Tapasin mukavan miehen. Kuukauden tutustumisen jälkeen yhteydenpito väheni, lähes loppui. Viimeisen tapaamisen jälkeen kuvittelin, että me nähdään vielä. Se oli turha luulo.
Kerroin pitäväni hänestä ja hiljaisuuden jatkuessa, että sanoisi suoraan jos ei halua pitää yhteyttä. Saamani vastaus oli niin ympäripyöreä, ettei siitä tiedä mitä se tarkoitti. Olisin vain halunnut selvän vastauksen, edes sen kieltävän. En halunnut painostaa liikaa, joten tulkitsin vastauksen kieltävänä. Nykyisen tilanteen voisi kuvailla, että olemme "hyvän päivän tuttuja". Yhteydenpitoa ei ole täysin lopetettu, mutta se on hyvin harvinaista.
Mikä siinä on, kun asioita ei voi sanoa suoraan? Joskus asioiden kiertely loukkaa enemmän kuin suoraan sanominen. Sitä miettii mitä on sanonut tai tehnyt väärin. Kun riittävän kauan asioita pyörittelee mielessään, epäonnistumisten listasta tulee loputon. Olisi kai jo vähitellen tyydyttävä kohtaloon ylijäämätuotteena : ei miestä, ei kavereita.
Kerroin pitäväni hänestä ja hiljaisuuden jatkuessa, että sanoisi suoraan jos ei halua pitää yhteyttä. Saamani vastaus oli niin ympäripyöreä, ettei siitä tiedä mitä se tarkoitti. Olisin vain halunnut selvän vastauksen, edes sen kieltävän. En halunnut painostaa liikaa, joten tulkitsin vastauksen kieltävänä. Nykyisen tilanteen voisi kuvailla, että olemme "hyvän päivän tuttuja". Yhteydenpitoa ei ole täysin lopetettu, mutta se on hyvin harvinaista.
Mikä siinä on, kun asioita ei voi sanoa suoraan? Joskus asioiden kiertely loukkaa enemmän kuin suoraan sanominen. Sitä miettii mitä on sanonut tai tehnyt väärin. Kun riittävän kauan asioita pyörittelee mielessään, epäonnistumisten listasta tulee loputon. Olisi kai jo vähitellen tyydyttävä kohtaloon ylijäämätuotteena : ei miestä, ei kavereita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse miehenä koen samoin että melkein olisi hyvä jos sanoisi suoraan asioita tietysti loukkaamatta.
Mutta veikkaisin että hän ei halunnut vain sanoa ettei kiinnosta koska vastaava tilanne miehellä on täysin toivoton, naista ei varmasti kiinnosta kyseinen mies pätkän vertaa.
ei tuo oikeestaan ole iästä kiinni, vaan persoonasta. Aikuisillakin ihmisillä on tuota aivan samoin kuin nuoremmillakin.
MELKEIN olisi hyvä? Miksi melkein, kun oikeasti on hyvä, että sanoo asian kuin se on. Ei totuus loukkaa, vaan tuollainen törkeä käytös loukkaa.
On selittelyä, että tilanne on toivoton miehelle.
Ei asiallinen käytös tarkoita sitä.
Jos ei ole kypsä ylipäätään tuollaista asiaa ilmoittamaan tai sen verran kommunikoimaan, että ilmoittaisi yhtään mitään, niin oudolta tuntuu, että sama mies on ollut valmis kuitenkin siihen pisteeseen saakka. Ei kovin aikuismaiselta vaikuta.
Eikä haittaa vaikkei kiinnostaisi puolin ja toisin pätkän vertaa, vaan se oma käytös, miten käyttäytyy. Ei kiinnostumattomuus ole kuin kiinnostamattomuutta, mutta toisen jättäminen epätietoisuuteen on aika noloa käytöstä. Tosin fiksut ihmiset kyllä vetävät toisesta johtopäätöksen, ettei varmasti sellaista suhdetta sit olis tarvinnutkaan, jossa ei ole rehellisyyttä tai avoimuutta tai toisen tunteiden kunnioitusta, vaikkei itsellä oliskaan samat.
Kolmeakymppiä lähennellään, joten ei tässä lapsia enää olla.