Olen aloittamassa kitaransoittoa. Ja haluaisin os taa laadukkaan soittimen heti alkuun.
http://www.thomann.de/fi/fender_yngwie_malmsteen_tribute.htm
Kellä kokemusta kitarasta.
Olen fani ja kitara kiinnostaa.
http://www.thomann.de/fi/fender_yngwie_malmsteen_tribute.htm
Kellä kokemusta kitarasta.
Olen fani ja kitara kiinnostaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
nurkistaan?! Joo toi on tosi hyvä keppi aloittelijalle...jostainhan se on lähdettävä?!
Hyvin todennäköistä että aloitus on trolli mutta vastataan trolliin asiallisesti. Ynkkä-malleissa (joita on halvempiakin) on skallopoitu otelauta, joka ei kaikille välttämättä tarjoa hyvää soittotuntumaa, ainakaan aloittelijalle.
trolli. Eiko eka kitara voi olla kallis? Säilyyhän siinä arvo. Kitaroissa kun arvo näyttää nousevan. Eli jos ei soitto onnistu,se voi olla sijoituskohde.
Tuo Ynkan kuuluisimman kitaran helvetin kallis kopio ei ole mikään sijoituskohde, sillä se on vain kopio. Arvo putoaa pikkuhiljaa aivan kuten muissakin kopioissa.
Alkuperäisen The Duck (Play Loud)-kitaran hankkiminen olisi toinen juttu, sillä sen arvo nousee ajan myötä. On vaikea hahmottaa The Duckin tämänhetkistä hintaa, jos kopiokin on noin kallis. Alkuperäinen lienee sen verran arvokas, että siihen ei ihan pieni pankkilaina riitä.
Jos haluaa halvemman ja siistimmän version tuosta kitarasta, niin voi ostaa Ynkan Signature-mallin. Pari tonnia ja sinulla on huippuskitta. Mikkeinä on kaksi DiMarzio YJM-mikkiä sekä yksi DiMarzio HS3-mikki. Nämä mikit ovat myös omassa -90 mallin stratossa ja ne soivat todella hyvin. Suosittelen.
Säilyy arvo sitten tai ei...ton hintaluokan kitaran myyminen on aina hankala homma, sillä potenttiaalisia ostajia ei kovin hirveen monta ole!
Kyllä joo...kitaroissa säilyy arvo suht. hyvin, verrattuna vaikka tietokoneisiin tai autoihin(tekniikka/rakenne pysynyt lähestulkoon samana jo yli 50 vuotta!).
Se vaan ei poista sitä tosiasiaa, että vaikka asettaisit hintapyyntösi ihan perustellusti...ostajia on pirun hankala löytää. Eli on pistettävä pilkkahintaan, jotta saisi edes jonkunlaista kiinnostusta osakseen.
Voit heti kättelyssä tempasta puolet pois ton hinnasta, etkä sittenkään välttämättä saa kovin paljon kiinnostusta!? Että se siitä "hyvästä sijoituksesta"
massia heittää ekaan skittaan tollasia summia niin älä ole pölvästi ja osta postimyynnistä vaan tee toiviomatka johonkin kunnon liikkeeseen esim. kitarapaja. siellä sitten voit pidellä niitä ihan oikeasti handussa ja valita miellyttävin, ne kaikki laadukkaat merkkipelit kyllä pitävät arvonsa ja alan liikkeestä ostettuna se on vielä varmasti säädöissä. samalla voit hommata sitten käyttötarkoitukseesi sopivan styrkkarin, piuhan, hihnan, plektroja, pedaalit, kotelon ja jos jonkinlaista tarpeellista.
Osaisiko joku valaista mikä tarkoitus tuolla skallopoidulla otelaudalla on? Samanlaistahan on myös Ritchie Blackmore käyttänyt. Jos oikein olen ymmärtänyt niin kieli ei normaalisti painettaessa kohtaa otelautaa, tavoitellaanko tällä jotain mahtivibraatoja vai kuinka?
Kieltä on helpompi venyttää. Normaali- tai mediumnauhoilla sormi ja/tai pitkät kynnet hankaavat otelautaan ja hankaloittavat hieman venytyksiä. Koverretulla otelaudalla tätä ei tapahdu ja venytykset ovat helpompi tehdä. Jumbonauhat ajavat melkein saman asian, mutta ei ihan.
Koverretulla otelaudalla kielen soivaa pituutta voidaan myös painamalla venyttää ja näin saadaan yksi "efekti" lisää.
Ritchie Blackmore mietti koverrettua otelautaa joskus 60-luvun lopulla, mutta otti sen käyttöönsä vasta n. vuoden 1973 tietämillä. Minulla ei ole tietoa, että keksikö Ritchie, vai joku muu koverretun otelaudan.
on tallan ja nauhan väli, joka ei muutu miksikään vaikka
kieltä painettaisiin nauhan yläpuolelta kuinka paljon tahansa.
Että se siitä "efektistä".
Kieli venyy eli pitenee, kun sitä painaa koverretussa otelaudassa alaspäin. Näin vire nousee ja aiheuttaa muuttuneen äänen. Kun sormella painaa kieltä ja sen jälkeen hieman nostaa sormea, syntyy "wouwou"ääniefekti. Kokeile.
Toimii siis periaatteessa samaan tapaan kuin Telecaster b-bender tai pedal steel -kitara, mutta sävelkorkeus muuttuu vain hyvin pienen mikroäänen verran.
Kielen soiva pituus ei muutu jos sitä nauhan takaa painaa.
Vire tosin nousee, mutta siinä suhteessa on aivan sama
painaako kieltä alas vai työntääkö sivulle...
No jos aletaan pilkkua nussimaan ihan tosissaan, niin eihän se kielen soiva pituus kirjaimellisesti muutu. Tallan ja painetun nauhan väli pysyy samana, vaikka kieli venyykin ja ääni muuttuu hieman korkeammaksi. Happy now?
aloittelijan kannalta paskin vaihtoehto. Et ikinä soittaa vireisesti. Tai opit muttet niin nopeasti.
Samasta kitarasta saa parilla tonnilla sellasen version jossa on maalit vielä päällä.
Uritetun otelaudan idean Ynkkä sai vanhasta viulusta. Liekö Bläkmorekin samasta soittimesta keksinyt koko jutun.
vaikea myöntää, miten suuri vaikuttaja Blackmore hänelle on/oli. Jaksaa aina hehkuttaa, miten tärkeä tekijä/idoli Hendrix oli hänelle, mutta eipä se Ynkän soittotyylistä paljoakaan kuulu, tosin kun Blackmore vaikutukset?!
Helpompi kai se on antaa respektiä kuolleelle, kun elävälle henkilölle?!