No niin. Elikkäs alkuun vähän taustatietoa. Avopuolisoni ja minä olemme seurustelleet n. 4 v. ja olemme saman katon alla asuneet yli 3 v. Meillä kaikki toimii hyvin ja emmekä juuri riitele, keskustelemme asiat puhki mielummin.
No, avopuolisollani on harrastus, joka on hänelle todellinen sydämen asia ja sen tiesin jo ennen seurusteluamme ja se oli minusta hienoa. Hän kuluttaa aikaa harrastukseensa viikottain muutamia tunteja muutamina päivinä. Nyt kuitenkin harrastus on laajentunut niin, että tämä hänen harrastusporukkansa kiertelee ympäri suomea välillä (tosin avopuolisoni ei ole öitä pois kotoa). Muut hänen harrastusryhmässään tekevät päivätyötä, avopuolisoni ei, niin kuin en minäkään. Tämä on hieman tuottanut ongelmia, koska harrastus veisi avopuolisoni mukanaan joka viikonloppu, koska muut ovat silloin menossa harrastukseen liittyvien asioiden suhteen (mutta eivät pääse, jos avopuolisoni ei ole mukana). No nyt sitten lähes kaikki vapaat viikonloput menevät avopuolisollani näihin harrasteasioihin, hän ei oikein voi olla poissakaan, koska se ei olisi reilua muita kohtaan, muut kun olisivat menossa. Minua harmittaa se, että ihan kuin toiset olettaisivat, että avopuolisoni pitäisi aina pystyä lähtemään, hän kuitenkin tekee kolmivuorotyötä ja on selvää, että hän ei silloin ole samalla lähtöviivalla kuin muut. Ja siinä on myös se, että en ole itse arkitöissä, joten yhteinen aikamme on hyvin vähäistä ajoittain. Nyttenkin hänellä on kolmena viikonloppuna harrastemenojaan (3 viikkoa 7 viikosta) ja loput hän onkin sitten töissä, eli avopuolisoni ei ole yhtäkään kokonaista viikonloppua kotona kokonaan.
Olen nostanut aiheesta monet keskustelut avopuolisoni kanssa. Minusta ei ole kivaa, että hän on aina menossa näiden harrastejuttujen parissa, tuntuu ettei hän aina itsekään jaksaisi, mutta muiden takia on "pakko". Meidän yhteinen aikamme on vähentynyt ja joudun aina keksimään lemmikeillemme hoitajia jos olemme yhtä aikaa yli 9 h poissa kotoa. En myöskään voi kieltää avopuolisoltani tätä harrastusta, koska se olisi yksinkertaisesti väärin. Ei ketään saa muuttaa, eikä pidäkään. Välillä vaan tuntuu siltä, että olisi niin ihanaa, jos hänen ei aina tarvitsisi joka ikinen vapaa viikonloppu revetä ympäri suomea tämän harrastuksensa takia. Mietin tässä vain, että kuinka kauan itse jaksan tällaista. Onneksi parisuhteemme on todella vankalla ja hyvällä pohjalla, muuten tästä ei tulisi mitään.
Mikä on muiden mielipide asiasta, onko samanlaisia kokemuksia? Miten minun tulisi toimia? Pitäisikö nyt vaan antaa asioiden mennä omalla painollaan?
Pelkään vaan, että kun kesä tulee, että meillä ei ole enää tätä vähääkään aikaa yhdessä. Silloin on niin paljon muutenkin menoa ja tekemistä.
Kerran suutuspäissäni sanoin avopuolisolleni, että lapsia en sitten tällaisen sotkun keskelle "hanki", niin hän sanoi, että sitten harrastus saa vaikka jäädä kokonaan pois, se ei ole lasta tärkeämpää. Pitääkö nyt sitten sinne asti odotella, että alamme lasta yrittämään? Siihen menee ainakin vielä se kolme vuotta aikaa.
Lähinnä tässä vaan kaipaan muiden mielipiteitä asiasta. Onko minulla oikeus hermostua tällaisesta asiasta? Välillä tämä ottaa päähän ihan suunnattomasti ja välillä ei. Olemme kuitenkin arkipäivinä aina jossakin vaiheessa yhtä aikaa kotona, mutta joskus saattaa olla sellaisia viikkoja, että meille ei osu ollenkaan samoille päiville vapaita ja oikeastaa nukumme vain ainoastaan yhdessä, jos sitäkään.
Miten pitäisi suhtautua?
9
1496
Vastaukset
- minä.
- *suzie
olen sitäkin miettinyt, että kauanko meillä sitten menee hyvin, jos tilanne on tällainen koko ajan. Seksiä saisin vaikka aina kun olemme yhdessä, valitettavasti näin naisena haluaisin ennen sitä myös yhdessä vietetyn mukavan päivän.
Valitettavasti joudunkin laittamaan jossakin vaiheessa mieheni valinnan eteen. Tämä tilanne on nyt vielä aika tuore, joten katsotaan kauanko pinnani kestää. Se minulle passasi vielä ihan hyvin, että hänen harrastuksensa vei häneltä viikossa muutamia tunteja muutamana iltana. Tiedettiin kyllä molemmat myös se, että se myöhemmin saattaa syödä hänen viikonloppuvapaansa ja joskus myös meidän yhteistä aikaa (erityisesti viikonloppuisin).
Olemme puhuneet tässä nyt vielä naimisiin menosta (ei kirkkohäitä), koska olemme kuitenkin puoli vuotta olleet kihloissa. Joudunkin varmaan nyt senkin pistämään jäihin, ihan vain sen takia, että mieheni ymmärtäisi, että olen tosissani kantani kanssa ja haluan enemmän yhteistä aikaa. Ja helppoahan hänen harrastuskavereidensa ja miestäni hiillostaa heidän mukaansa, kun he kaikki ovat joko sinkkuja tai heidän tyttö-/poikakaverinsa kuuluu samoihiin piireihin.
- harrastuksille ja kavereille
Tai itse asiassa annoin lopulta periksi.
Aikani huomauttelin asiasta, mutta lopulta piti
nostaa kädet pystyyn, se harrastuksien ja kaveriporukan vetovoima oli niin suuri etten
näköjään pysytynyt pistämään kampoihin.
Oltiin yhdessä yli 3 v, ensin asuttiinkin saman katon alla, mutta harrastukset veivät miestä niinkun pässiä narussa. Lähes joka illalle jotain, viikonloppuisin sitten kaverit keksivät
miesporukalla jotain kivaa, josta minä jäin aina
ulkopuolelle. Molemmat oltiin päivätöissä, mutta
minä olin se joka jää kotiin illalla siivoaman,
kokkaaman, pyykkäämään. Kun mies tuli ilta 10
maissa niin kaikki oli tehty.
Tätä vaiheta kesti aikansa, kunnes mulle tuli stoppi ja ilmoitin etei tämä voi toimia näin.
Hän hankki oman asunnon, suhdetta jatkettiin edelleen. Se se vasta olikin hölmöä.
Nyt en sitten yhtään tiennyt missä mennään.
Olin välillä myös hänen luonaan, systeemi oli ihan sama muuten mutta nyt oli sitten 2 asuntoa siivottavana. En voinut katsella sitä sekasortoa
ja odotellessani siinä tuli sitten vanhasta
tottumuksesta laiteltua paikkoja kuntoon.
meillä on muuten vain minun lapsia, jotka asuvat jo omillaan, tai ovat viikonloppuisin käymässä.
No tuossa joulun alla alkoi taas tulla lakipiste tähänkin hommaan, ja vapaapäivälläni ilmoitin että teen hänelle joululahjaksi suursiivouksen.
Teinkin kanssa, olin siellä yksin ja samalla
mietin että tämä saa sitten olla viimeinen.
Emme tavanneet yli kuukauteen. meni joulut, uudetvuodet ja kaikki kuulematta hänestä mitään.
Yllättäen sitten törmäsin häneen kun oltiin
kaverin kanssa vähän iltaa viettämässä.
Hän oli kovin katuvainen ja rakastava ja niinpä jälleen päädyin hänen luokseen..
Aamulla hän sitten täräytti että niin- yksi asia
mitä ei eilen muistanut mainita.. Kysyin että no mitä ?
Hän sanoi lähteväsnä matkoille. Pidin sitä ensin vitsinä ja kysyin vaan ai että milloin muka.
Seuraavana päivänä. 4 viikkoa Thaimaassa miesporukan kanssa.
Aika nopeasti sain siinä kertättyä kamppeni,
nolotti, hävetti, itketti, tunsin itseni täydellisesti huijatuksi ja ääliöksi.
Lähtöpäivänä hän vielä tuli käymään ihan muuten vaan, koitin olla cool, en tiedä onnistuinko.
Kun auto lähti pihasta huomasin että hän on ottanut mukaansa avain-naulakosta oman asuntonsa
avaimen.
Olen jotenkin niin nöyryytetty, enkä tiedä mitä teen kun joskus vielä törmätään. Koitan kerätä
kaiken tahdonvoimani siihen että voin vaan
purjehtia tyynesti ohi.
Sen nimittäin jo tietää, mitä siellä thaimaassa
tulee tapahtumaan, tasan eivät istu illalla
temppelissä teetä siemailemassa.
Kaiken se kestää, kaiken se kärsii, mutta ei
enää tätä.- .....
Ja tässä edellisessä viestissä onkin syy siihen, minkä takia miestä ei tule ottaa "takaisin" eron jälkeen.. sänkyyn ne vaan haluaa ja aamulla ovat taas lähteneet!
- -edellinen
..... kirjoitti:
Ja tässä edellisessä viestissä onkin syy siihen, minkä takia miestä ei tule ottaa "takaisin" eron jälkeen.. sänkyyn ne vaan haluaa ja aamulla ovat taas lähteneet!
Oppisi sen vaan vielä joskus.
No kantapääkoulu on paras koulu, sieltä se oppi
ehkä joskus saattaa pikkuhiljaa tulla.
Pitää vaan toivoa itselleen voimia että ei enää ala tiskirätiksi ja kynnysmatoksi.
Se miesparka ei varmaan edes tajua kuinka paljon se menettää. Nythän sen on alotettava koko rumba alusta; etsittävä uusi uhri joka tähän suostuu.
Ellei sitten raahaa thaimaasta itseään puolta nuorempaa nöyristelevää pimua tekemään kaikkea
rahan voimalla.
Tuo reissu nimittäin oli jo sen luokan slämäri
päin naamaa, että sitä en ihan päivässä enkä edes kahdessa sulata.
Ukkoutuvan miehen viimeinen veto löytää kadotettu nuoruus innokkaiden katuh***n seasta.
Voi voi.
Mutta ollan me naiset vahvoja, eikö niin. - kun itse rakastaisi
mutta ei merkitse toiselle mitään.
Oikeasti.
Ne kaverit, ne harrastukset, se työ - kaikki on tärkeämpää.
Pillu ja suursiivoukset kyllä kelpaa.
Tätähän se AP teilläkin on. Kelpaat oikein hyvin kodinhoitajaksi, huoltojoukoksi ja antamaan hyvää seksiä.
Mitään mitä SINÄ haluaisit ei sitten "ehditä".
Sitten eron tullen mies parkaisee: "Miksi et kertonut?" ja toinen on yrittänyt tosissaan sanoa koko suhteen ajan.
Sitten se mies kirjoittaa tänne suomi24:ään, jotta "Siirtäisin vaikka vuoren jotta saisin hänet takaisin!"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001528&posting=22000000041426581
Ja sitten KUN nainen menee takaisin (kuten toi yllä oleva nainen ennen Thaimaan matkaa) niin pillua taas otetaan, ja seuraavana aamuna meno jatkuu samaan malliin. "Ai niin, jäi yksi juttu kertomatta. Mun täytyy lähteä!"
Et silleen.
Mieti nyt AP haluatko yksihuoltajaksi, jos niitä lapsia haluat.
Vai haluatko suhteen, jossa ei ole lapsia ikinä (kun et halua YH:ksi tai vastaavaaan tilanteeseen, eli mies käy nukkumassa kotona ja sä hoidat koko rumban) ja istut lopunelämääsi yksin kotona. Mies käy toki panemassa ja maksaa osan laskuista.
Mieti.
- jutelkaa
Eihän tuosta mitään tule. Sä oireilet jo nyt! Et kolmen vuoden päästä OLE ENÄÄ hommaamassa niitä lapsia tämän miehen kanssa jos suhteenne menee tätä rataa. Olet jo häipynyt tai tosi v... nut akka, eli häipymässä.
Mieskin oireilee jo: ei haluaisi mennä kaverien kanssa aina, TAI VALEHTELEEE SULLE ETTÄ EI HALUAISI. Kumpikin on paha suunta. Mitä luultavimmin, jos pistät tiukan tiukkaa vasten, niin mies rupeaa vain valehtelemaan, peittelmään ja "karkaamaan".
Nyt on todella mietittävä, haluatteko yhteisen perheen ja avioliiton (avoliiton) vai haluaako molemmat jatkaa eri suuntiin, sillä mies vetää nyt liikaa eri suuntaan.
Onhan niitä naisiakin, jotka ei halua miestä kotiinsa: rahat vain taloon ja elatukseen. Ettiköön sellaisen sitten! Sinä kun tarttisit seuraakin.- - se edellinen
Näinhän siinä saattaa käydä.
Nyt kun itse oon funtisnut aikaa taakseppäin niin
oon vaan ollut jotenkin sokea,mukavuudenhaluinen ja liian lepsu. Antanut anteeksi kerta toisensa jälkeen ja kuvitellut että simsalabim, kaikki korjaantuu.
Päinvastoin, alkoi vaan paheta.
Tuo karkaileminen kuulostaa kovin tutulta ja on jo iso hälyytysmerkki siitä että kaikki ei ole OK.
Tulin vahinkoraskaaksi, ei ollut mikään tarkoitus hankkia enää lapsia. Mies katosi metsälle kolmeksi päiväksi. Sain keskenmenon, imloitin siitä tekstiviestillä. Ei tullut edes
vastausta.
Nyt pelkään katkeroitumista, sitä että en koskaan enää voi luottaa kolmijalkaisiin ja ihan
tietysti syystäkin.
Älyttömän hyvä jos pystytte puhumaan, se auttaa
paljon. Toivottelen onnea päätöksiin, olivatpa ne mitä hyvänsä
- meilläkin
Tutulta kuullostaa. Mun mies alkoi harrastuksensa n. 10 v sitten. Sitä ennen oltiin aina yhdessä, joten oli tosi vaikee hyväksyä että hän olikin sitten aina pois, ja harrastus ja siihen liittyvät kaverit tärkeempiä kuin minä. Ajattelin, että se on suhteen loppu. Kokeilin puhumista, kiukuttelua, mököttämistä, turhaan. Yritin keksiä itselleni omia harrastuksia mutta eihän niitä väkisin synny.
Vuosien mittaan olen tottunut, ja hän puolestaan oppinut vähän tinkimään harrastuksestaan. Tultu siis vastaan kumpikin. Asiasta ei enää riidellä eikä se keljuta mua kuin joskus. Olen oppinut iloitsemaan siitä että hänellä on kivaa, ja hän puolestaan hoksannut sen että antaa mulle ylimääräistä huomiota silloin kun vain voi. Yritämme yhdessä järjestää yhteistä kivaa, ja sitten taas olenkin tyytyväisempi yksinäisyyteeni. Minä olen oppinut menemään jonkinverran ilman häntä, ja hän on oppinut sanomaan kavereilleen välillä ei.
Yksi ratkaisu on, että teemme nyt jonkinverran aikataulusuunnitelmia, ja sovimme yhdessä miten paljon menee hänen harrastukseensa ja mitkä päivät ovat meille yhteisiä. Oma salainen keinoni on myös, että keksin jotakin niin mukavia vaihtoehtoja, että ne houkuttavat enemmän kuin harrastus, toimii toisinaan sekin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "1134862Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293523No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452430- 501548
- 401413
Jätä minut rauhaan
En pidä sinusta. Lopeta seuraaminen. Älä tulkitse keskustelutaitoa tai ystävällisyyttä miksikään sellaiseksi mitä ne eiv231312- 141222
- 271108
- 1651089
Olen oikeasti aika mukava
Vaikka itse sanonkin. Tunnemyrsky sekoitti mieltä silloin ja annoin aika kahjon kuvan itsestäni.221027