi, mua ei vois kiinnostaa pätkääkään olla niiden olioiden kanssa tekemisissä. Ehkä jotkut ajoittaiset pubihöpöttelyt menee mutta sen kummempia en kaipaa.
Hmmm. Näinpä on näreet. Ehkä jotkut palstan katkerista miehistä saivat tästä jotain omaa hupia.
Joskus alle kouluikäisenä muistan että mulla oli jossain päiväkodissa tyttö parhaana kaverina. Samaten sen jälkeen 2. luokkaan asti leikin aina naapurin samanikäisen tytön kanssa.
Että hittolainen, mähän olen ollut varsinainen naistenmies silloin kakruna.
Sitten muutettiin toiselle paikkakunnalle ja siitä eteenpäin en muista että olisin enää juuri tyttöjen kanssa ollut tekemisissä.
Siitä on sitten jotenkin tultu tähän, ettei about 15v myöhemmin ole yhtään naispuolista edes kaverina, ne harvatkin yritykset on aina kaatuneet johonkin. Jossain vaiheessa mulle kai tuli burn-out mitä naisiin tulee, kun niiden kanssa olis pitänyt alkaa vakavammin olemaan tekemisissä ja ne kuviot ei sitten oikein sujuneet. Lähinnä kai siksi, kun olin naisten mielestä ulkonäöllisesti niin vastenmielinen ja epäviihdyttävä tai jotain, vaikka tunteella meninkin.
Ja mitä niistä saa kavereinakaan? Pelkkää märinää kokoajan saa olla kuuntelemassa niiden miesjutuista. Ehkä sopii nainen-nainen-ystävyydelle mutta miehenä joka saanut naisilta pelkkää paskaa varhaisemmalla iällä, tollasen "yhyy yhyy mulla on ylitarjontaa ja taas se yks mies oli nii sika"-valittamisen kuunteleminen pistää väkisinkin suututtamaan.
Nyt sitten vaikka ulkonäkö olisikin kehittynyt ja (pinnallisia) naisia kiinnostaisi, mua ei vois kiinnostaa pätkääkään olla niiden olioiden kanssa tekemisissä. Ehkä jotkut ajoittaiset pubihöpöttelyt menee mutta sen kummempia en kaipaa.
Hmmm. Näinpä on näreet. Ehkä jotkut palstan katkerista miehistä saivat tästä jotain omaa hupia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oho, piti siis tarkoittamani että saanut kokea naisilta paskaa Myöhäisemmällä iällä. Ainoot hyvät kokemuksethan mulla on nimenomaan sieltä varhaisiästä kun tyttöjen kanssa pystyi vaan leikkiä ilman mitään suhdenussimispano-koukeroita.
mutta ei se ole kuule sen helpompaa vaikka naisia olisi tuttavina, kavereina ja ystävinä.
Sitä saa kuulla heiltä vaikka miten että kuinka upea kaveri on ja joillakin loistaa ihan silmät kun puhuvat kanssani ja hyvin tulee toimeen mutta se on se ja sama jos kukaan ei viehäty sinusta oikeasti seksuaalisesti tai romanttisesti.
Noita ihmissuhdejuttuja nyt ei jaksa kuunnella ihan sen vuoksi kun itse ei niissä piehtaroi jatkuvasti.
Salli mun nauraa.
Vastahan sun korvantaukset on kuivumassa!
Pojille harvoin naisia tulee - opettele iskemään ja ala mieheksi.
voi lapsiparka!