No niin vain kävi että ero tuli, tuntuu niin epätodelliselta! Emme tosin olleet avioliitossa mutta suhde oli syvällinen..
Yksinäisyys oli ensimmäinen asia joka iski paniikinomaisesti kun kuulin ettei hän halua jatkaa enää. Siinä alkoi heti miettimään ne ihmiset jotka ovat läheisiä, onneksi heitä on vaikkei montaa..
kaikki suunnitelmat ja toiveet pirstaleina.. kaikkein eniten kaipaa niitä pieniä asioita joita yhdessä teimme kuten kokkailu, lenkkeily ja hesarin lukeminen sängyssä viikonloppuaamuisin. Kaikki ne on yht`äkkiä viety minulta.
kaiken keskellä pitää hoitaa työt ja opiskelut..
Ymmärrän jotenkin nyt ihmisiä jotka ovat eron jälkeen aloittaneet uuden suhteen nopeasti. Kyllähän se auttaa valtavasti kun ei tarvitse olla yksin. Toisaalta miettii sitä että uskaltaako taas antautua suhteeseen jos käy huonosti, motako eroa jaksaa kydä läpi..
Eihän noin voi ajatella tietenkään..
No parin viikon päästä fiilikset ovat varmaan jo paremmat ja onneksi tulee kevät, se auttaa valtavasti! Hienoa on se että luulen voivamme jatkaa ystävinä kuitenkin vaikkei ole takeita toimiiko se..
mutta onhan tämä kirjoittaminen terapeuttista ja toivonkin kaikille voimia ja tsemppiä! Ihmiselämä on toisinaan haastava laji!!
p.s on kauhean tärkeää kun ero tulee että ei jäisi sänkyyn makaamaan vaan kävisi töissä, hoitaisi ihmissuhteita ja muutenkin pitäisi kaiken p****n keskellä possitiivista asennetta, vaikeaa muttei mahdotonta!
terv mies 28v
Yksinäisyys oli ensimmäinen asia joka iski paniikinomaisesti kun kuulin ettei hän halua jatkaa enää. Siinä alkoi heti miettimään ne ihmiset jotka ovat läheisiä, onneksi heitä on vaikkei montaa..
kaikki suunnitelmat ja toiveet pirstaleina.. kaikkein eniten kaipaa niitä pieniä asioita joita yhdessä teimme kuten kokkailu, lenkkeily ja hesarin lukeminen sängyssä viikonloppuaamuisin. Kaikki ne on yht`äkkiä viety minulta.
kaiken keskellä pitää hoitaa työt ja opiskelut..
Ymmärrän jotenkin nyt ihmisiä jotka ovat eron jälkeen aloittaneet uuden suhteen nopeasti. Kyllähän se auttaa valtavasti kun ei tarvitse olla yksin. Toisaalta miettii sitä että uskaltaako taas antautua suhteeseen jos käy huonosti, motako eroa jaksaa kydä läpi..
Eihän noin voi ajatella tietenkään..
No parin viikon päästä fiilikset ovat varmaan jo paremmat ja onneksi tulee kevät, se auttaa valtavasti! Hienoa on se että luulen voivamme jatkaa ystävinä kuitenkin vaikkei ole takeita toimiiko se..
mutta onhan tämä kirjoittaminen terapeuttista ja toivonkin kaikille voimia ja tsemppiä! Ihmiselämä on toisinaan haastava laji!!
p.s on kauhean tärkeää kun ero tulee että ei jäisi sänkyyn makaamaan vaan kävisi töissä, hoitaisi ihmissuhteita ja muutenkin pitäisi kaiken p****n keskellä possitiivista asennetta, vaikeaa muttei mahdotonta!
terv mies 28v
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse eronneena kahden pienen lapsen äitinä kirjoitan. Vaikka jossain vaiheessa vaan itkettää, vituttaa ja tuntuu ett koko maailma kaatuu niskaan, takaan sulle että se menee ohi. Sinusta tulee vahvempi.Kannattaa opetella olemaan ensin yksin ennenkuin aloittaa taas jotain vakavampaa uutta. Tällä hetkellä susta ehkä tuntuu absurdilta mutta jossain vaiheessa sitä jopa oppii nauttimaan omasta itsellisyydestään ja sit ajan kans on sydän taas valmiimpi jollekin uudelle.
Olen 27 v naisen alku. Erosin kans miehestäni syyskuun alussa tai mies lähti. Ei halunnut jatkaa tai yrittää enään korjata suhdetta. 2005 saimme ihanan pienen pojan. suhdetta takana 10v erotessa. Kipeää se teki kun mies sanoi vain että ei rakasta eikä ole rakastanut pitkään aikaan. Alku meni ihan shokissa koettaen selvitä kaikesta ja samalla hoitaa lasta. Se oli tosi surullista ja rankkaa aikaa. Kuitenkin se on nyt ajan myötä tasoittunut jotenkin. Kipeää se teki kun tavallaan tulevaisuus (vietiin) kaikki unelmat täydellisesti. Vieläkin ero käsittely on kesken ja asian käsittäminen tuntuu vaikealta. Saan pakottaa itseni positiiviseksi ja keskittymään vain hetkeen. Ne on hyviä tapoja selvitä kun tuntuu tosi vaikealta. Pitää vain uskoa että elämä antaa jatkossa jotakin parempaa. Että unelmat voisivat taas täyttyä.
selviää. Minäkin olen juuri eronnut, tai oikeastaan eroamassa. Olen jo toista viikkoa odottanut että käräjäoikeudesta tulee se lopullinen niitti.
Selviäminen on aluillaan. Joku päivä on helpompi ja toinen taas itkuinen. Surutyö on käytävä läpi, vaikka minäkin olen tätä surutyöta oikeastaan tehnyt jo monta vuotta kun mies joi ja ramppasi naisissa.
Olen päättänyt ensin saada itseni jaloilleni ja elämän sujumaan. Mitään laastarisuheita en halua. Se on epäreilua sitä toista kohtaan ja lopulta haitaksi omalle kehitykselleni.
Nyt otan vaan rauhallisesti, teen työt ja tapaan ystäviä. Onneksi meidän vanhat yhteiset ystävämme eivät ole hylänneet minua, vaan voin käydä purkamassa sydäntäni heille. Myös muut ystävät ovat olleet ihania ja kannustaneet uuteen elämään.
Vältä tekmästä niitä asioita joita teit entisen puolisosi kanssa. Minä olen jopa vaihtanut kuivan valkoviinin puolimakeaan. Ihan vain muutoksen aikaansaamiseksi. Yritän tehdä mahdollisimman paljon asioita eri tavalla kuin ennen. Siitä on kaksi etua, ajatukset ovat muualla eikä tule sitä pahaa mieltä.
Vähitellen huomaat että ajatuksiisi lipsahtaa muitakin aiheita kun se ero ja entinen puoliso.
Pää pystyyn ja katse eteenpäin. Jokainen uusi päivä on helpompi kuin elinen.
Sulla on hyvä asenne vaikka olet vaikeassa vaiheessa. Uusi vakava suhde tulee sitten ajallaan kun asiat on tullut käsiteltyä.
Vaikka oltiin oltu yhessä jo 12 vuotta, ja suhde ei toiminu - mies aina töissä kaiken valveillaoloaikansa ja harvat vapaahetkensä vietti autotallissa puhelimessa kavereidensa kanssa...
Kielsin iteltäni kaiken kuitenkin eropäätökseen asti.
Ihmisen mieli on jännä miten voi kieltää selviä asoita, jos vain nin haluaa.
Ei tähän kuiteskaan mikään pikalaastari auta vaan aika, ja se, että sinä aikana oppii tuntemaan ittees vähän paremmin.