Miten... luterilaisessa vihkimisessä pappi kysyy: "tahdotko sinä, N.N., ottaa N.N.:n aviovaimoksesi/mieheksesi ja rakastaa häntä sekä hyvinä että pahoina päivinä, aina kuolemaan asti" (ei välttämättä justiin sanasta sanaan noin).
Tuli vain mieleen että pappi ei kysy suoraan: "rakastatko sinä häntä".
Mitenhän tämä lie siviilivihkimisessä.
Kirkon sanoista käy jollain tavalla ilmi että kirkko ei tue ajatusta että avioliiton perustana olisi rakkaus. Tavallaan kysytään rakkautta, mutta se on vain että "tahdotko" ei että "rakastatko" oikeasti. Näillä on vissi ero.
Olen miettinyt miltä tuntuisi jos joku kysyisi "tahdotko rakastaa" tai "rakastatko". Tahdotko rakastaa... Vastaukseen mahtuu kovin paljon kaikkea muuta kuin rakkautta. Aivan kuin kirkko olisi antanut periksi ihmisten epärehellisyydelle valitsemalla tuon sanamuodon. Voipa olla niinkin että ne jotka ovat olleet sanoja sorvaamassa, eivät ole viitsineet laittaa suorempia sanoja oman tilanteensa takia... olisi ehkä joutunut vastaamaan itselle hankaliin kysymyksiin. Tuo "rakastatko" on paljon suorempi. Luulen että siinä saattaisi tulla mietittyä hitusen verran tarkemmin asiaa ennen kuin vastaisi kysymykseen.
Tämä saattaa selittää omalta pieneltä osaltaan sitä että avioeroja on niin paljon.
Joo mutta tämmöistä pohdiskelua tällä kertaa.
Tuli vain mieleen että pappi ei kysy suoraan: "rakastatko sinä häntä".
Mitenhän tämä lie siviilivihkimisessä.
Kirkon sanoista käy jollain tavalla ilmi että kirkko ei tue ajatusta että avioliiton perustana olisi rakkaus. Tavallaan kysytään rakkautta, mutta se on vain että "tahdotko" ei että "rakastatko" oikeasti. Näillä on vissi ero.
Olen miettinyt miltä tuntuisi jos joku kysyisi "tahdotko rakastaa" tai "rakastatko". Tahdotko rakastaa... Vastaukseen mahtuu kovin paljon kaikkea muuta kuin rakkautta. Aivan kuin kirkko olisi antanut periksi ihmisten epärehellisyydelle valitsemalla tuon sanamuodon. Voipa olla niinkin että ne jotka ovat olleet sanoja sorvaamassa, eivät ole viitsineet laittaa suorempia sanoja oman tilanteensa takia... olisi ehkä joutunut vastaamaan itselle hankaliin kysymyksiin. Tuo "rakastatko" on paljon suorempi. Luulen että siinä saattaisi tulla mietittyä hitusen verran tarkemmin asiaa ennen kuin vastaisi kysymykseen.
Tämä saattaa selittää omalta pieneltä osaltaan sitä että avioeroja on niin paljon.
Joo mutta tämmöistä pohdiskelua tällä kertaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse näkisin asian hieman toisin. Tuossa kysytään nimenomaan tahdotko, koska alkuhuuman haihduttua ja vaikeuksien ilmaannuttua, vaatii avioliiton kasassa pitäminen nimenomaan lujaa tahtoa molemmilta osapuolilta. Vai luuletko, että esim. 50 vuotta kestäneessä suhteessa olisi ollut pelkkää ruusunpunaista rakkauden hekumaa? Minun mielestäni avioerojen lisääntymisen syynä on nimenomaan tuo tahdonlujuuden puuttuminen. Kun on alkuhuuma haihtunut ja vastuksia tulee eteen, ei enää viitsitä yrittää ja muistella, mitä sitä on tullut papin edessä luvattua. Paljon helpompi on luovuttaa. No, minulla ei kyllä itselläni ole kokemusta avioliitosta tai suhteista kovin paljon muutenkaan, mutta tällaisia olen kuitenkin pohdiskellut.
Itse näkisin asian hieman toisin. Tuossa kysytään nimenomaan tahdotko, koska alkuhuuman haihduttua ja vaikeuksien ilmaannuttua, vaatii avioliiton kasassa pitäminen nimenomaan lujaa tahtoa molemmilta osapuolilta. Vai luuletko, että esim. 50 vuotta kestäneessä suhteessa olisi ollut pelkkää ruusunpunaista rakkauden hekumaa? Minun mielestäni avioerojen lisääntymisen syynä on nimenomaan tuo tahdonlujuuden puuttuminen. Kun on alkuhuuma haihtunut ja vastuksia tulee eteen, ei enää viitsitä yrittää ja muistella, mitä sitä on tullut papin edessä luvattua. Paljon helpompi on luovuttaa. No, minulla ei kyllä itselläni ole kokemusta avioliitosta tai suhteista kovin paljon muutenkaan, mutta tällaisia olen kuitenkin pohdiskellut.
Kun ei tuo palvelin vastannut ensimmäiseen lähetykseen mitenkään.
on tunne, joka vaihtelee eikä sille voi avioliittoa perustaa. Avioliitossa on vain ja ainoastaan kysymys TAHDOSTA rakastaa.
Avioliittoa jatketaan niin kauan kuin molemmilla on tahto rakastaa eli käsitys siitä, että toisen kanssa on paras elää, vaikka elämä olisikin välillä ja pitkänkin aikaa yhtä hammasten kiristelyä (vrt. rakastaa vastoinkäymisissäkin). Sen jälkeen kun toinen tai kumpikaan ei enää viitsi/jaksa/uskalla tahtoa toisen rakastamista, peli on menetetty ja erotaan.
Avioliitot päättyvät eroon sen takia, että ihmiset kuvittelevat aina jossain olevan jotain parempaa, intohimoisempaa ja ihmeellisempää rakkautta kuin mitä heillä on. Tämä kertoo siitä, ettei kunnioiteta toista ihmisenä tarpeeksi eikä kyetä sitoutumaan. Tahtominen on sitoutumista.
Siviilivihkimisessä on aivan sama kysymys, siinä kysytään myös, tahdotko rakastaa. Se ei siis ole kirkon keksintö.
http://www.amoriini.com/Sivusto/articles/02_marriage/article_finnish_civil.php
Ja kuten myös aikaisemmat vastaajat, myös minun mielestäni on tärkeää juuri se tahtominen: tahtooko rakastaa silloinkin, kun asiat eivät välttämättä olekaan hyvin tai kun alkuhuuma on haihtunut. Rakastaminen on rakastamista, tahtominen on vielä sitä enemmän.