Miksi kaikki muu menee mun edelle?

Hei kuule muru!

Sun on aika jatkaa matkaa - ja eri suuntaan. Eihän tuo ole suhdekaan enää, kun noin harvoin tapaatte. Seksiä se sulta ottaa, ja sitäkin hyvin harvoin.

Kuule, nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja lopetat tuon. Ihan heti tänä iltana! Eli: teet eron häneen (hän on sinusta jo eronnut!).

Tsemppia!

arvioimaan tilannetta objektiivisesti, mutta todellakin vaikuttaa siltä, että mies pitää sinua vain panonaan. ikävää, että itse suostut tuollaiseen kohteluun.
jos hän aidosti välittäisi ja teillä olisi seurustelusuhde, tilanne tuskin olisi kuvailemasi kaltainen.

Olen kyllä samaa mieltä noiden edellisten vastaajien kanssa. Ottaako hän koskaan sinuun yhteyttä vai oletko itse aina se joka soittaa tai muuten on yhteydessä? Kokeile huviksesi olla itse pitämättä yhteyttä häneen ja katso kuuluuko hänestä mitään, siitä voit saada paljon vastauksia itsellesi. Ei tuo ole mitään seurustelua! Pikemminkin hän vain elää omaa elämäänsä ja yrittää pysytellä sinusta erossa ja tapaa silloin kun haluaa seksiä.

linjoilla olen minäkin edellisten kirjoittajien kanssa, että kertomasi perusteella en puhuisi seurustelusta ja miehestäni. Jotkut eivät osaa/raski sanoa todellisia tunteitaan tai ettei niitä ole, ääneen, sillä ei haluta loukata toista. Tai on mukavaa, kun on vaki nainen kenen tykö mennä, jos flaksi ei muuten käy. Valitettavasti. Kerää ylpeytesi ja unohda "miehesi".

Kuuleppas,

tiedän että on vaikeaa katsoa totuutta silmiin, mutta valitettavasti olen taas yksi niistä ihmisistä joka sanoo, että olet ääliö ja jätä se mies.
Uskon että ansaitset parempaa kuin mitä saat, vaikka rakastatkin häntä.
Uskon että hän on siirtynyt jo eteenpäin sinusta vaikka olette yhdessä.(siltä kuulosti tekstisi perusteella)
Suosittelen pistävän nyt miehen kanssa vakavan keskustelun pystyyn kasvokkain. Ei mitään puhelin/tekstiviesti ymv.
Tuolla tavoin olette molemmat onnettomia vastaisuudessa.

Yhdyn muidenkin kirjoittajien mielipiteisiin.

niin joudut miettimään persoonaasi ja tilannettasi tarkemmin. Minkä ikäisiä olette? Ilmeisesti suhde on sulle ensimmäinen (miten lienette tavanneet) ja mielesi on kovin kiintynyt kaveriin. Kuten sanot, aluksi ns.uhrasi enemmän aikaa, eli siinä yksi tekijä kiintymiseen, mutta tilanne huonontunut. 20v:n kieppeillä miehet eivät ole vielä kovin valmiita sitoutumaan, tuntevat että 'uhraavat'.

Mistä sulla tuo riippuvuus (venyvä usko ja hyväntahtoisuus, sinänsä hyviä, perittyjäkö(?) piirteitä :) ikäänkuin tuntisit merkitystä itsellesi vain miehen kautta, jonkinlainen itsellinen särmä puuttuu. Nyt kärsit näistä. Opiskelu kaiketi sujuu? Tunnetko, että kaveri on yks ja ainut sattuma, muita ei tule. Pitemmällä ajalla nykymenossa miehet arvostavat, jos on omaakin tilaa, on jossakin asiassa hyvä, tekee 'tärkeitä' juttuja ym; ennen vanhaan luontaistalouden aikaan tilanne saattoi olla toisin.
Mitä ajattelet noista lyhyistä ns.panoista, tulee ja lähtee. Tyydytkö jollain tapaa niihin, jos, voisit miettiä, miksi? Itse arvelisin (olen mies, lieneekö merkitystä tässä :) niin että ns.keskivertoluonteen omaavalle jäisi lähinnä paskafiilis.

Ei sinällään ole moitittavaa, että uskoo parempaan. Mistä tietää, että viiden vuoden kuluttua tilanne hiljalleen muuttuisi. Voit ehkä saada miehen lähemmäksi itseäsi, mutta kuka sen takaa. Näitä juttuja vaan pitää jäsentää ja yrittää keskustelulla vaikka vähitellen saada irti miehestä, takaisko hän itse jotakin, ja mitä ylipäätään aattelee pitemmällä tähtäimellä.. opiskelu on varmaan molemmilla tärkeimpiä juttuja tällä hetkellä.
Voit tarkentaa halutessasi

Miehellä on ystäviä jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista/tekemisistä kuin hänkin. Mies ei halua sitoutua kehenkään VAIN yhteen ihmiseen. Tuo on fantastinen elämäntapa! Niin nuorena kuuluu ollakin. tehdä (terveitä)asioita ystävien kanssa ja parantaa maailmaa.

Miksi sinä väkipakolla haluat tuon miehen "panopuuksi" on aivan käsittämätöntä. Sinullakin pitäisi olla ystäviä ja kavereita joiden kanssa tehdä hauskoja aioita.

Kyllä sieltä kaveripiiristä sitten vuosienmittaan erottuu joku joka on samalla aaltopituudella ja jonka kanssa voi alkaa suunnittelemaan läheisempää (intiimiä) ystävyyttä.

Tällähetkellä sinä vain hakkaat päätäsi seinään.

Lue itsellesi alempaa tuo ketju "Vaadinko liikaa?". Vaikka onkin vähän eri tilanne kuin omasi, siellä on pointteja sullekin puolelta ja toiselta. Suhteenne ei vaikuta aivan tasavertaiselta, puoleltasi haiskahtaa hieman vanhanaikaisuuden tuntu ("vaatimattomuus kaunistaa"), ikäänkuin olisit antanut maailman tappiin pitävän lupauksen: tässä seison enkä muuta voi. Tuntuu haikealta ja itkettääkin. Itsearvostus ilman mieheen tukeutumista hakusessa? Ennen maailmassa oli nk.kansanviisauksia mm: joka itsensä alentaa se ylennetään.. Joudut pohtimaan näitä sanontoja nykyajan näkökulmasta.
Kommentoinet niin saat lisää palautetta, muuten hiipuu vähitellen..

Poikaystävässäni on paljon hyviäkin puolia. Hän minuun yleensä ottaa yhteyttä ja kyselee kuulumisia. Olen paljon tehnyt sitä että en hänelle mitään viestiä laita koko päivänä, niin kyllä illalla kyselee kuulumisia. Ei mene yhtään päivää että emme soittelisi tai viestittelisi.

Poikaystäväni opiskelee. Minä käyn töissä ja on minulla omat harrastuksenikin. Kuitenkin tosiasia on että en tee kiusakseni sitä että vaadin häneltä aikaa, vaan ihan sen seikan perusteella että läheisyys tulee läheisyydestä. Eikä se minua haittaa että emme öitä vietä yhdessä, mutta kuitenkin voisimme nähdä useammin esim. viikolla. Minun puolestani hän saa sitten viikonloppusin käydä missä tykkää.

kuten ylempänäkin mainittu, että ajan mittaan tilanne tasoittuu ja saat miehen lähemmäksi itseäsi. Vastaukset on lähinnä ns.urbaani-ihmisten ajatusmaailmaa, ja jos edustat jotenkin palveluhenkistä tyyppiä, kuten maalaistaloissa saattoi olla ennen tahi sota-ajan lottatehtäviä suorittaneita esimerkiksi, jotka eivät itselleen paljoa pyytäneet (haluttuja luonteita aikanaan), niin miehen tulee olla sellainen, että osaa arvostaa pohjatonta hyväntahtoisuuttasi, elikkä ei tulisi edes mieleen käyttää hyväksi avointa luonnettasi. Olisi (naisellisesti sanottuna) kamalaa, jos sellaista Sulle sattuisi, se haavoittaa kyllä.

Mies saattaa tuntea hieman huonoa omaatuntoa ja ehkä kaverihenkistä vastuutakin, kun on paljon ns.näkymättömissä ja siksi soittaa vaikka iltamyöhällä rauhoittaakseen mieltä, ettet jää unettomana miettimään. Hän siis tunnistaa jotenkin tilanteen elikkä on silleen fiksu. Kuitenkin, kuten ikäkaudelle luontaista, menot voittavat. Sinä taas naisena yrität virittää ja vahvistaa henkistä yhteenkuuluvaisuutta niiden vähäistenkin yhteisten hetkien aikana, mitä on tarjolla. Sanot "läheisyys tulee läheisyydestä", joo-o, mutta ettet olisi liiaksi sinisilmäinen: poikaystäväsi karttelee tiukkaa symbioosia vielä. Mikä rooli seksillä on, sitä voit itse kuvata; tottahan sitä haluaa, mutta oletko havainnut lujittumista sen perusteella henkisellä puolella.
Näitä joudut pohdiskelemaan, enempää lyhyen kuvauksesi perusteella ei osaa arvella. Voit kommentoida, osuuko näissä miten paljon kohilleen..

samanlaisessa parisuhteessa kolme vuotta. kaikki asiat meni aina suhteen edelle. mun kanssa ei voitu suunnitella mitään reissuja, kavereiden kanssa kyllä. mun asunnolla kävi harvoin, koska piti itsestään selvyytenä, että minä raahaudun bussilla aina hänen luokseen. kieltämättä välillä tuli hyväksikäytetty olo. kuitenkin mielummin kiduin suhteessa, koska rakastin, tai niin luulin.
kun laitoin suhteen poikki, tajusin ettei minulla ollut ollut syviä tunteita enää pariin vuoteen. eli toipumiseen meni viikko. ja voi sitä hyvää oloa jonka sain tuon suhteen lopettamisen jälkeen. :)
tajusin hänen olevan keskenkasvuinen typerys jolla heikko itsetunto.
niin, ja suhteen loppuvaiheessa yksi hänen kavereistaan kertoi minulle pettämisistä.
mietipä tarkkaan mikä sinulle on hyväksi. löydät paremman, niinkuin minäkin löysin. :)