hei, olen 40 vja ollut jo vuosia seksittömässä avioliitossa. Löytyykö Suomen maasta ketään samassa tilanteessa olevaa? Kysytte miksen eroa? Velvollisuudesta, lapsen takia...monta syytä. En tarvitse miestä, usko rakkauteen mennyt. Mies ei halua erota. Näin mennään.En rakasta miestäni, siksi en voi rakastella. Haluja kyllä olisi muttei mieheni kanssa. Ikinä en ole pettänyt. Itsetyydytystä toki harrastan. Nyt haluisin vaan tietää onko kukaan kaltaisessani tilanteessa?Mulla on hyvä työ, kunnon koti, elämä tasapainoista muuten, ystäviä, harrastuksia, rahaa. Rakkautta vain puuttuu. Mutta lapsi 15 v on ihana!Meidän perhe on meidän perhe kaikesta huolimatta. Toki tiedän että 15 v tietää että vanhemmat elää tällasessa liitossa, mutta kun ei ole riitoja ja yhdessä ollaan paljon reissuissa yms. niin näin on jatkettu. Mieheni odottaa että vielä asat muuttuu, itse en usko. Tulevaisuudessa tiemme eroavat. Olenko ihan hullu kun elän näin? Huom. Tilanne ollut tällainen jo kohta 10 v...
seksitön suhde
25
3923
Vastaukset
- jaskat k
No sä tunnut olevan seksittömyyden kannustin.Toivottavasti miehesi saisi toisen naisen että saisi TOIVOA elämäänsä,kuka tietää vaikka hänellä jo olisi.
- rehellisestä
kirjoituksesta. Näillä sivustoilla sellaisia harvemmin tulee vastaan. Virkistävää oli lukea. Varmaa samantyyppisiä parisuhteita on aika paljon. Jostakin syytä jommalle kummalle seksi ei avio/avokumppanin kanssa enää tunnu hyvältä. Himo, kiima on kuollut pois. Yhdynnässä ollaan, mutta siinäkin ilman erityisiä esileikkejä. Tai vain toinen osapuoli esileikkii, toinen on pasiiivinen, ei halua, jostain syytä. Tuntuu tutulta jo vanhempaan ikään ehtineelle miehelle. Tilanne on menetys elämän kannalta, jos parempi vaihtoehto olisi varmuudella olemassa. Mutta paremman vaihtoehdon olemassaolo on kovin epävarmaa, jos elämä muuten sujuu ja sopu päällisinpuolin säilyy. Seksi on tärkeä, mutta ei kuitekaan koko elämä. Muutakin on.
- pitkäaikaisena
kuulostaa todella oudolta. Masturbointi autta hetkeksi, mutta haluaahan sitä saada toisen läheisyyttäkin. Jos tilanne ei parane, niin kantapäät vain vastakkain.
- käy...
Sun elämä menee siihen, että haaveilet erosta joskus tulevaisuudessa.
Kokemuksesta voin sanoa, kun itse erosin nelikymppisenä, että uuden kunnollisen miehen löytäminen on todella vaikeaa.
Tuossa iässä ja vanhempana markkinat on miesten.
40 - 50 kymppisistä miehistä on myös nuoremmat naiset kiinnostuneita. Ja lyönpä vaikka vetoa, että miehesi löytää aika äkkiä uuden, kun sinä taas joudut pettymään kerta toisensa jälkeen.
Ihmettelen, jos miehesi on jo tuossa iässä hyväksynyt seksittömän elämän. Hänellä on varmaan joku toinen nainen. Kelpaa varmasti muille naisille, vaikka sinulle ei kelpaakkaan.
Mutta minusta kannattaisi ensisijaisesti panostaa jo olemassa olevaan suhteeseen. Yrittää korjata sitä, jos mahdollista. Koska teillä menee muuten hyvin ja tulette toimeen keskenänne. Tilanne on kurja teidän molempien kannalta. Sääliks käy sun miehesi, toivottavasti oikeesti on hankkinut itselleen naisen jolta saa rakkautta ja läheisyyttä ja lämpöä, koska sitä me kaikki tarvitsemme, erityisesti tällaisina aikoina. - Kokemusta alalta
Kun parisuhteessa seksi/sen laatu laskee tietyn rajan alle, ollaan enää ystäviä. Tai isä ja äiti- ei enää mies ja nainen.
Ainoa oikea tapa ratkaista tilanne on erota. Lapsista ja omaisuudesta jne huolimatta.
Elämä on lyhyt ja elämä ilman toimivaa parisuhdetta on perseestä.- aaaz
Oli ihan mielenkiintoista kuulla muiden mielipiteitä. Ollaan oltu yhdessä 20 v eli puolet elämästä. Joskus muinoin on ollut isoja riitoja ja olisin halunnut suhteesta pois, mutta erittäin kilttinä ja velvollisuudentuntoisena olen ollut jättämättä eropapereita. Olen ollut aina ainoa nainen mieheni elämässä - uskokaa vaan, että näinkin voi tässä maailmassa olla. Seksi ei ole milloinkaan ollut meille se tärkein juttu. Toki silloin rakkauden alkuvuosina sitä harrastettiin, mutta jossainn vaiheessa se jäi, kun tuli niitä riitoja ja en enää halunnut. Tiedän ettei miehelläni ole toista naista. Jos olisi - olen sitä todella toivonut!!-niin olisi niin helppoa lähteä. Mutta kummatkin olemme aivan mielettömän vastuuntuntoisia ja kunnollisia ja emme halua lapselle avioerokotia. Itse olen ollut useasti asiasta keskustelemassa ja sitä vuosien varrella ehdottanut, mutta mieheni ei asiaa hyväksy. Lastani en halua hänelle jättää. Niinpä asiasta ei edes ole taas pariin vuoteen juteltu, hän ei ota asiaa koskaan esille, itse en jaksa. Hän tietää kyllä mielipiteeni ja tunteeni.
Joku kirjoitti että naisen on todella vaikeaa löytää miestä eron jälkeen. Olen niin kaivannut elämää ilman avioliittoa ja ilman miestä että en edes ajattele koskaan ryhtyväni uuteen vakavampaan suhteeseen enää kenekään kanssa. Jos joskus vielä rakastuisin, huumaantuisin niin olisihan se ihanaa, mutta asumaan en kenekään kanssa ryhtyisi.Voisin deittailla, käydä tansseissa(ei ravintolassa)harrastaa hyvää seksiä, mutta ei enempää. Viihdyn yksinkin. Sen verran tiedän, että varmaan miesseuraa kyllä löytäisin, mutta olen aika ronkeli. Jos joskus tästä avioliitosta vapaudun, niin nautin! Olen ihan suht tavallisen näköinen, mutta sen verran nätti ja mukava kuitekin, että miehet kyllä ovat kiinnostuneita, sen tiedän.Aika itsevarmasti sanottu, mutta toki olen sen huomannut silloin harvoin kun jossain olen ollut "viihteellä".Luulen että tällaisia avioliittoja on aivan varmasti muitakin, jopa omissa ystäväperheissä esim. se sama käytäntö, että nukutaan omissa huoneissa, eletään lasten ehdoilla, pyöritetään arkea. Meidän kohdalla se ero olisi pitänyt 2000-luvun alussa, mutta koska yhäå tässä näin mennään, niin itse olen jo sopeutunut ajatukseen että mennään nyt vielä siihen asti kun teini muuttaa omilleen. Sitten on aika järjestää omat kuviot. Toki tässä vuosia on tuhraantunut, mutta onhan elämääkin vielä toki jäljellä. Yhä kaipaan lisää kommentteja tähän viestiketjuun joltain jolla samanlaisia kokemuksia... - M jotain +
aaaz kirjoitti:
Oli ihan mielenkiintoista kuulla muiden mielipiteitä. Ollaan oltu yhdessä 20 v eli puolet elämästä. Joskus muinoin on ollut isoja riitoja ja olisin halunnut suhteesta pois, mutta erittäin kilttinä ja velvollisuudentuntoisena olen ollut jättämättä eropapereita. Olen ollut aina ainoa nainen mieheni elämässä - uskokaa vaan, että näinkin voi tässä maailmassa olla. Seksi ei ole milloinkaan ollut meille se tärkein juttu. Toki silloin rakkauden alkuvuosina sitä harrastettiin, mutta jossainn vaiheessa se jäi, kun tuli niitä riitoja ja en enää halunnut. Tiedän ettei miehelläni ole toista naista. Jos olisi - olen sitä todella toivonut!!-niin olisi niin helppoa lähteä. Mutta kummatkin olemme aivan mielettömän vastuuntuntoisia ja kunnollisia ja emme halua lapselle avioerokotia. Itse olen ollut useasti asiasta keskustelemassa ja sitä vuosien varrella ehdottanut, mutta mieheni ei asiaa hyväksy. Lastani en halua hänelle jättää. Niinpä asiasta ei edes ole taas pariin vuoteen juteltu, hän ei ota asiaa koskaan esille, itse en jaksa. Hän tietää kyllä mielipiteeni ja tunteeni.
Joku kirjoitti että naisen on todella vaikeaa löytää miestä eron jälkeen. Olen niin kaivannut elämää ilman avioliittoa ja ilman miestä että en edes ajattele koskaan ryhtyväni uuteen vakavampaan suhteeseen enää kenekään kanssa. Jos joskus vielä rakastuisin, huumaantuisin niin olisihan se ihanaa, mutta asumaan en kenekään kanssa ryhtyisi.Voisin deittailla, käydä tansseissa(ei ravintolassa)harrastaa hyvää seksiä, mutta ei enempää. Viihdyn yksinkin. Sen verran tiedän, että varmaan miesseuraa kyllä löytäisin, mutta olen aika ronkeli. Jos joskus tästä avioliitosta vapaudun, niin nautin! Olen ihan suht tavallisen näköinen, mutta sen verran nätti ja mukava kuitekin, että miehet kyllä ovat kiinnostuneita, sen tiedän.Aika itsevarmasti sanottu, mutta toki olen sen huomannut silloin harvoin kun jossain olen ollut "viihteellä".Luulen että tällaisia avioliittoja on aivan varmasti muitakin, jopa omissa ystäväperheissä esim. se sama käytäntö, että nukutaan omissa huoneissa, eletään lasten ehdoilla, pyöritetään arkea. Meidän kohdalla se ero olisi pitänyt 2000-luvun alussa, mutta koska yhäå tässä näin mennään, niin itse olen jo sopeutunut ajatukseen että mennään nyt vielä siihen asti kun teini muuttaa omilleen. Sitten on aika järjestää omat kuviot. Toki tässä vuosia on tuhraantunut, mutta onhan elämääkin vielä toki jäljellä. Yhä kaipaan lisää kommentteja tähän viestiketjuun joltain jolla samanlaisia kokemuksia...Miksi et tee mitään avioliittosi parantamisen eteen, vaan olet paiskannut kirveen kaivoon?
Miehesi kuulostaa hyvältä mieheltä ja sinä haaveilet yksin elämisestä ja satunnaisesta huoraamisesta. - seksittä myös
aaaz kirjoitti:
Oli ihan mielenkiintoista kuulla muiden mielipiteitä. Ollaan oltu yhdessä 20 v eli puolet elämästä. Joskus muinoin on ollut isoja riitoja ja olisin halunnut suhteesta pois, mutta erittäin kilttinä ja velvollisuudentuntoisena olen ollut jättämättä eropapereita. Olen ollut aina ainoa nainen mieheni elämässä - uskokaa vaan, että näinkin voi tässä maailmassa olla. Seksi ei ole milloinkaan ollut meille se tärkein juttu. Toki silloin rakkauden alkuvuosina sitä harrastettiin, mutta jossainn vaiheessa se jäi, kun tuli niitä riitoja ja en enää halunnut. Tiedän ettei miehelläni ole toista naista. Jos olisi - olen sitä todella toivonut!!-niin olisi niin helppoa lähteä. Mutta kummatkin olemme aivan mielettömän vastuuntuntoisia ja kunnollisia ja emme halua lapselle avioerokotia. Itse olen ollut useasti asiasta keskustelemassa ja sitä vuosien varrella ehdottanut, mutta mieheni ei asiaa hyväksy. Lastani en halua hänelle jättää. Niinpä asiasta ei edes ole taas pariin vuoteen juteltu, hän ei ota asiaa koskaan esille, itse en jaksa. Hän tietää kyllä mielipiteeni ja tunteeni.
Joku kirjoitti että naisen on todella vaikeaa löytää miestä eron jälkeen. Olen niin kaivannut elämää ilman avioliittoa ja ilman miestä että en edes ajattele koskaan ryhtyväni uuteen vakavampaan suhteeseen enää kenekään kanssa. Jos joskus vielä rakastuisin, huumaantuisin niin olisihan se ihanaa, mutta asumaan en kenekään kanssa ryhtyisi.Voisin deittailla, käydä tansseissa(ei ravintolassa)harrastaa hyvää seksiä, mutta ei enempää. Viihdyn yksinkin. Sen verran tiedän, että varmaan miesseuraa kyllä löytäisin, mutta olen aika ronkeli. Jos joskus tästä avioliitosta vapaudun, niin nautin! Olen ihan suht tavallisen näköinen, mutta sen verran nätti ja mukava kuitekin, että miehet kyllä ovat kiinnostuneita, sen tiedän.Aika itsevarmasti sanottu, mutta toki olen sen huomannut silloin harvoin kun jossain olen ollut "viihteellä".Luulen että tällaisia avioliittoja on aivan varmasti muitakin, jopa omissa ystäväperheissä esim. se sama käytäntö, että nukutaan omissa huoneissa, eletään lasten ehdoilla, pyöritetään arkea. Meidän kohdalla se ero olisi pitänyt 2000-luvun alussa, mutta koska yhäå tässä näin mennään, niin itse olen jo sopeutunut ajatukseen että mennään nyt vielä siihen asti kun teini muuttaa omilleen. Sitten on aika järjestää omat kuviot. Toki tässä vuosia on tuhraantunut, mutta onhan elämääkin vielä toki jäljellä. Yhä kaipaan lisää kommentteja tähän viestiketjuun joltain jolla samanlaisia kokemuksia...Huomasin jo avioliiton alkuaikoina, että mieheni ei ole erityisen aktiivinen seksin suhteen. Naimisiin kuitenkin oltiin ehditty, enkä antanut asian häiritä, kun seksiä kuitenkin aina välillä sentään oli. Muistan kyllä joskus iltaisin ihan itkeneeni, kun mies viivytteli milloin minkäkin puuhan parissa kuin välttääkseen tulemasta viereeni sänkyyn. Me olemme molemmat myös hyvin kilttejä ja varmaan suorastaan vähän vässyköitäkin jonkun mielestä, enkä varmaan uskaltanut tunteistani tuolloin tarpeeksi avoimesti puhua, kun pelkäsin loukkaavani toista. Pikkuhiljaa seksikerrat harvenivat, enkä minäkään enää oikein tuntenut vetoa miestäni kohtaan. Mutta meillä hänkään ei siis tehnyt aloitteita eikä halunnut.
Nyt on seksittä menty jo pari vuotta, ja minä en enää toivokaan seksielämämme heräävän kuolleista, en halua fyysistä läheisyyttä. Ei sitä miehenikään halua. Häntä ei seksi kiinnosta (ainakaan minun kanssani). Suhteita meillä ei ole kummallakaan. Mutta koska olemme näin vässyköitä ja rassukoita, emme näköjään uskalla erota. Meillä on myös yksi lapsi, mutta vielä alle kouluikäinen.
Minäkin olen ajatellut, että jos joskus eroamme, enää en kenenkään miehen kanssa halua asua. Eli kyllä, haluaisin viettää sinkkuelämää - asua itsekseni (lapseni kanssa) ja jos romantiikkaa tai erotiikkaa tielleni osuisi, mikäs sen mukavampaa. Tällaisesta elämästä haaveilen toisinaan. Ja joku kauniisti tätä satunnaiseksi huoraamiseksi kutsui. Se on tämä naisen osa saada näitä huora-kommentteja. Toisilleen miehet kyllä suosittelevat terapiaksi uusia naissuhteita eron tullessa, mutta nainen on sitten haluineen huora.
- dcdc
Että ihminen on moniavioinen. Kuka sitä nyt jaksaa saman kanssa 15v:ta. 5-6v:tta on kyllin pitkä aika. Se vain sammuu vaikka mitään riitoja tai loukkauksia ei olisikaan. (sisäänrakennettu juttu meinaan). Siitähän ne paljolti johtuu nuo suuret avioerotilastot.
- Dr.Agon
On yli 40v kokemusta avioliitosta, josta kipinä ei ole kadonnut. Kaipa siinä sitten tarvitaan hyvää onnea, että kohdalle sattuu "Perfect Match". :-))
- eräs n
Miksi usko rakkauteen mennyt? Kerropa. Ehkä se meni turhaan se usko, jos ei ollutkaan syytä. Tai jos oli syy pitäisi selvittää ajoissa.
10v sitten olisit voinut puhua asioista. Olet kuluttanut 10v toisen kallista aikaa. Ongelmista pitäisi puhua silloin kun tulevat heti ja ottaa parisuhdeterapeutti tai asua erillään sen aikaa. Ei vuosia asioiden venyttäminen hyödytä ...10v. Rakastat lasta mutta miestä ei... todella epäreilua ja ilkeää miestä kohtaan hänen elää luulossa että rakastat todella. Oikein kauhistuttaa miehen puolesta.
Minkälainen mies on mielestäsi?- eräs n
Ahaa riidat. Mutta eikö voinut antaa anteeksi nuoruuden loukkauksia, mennä pariterapiaan tai asua silloin erillään hetki.
- juulie
Samanlainen tilanne kuin sinulla...yhdessä yli 15 vuotta, 2 lasta. Seksiä "harrastan" velvollisuuden tunteesta pakolliset 2x kuussa. Olen vuosia yrittänyt ihan todella tuntea jotain halua mistäni kohtaan mutta sitä jotain ei vain ole. Mieheni on hyvä mies ja isä, huomaavainen, osallistuva, ei mitään vikaan, en käsitä miksen pysty "innostumaan" hänestä millään tasolla siinä mielessä. Kun seurustelimme tilanne oli sama, mutta luulin että tilanne muuttuisi jossain vaiheessa.
Toivon usein että hän saisi parempaa seksiä jostain muualta, sellaista jossa toinen ihan todella haluaisi häntä, tuntuu enemmän pahalta hänen puolestaan kuin itseni.
Mieheni tietää tilanteen mutta hän ihan todella rakastaa minua eikä ilmeisesti halua erota lastenkaan takia. Meillä ei ole riitoja, hellyyttäkin löytyy, mutta ei muuta. Koen hänet "työparikseni" en rakastajaksi. Tiedän että mieheni kärsii tilanteesta joskus hän on sanonut että kyse ei ole etten haluaisi seksiä, en vain halua sitä hänen kanssaan. Surullista on että se on totta...Hän tietää kuitenkin että en ole pettänyt häntä enkä tule sellaista tekemään, pettäminen tuntuu likaiselta eikä tekisi oloani yhtään sen paremmaksi.
Outoa on, että lohduttaa tietää että on muitakin saman asian kanssa eläviä... ...ole ainut . Silti hattua nostan,vaikka elämäsi parhaat vuodet ovat tavallaan valuneet hukkaan,mutta lastasi ajatellen teitte oikein,kun ette tehneet mitään(tilanteelle). Kohta voit hyvällä omallatunnolla laittaa kantapäät vastakkain,kun lapsi lähtee omilleen. Voittehan ensin kokeilla erillään asumista,ilman sen kummempia päätöksiä. Jospa välimatka tekisi terää.
- Ol Playa
Sinulta ehkä puuttuu rakkauden tunteet. Rakkaus taas on tahdon asia. Voit osoittaa miehellesi rakkautta muutenkin kuin rakastelemalla. Kas kummaa, monesti rakkauden tunteet seuraavat perässä niitä tekoja.
Menkää nyt hyvät ihmiset avioliittoleirille puhumaan asioistanne. Koittakaa kolme vuotta rampata terapioissa. Et sinäkään ole tyytyväinen tuohon.
Seurakuntien avioliittotyö on auttanut tosi monia pareja löytämään rakkauden liekin uudestaan.
Olet ollut pöhlö jos olet luullut, ettei rakkauden tunteiden eteen tarvitse tehdä töitä. Miehesikin pitäisi koittaa olla romanttisempi sinua kohtaan ja kohdata sinun tarpeesi. Sama tietysti toisin päin.- sellaisia todellakin on
Taisit sanoa, ettet alunperinkään ollut erityisen rakastunut mieheesi. Vai oliko se joku toinen?
Minusta nämä kommentit, joissa kehotetaan panemaan kantapäät yhteen, mikäli avioliitto ei joltain osin enää tyydytä, ovat edesvastuuttomia. Etenkin lasten kannalta ja tällaisena aikana.
Miksi avioon mennään? Miksi avioliitossa pysytään?
Ap. taisi myös sanoa, että ei missään nimessä menisi yhteen kenenkään kanssa enää. Yleensä näin sanoo avioliitossaan pahoinpidelty ja monin tavoin nöyryytetty ihminen.
Jätitkö, ap., jotain kertomatta? Sinullahan on paljon asioita, jotka ovat parisuhteessanne kertomasi mukaan kohdallaan. Tämä aika on korostanut merkillisesti tällaista itsenäisyyden ja "omavaraisuuden" ihannetta.
Veikkaan, että hyvin pian perinteiset, jopa konservatiiviset, avioliitot ovat taas muotia. Silloin kaikki avioeronneet ovat huonompaa kastia.
Mitäpä tuumitte näkökulmastani?
Joo, seksitön melkein 20 vuotta, koska mies ei halua, muuten hyvä mies. - Dr.Agon
hellyyttä ja romantiikkaa, joilla tunteet säilytetään ja herätetään yhä uudestaan.
- kohtalotoveritar
Esimerkiksi minä. Tällainen tilanne jatkunut jo n. 12 vuotta. Joskus harvoin seksiä. Ehkä joka toinen vuosi.
Ei ole sitä lastakaan. mutta kun liitossa on kuitenkin niitä hyviäkin puolia.
Eihän tällaista osannut nuorena tyttönä kuvitella edes olevan...
Minä uskoin vielä tuon seksittömyyden loppuvan, tai siis olin 9 vuotta siinä uskossa. Mutta en enää.
Tässä kait tää loppu elämä menee... - love and marriage
Seksittömyyden minäkin voisin ehkä kestää mutta että et edes rakasta. En ymmärrä.
Eroa. Voit vielä tulla onnelliseksi. Sinulla on vain yksi elämä. - yx-mies
Eli periaateessa kaksi elämää menee vähän niin kuin hukkaan.
Mitäs jos eroaisitte sovussa ja huolehtisitte lapsista tasavertaisina vanhempina?
Vaikka se toinen luuleekin "rakastaavansa" niin saataa hänkin huomata eron jälkeen että löytyy se ihminen jolla on enemmän annetavaa parisuhteessa.
Itse olen ollut se halutomuuden kohde, erotiin sovussa. Mutta sitten alkoi ongelmat lasten suhteen ex-taholta kun löysin uuden kumpanin.
Jotkut naiset vaan on sellaisia että ollaan tyytymättömiä oli se tilanne mikä tahansa. - onnellinenvaimo
Voi kait tuollasiakin liittoja olla,mutta toi on väärin miestä kohtaan,jos hän haluaa seksiä.Tollanen liitto voi toimia vaan,jos se sopii molemmille osapuolille.Sanot että haluja on muttei miestäsi kohtaan.Kenestä sinä sitte näet märkiä unia?Ei toi ole avioliitto,toi on jotain muuta.Voinen kertoa omasta tilanteestani sen verran,että me menimme mieheni kanssa naimisiin siksi,että voisimme harrastaa seksiä.(kyllä,olemme uskovaisia)On tässäkin liitossa ylä-ja alamäkiä ollut,mutta muunmuassa tyydyttävä seksielämä on pitänyt meidät yhdessä.Se ei merkitse suhteessa kaikkea,mutta sillä on merkitystä.17v vuotta yhdessä ja edelleen kuin vasta-rakastuneet :)
- riikka_500
pois .Ja ota lapsesi mukaan . Miki et rakasta miestäsi oletteko jutelleet asiasta kunnolla .
- mikäonmikäon
Olin naimisissa 40-vuotta ja 4-päivää, kaipasin jokus enemmän läheisyyttä ja seksiä, mutta kun olen lukenut näitä viestiketjuja olen ollut todella onnekas nainen! Vaikka mieheni sairastui alzhaimerintautiin niin aivan loppumetreille meillä läheisyyttä ja seksiä oli.
Olin 17-vuotias kun menimme naimisiin, ihan täysi lapsi itsekkin! Ensimmäisen poikamme sain 18-vuotiaana, toisen 20-vuotiaana ja kolmannen 42-vuotiaana! Kyllähän meitä naapurit ja kylän miehet kiusoitteli ja nuoret miehet punasteli kun kerroimme, että pikkuinen oli meidän eikä lapsenlapsi niin kuin he luulivat.
Meillä on vain tämä yksi elämä, suuremmoinen lahja niin kuin avioliittokin! On väärin itseäsi, miestäsi ja lastanne kohtaan kun et rakasta, halua/tahdo rakastaa. Voit tietysti pistää tarpeesi sivuun, mutta on myös miehesi: olet luvannut rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, niin terveenä kuin sairaana. Meillä kenelläkään ei ole oikeutta riistää rakautta toisltamme, eikä itseltämme. Tuntuu käsittämättömältä, että fyysisesti ja henkisesti terve ihminen ei käytä näitä lahjojaan, ei itsensä, mutta ei myöskään toisen hyväksi ja iloksi! Jokainen meistä elää elämänsä ja tekee ratkaisunsa itse, tämä on minun kokemukseni ja näkemykseni, ei mitään muuta. - lars mikkelsson
ne on jokaisella erilaiset. Itsellä pari lasta ja seksiä saan "tarvittaessa" vaimoltani mutta vain ja ainoastaan omasta aloitteestani. Hellyyttä ei mielestäni heru juuri koskaan ja epäilen rakkaudenkin olevan enemmän jotain läheisriippuvuutta. No toiset tietysti eivät ole kovin helliä tai seksuaalisia luonnostaan joten en ota tuosta juuri itseeni. Vieraissa en käy vaikka kyllä mielessä on joskus ollut että pieni intohimo voisi virkistää kun kotoa sitä ei nykyisin juurikaan heru. Toimeen en ole ryhtynyt sillä olen sivusta seurannut että huonosti siinä lähestulkoon aina näyttää käyvän kun kolmansia osapuolia otetaan "leikkiin" mukaan. Oma tunnepuoleni vaimoani kohtaan on myös himmennyt pikkuhiljaa jollekin kaveri tasolle. No aika näyttää miten käy. Lisäksi vaimoni kuitenkin on erittäin omistuksenhaluinen ja vahtii menemisiäni kuin peläten että löydän jonkun toisen. No lapset kuitenkin ovat etusijalla, sillä itse olen rikkinäisestä perheestä enkä aio jatkaa perinnettä - varsinkaan kun isompia riitoja ei ole ja perhe-elämä muutoinkin suht koht ok. Amorin nuolihan voi tietysti vielä osua kohdalle silloinkin kun sitä vähiten odottaa...
- tilanteessa
ollaan sillä erotuksella että lapsia ei ole ja muutaman vuoden minulla on ollut salarakas. Miehen seksielämästä en tiedä, saattaa olla salasuhde hänelläkin, avioseksiä meillä on ollut yli 10 v sitten.
Mies ei halua erota, vaikka meillä on omat makuuhuoneet, menot, ystävät jne. Vaikea sanoa mikä tässä sitten yhdessä pitää. Talovelka kenties?? Kehno kulissielämä on raadollista.
Parisuhde vai pari suhdetta, kas siinä vasta kysymys... Minä eläisin ja antaisin elää. Eroon tämä liitto vielä päätyy, mutta se on meille molemmille helpotus, siitä olen varma.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 16912723
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h1525446Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p454750Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1493689Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska392778Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1201945Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?1101696Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3651634Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?1071533Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1361471