Olen pian 30. Olen rakastunut elämässäni kaksi kertaa. Toisella kerralla teini-ikäisenä, mutta en koskaan kertonut kohteelle tunteistani. Seuraavaan kertaan kului ensimmäisestä 7-vuotta. Kun suhde muutaman vuoden päästä päättyi, en ole tuntenut enää rakkautta. Jotkut ihmiset tuntuvat koko ajan löytävän uusia ihastuksia, mutta kuinka moni oikeasti odottaa, että löytää rakkauden?
Rakastuminen on kai mahdollista useamman kerran elämässä? Mutta silti mietin häiritseekö rakkauteni ensimmäistä varsinaista seurustelukumppaniani kohtaan elämääni myöhemmin. Rakkaus ei ole kadonnut. Ja ihmettelen myös voiko todellinen rakkaus koskaan kadota? Jos hän rakasti aidosti myös minua, kuinka hän voi nyt olla jonkun muun kanssa? En ymmärrä sitä, että suhteen pitäisi olla helppoa ollakseen palkitsevaa. Mutta ehkä tunteet koetellaankin juuri vastoinkäymisissä...
Rakastuminen on kai mahdollista useamman kerran elämässä? Mutta silti mietin häiritseekö rakkauteni ensimmäistä varsinaista seurustelukumppaniani kohtaan elämääni myöhemmin. Rakkaus ei ole kadonnut. Ja ihmettelen myös voiko todellinen rakkaus koskaan kadota? Jos hän rakasti aidosti myös minua, kuinka hän voi nyt olla jonkun muun kanssa? En ymmärrä sitä, että suhteen pitäisi olla helppoa ollakseen palkitsevaa. Mutta ehkä tunteet koetellaankin juuri vastoinkäymisissä...
Vastaukset 7
Vanhimmat
ensimmäistä seurustelukumppania on ihan turha yrittääkään uutta suhdetta.
Ensin täytyy päästä yli siitä ja sitten on vasta avoin uusille ihmisille.
Mä olen ihastunut elämässäni vain kolme kertaa ja nyt sinkkuna haluaisin ihastua ihan oikeasti uudelleen :) Mutta kai sekin aika tulee kun on tullakseen
...voi olla väliaikaista. Ei missään ole määritelty, että rakkaus on aitoa vain jos se kestää elämän loppuun asti. Yleisempää on, että ihmiset, tilanteet ja olosuhteet muuttuvat. Siinä siis vain kaivaa itselleen kuoppaa jos ajattelee, että se ensimmäinen rakkaus on ainoa oikea ja että sen ensikumppanisikin täytyy rakastaa sinua vielä. Ei se niin mene. Eikö pääasia loppuviimeksi ole se, että rakkaus on yipäätään olemassa, kesti sitä kuukauden tai 50 vuotta?
Mulle rakkaus ja ihastuminen on eri asioita.
Olen ihastunut monesti, joskus se ihastus on kestänyt kauankin, joskus mennyt hetkessä ohi. Rakastuminen vaatii minun tapauksessani aikaa, eli ihastus muuttuu rakkaudeksi, kun alkaa tuntua, että on valmis pistämään itsensä likoon, ja alttiiksi todellisille sydänsuruille.
Rakkaus ei kuole, ei ainakaan minun mielestäni. Rakastan yhä exääni, mutta en romanttisessa mielessä, ja toivon hänelle pelkkää hyvää sekä kumppania, joka olisi hänen arvoisensa. (Exäni on todella hyvä mies, mutta aina se ei riitä...)
todellista rakkautta.Taas olis vapaana ja avoimin silmin :)
Muutan tämän kysymyksen nyt muotoon "kuinka monelle naiselle olet sanonut, että rakastat häntä". Vastaus on kolme. En sano sellaista asiaa huvikseni, ja esim vuosi sitten seurustelin erään naisen kanssa pari kuukautta, ja en sanonut sitä, vaikka tuo tiukkasikin. Kerroin suoraan, että en sano moista ihan huvikseni. Silloin noita rakastumisen kohteita oli vasta kaksi. Nyt seurustelen naisen kanssa jota rakastan.
Muutoin romanttisia kummaneita on ollut kyllä erittäin paljon, ja seksikumppaneitakin ehkä 40. Aito rakkaus on tosiaan harvinaista.
vuosien kokemuksella minulla on "kolahtanut" vain kerran!!Ihastunut olen lukemattomia kertoja ja aviossakin 3 kertaa lapsia 6,mutta kun kohtasin elämäni naisen,niin sitä tunnetta on vaikea kuvailla...se vaan on jotain sanoinkuvaamatonta, fyysistä,henkistä uskomatonta läheisyyden tunnetta.Ikävä kyllä luulen monen kokevan ihastumisen rakkaudeksi,se ei vahinko vaan satu meille kaikille.Hänen paikkaaansa sydämessäni ei vie kukaan koskaan..
Kaksi kertaa olen rakastunut elämäni aikana. Ensimmäisen kerran 17-vuotiaana. Tiesin jo silloin, ettei se poika tulisi koskaan olemaan se oikea, koska vastarakkaus ei ollut yhtä syvää. Seurustelua kesti kuitenkin kolme vuotta ja kipuilua sen toipumisesta toinen samanmoinen.
Toisen kerran rakastuin mieheen, joka on aviomieheni. Tämä mies on se oikea, elämäni mies.
Ihastuksia on ollut elämäni aikana yhtä harvoin. Joskus olen ajatellut, että onko minussa jokin vika, koska en ihastu keneenkään (siis edes vapaana ollessani). Kun minuun on ihastuttu, olen lähinnä ahdistunut asiasta, koska en tunne edes itseäni imarrelluksi tai mitään muutakaan.