Heips!
Mulla on nyt ollut vähän päälle kaks vuotta hyvin intiimi suhde poikaystävän kanssa. Kaverit aikalailla jätti mut kun aloin seurustelemaan vaikka yleensä on toisin päin. Meillä on ollut aikamoista on/offia. Kun on off niin on niin helpottava olo kun teidän että voin tehdä mitä vaan kenen kanssa vaan, mutta on kausina on aluksi tosi ihanaa mutta muuttuu taas pian paniikiksi ja kauhuksi. Ystäviä on todella vähän ja kun en ede sihan täysi-ikäinen vielä ole niin niiden kavereitten kanssa ei tule niin paljon käytyä missään. Toki näkee koulussa jne. Tilanne ahdistaa enkä tiedä mitä teen.
Onneksi lähden ensi kesänä vaihtoon, siinä vaiheessa viimeistään tulee loppu tälle! En olisi ikinä ajattellut että MINÄ alistuisin tällaiseen, mutta yksin olokaan ei ole kivaa, varsinkin kun ei ole paljoa kavereita. Harmittaa kun poikaystävästä on tullut ihan kuin paras ystävä ja melkein ainoa läheinen ihminen perheen lisäksi. Harmittaa tosi paljon ja ahdistaa! mitä teen!
Kaiken lisäksi olen myös "pettänyt" poikaystävääni tämän parhaan ystävän kanssa. Milloin humalassa milloin selvin päin. Viimeksi olimme vähän juhlatunnelmissa. Pahinta on ettei tämä edes tunnu minusta edes pahalta enkä miellä itseäni pettäjäksi.. Vaikka jokainen hyvännäköinen tai jollain tavalla seksikäs vastaantulijakin saa minut syttymään paremmin kuin poikaystäväni.
On vaiheessa tapahtuu myös tuo mielenkiinnon lopahdus sillä rintamalla..
Mulla on nyt ollut vähän päälle kaks vuotta hyvin intiimi suhde poikaystävän kanssa. Kaverit aikalailla jätti mut kun aloin seurustelemaan vaikka yleensä on toisin päin. Meillä on ollut aikamoista on/offia. Kun on off niin on niin helpottava olo kun teidän että voin tehdä mitä vaan kenen kanssa vaan, mutta on kausina on aluksi tosi ihanaa mutta muuttuu taas pian paniikiksi ja kauhuksi. Ystäviä on todella vähän ja kun en ede sihan täysi-ikäinen vielä ole niin niiden kavereitten kanssa ei tule niin paljon käytyä missään. Toki näkee koulussa jne. Tilanne ahdistaa enkä tiedä mitä teen.
Onneksi lähden ensi kesänä vaihtoon, siinä vaiheessa viimeistään tulee loppu tälle! En olisi ikinä ajattellut että MINÄ alistuisin tällaiseen, mutta yksin olokaan ei ole kivaa, varsinkin kun ei ole paljoa kavereita. Harmittaa kun poikaystävästä on tullut ihan kuin paras ystävä ja melkein ainoa läheinen ihminen perheen lisäksi. Harmittaa tosi paljon ja ahdistaa! mitä teen!
Kaiken lisäksi olen myös "pettänyt" poikaystävääni tämän parhaan ystävän kanssa. Milloin humalassa milloin selvin päin. Viimeksi olimme vähän juhlatunnelmissa. Pahinta on ettei tämä edes tunnu minusta edes pahalta enkä miellä itseäni pettäjäksi.. Vaikka jokainen hyvännäköinen tai jollain tavalla seksikäs vastaantulijakin saa minut syttymään paremmin kuin poikaystäväni.
On vaiheessa tapahtuu myös tuo mielenkiinnon lopahdus sillä rintamalla..
Vastaukset 1
Vanhimmat
sulla on vielä elämä edessä,en tajua niitä jotka jaskaa alkaa seurusteleen pidemmän aikaa alle 18v...tää kuulostaa siltä että sun pitäis tehä budot ja fujut nyt heti sen miehen kans,saat vähän tavotettuu niitä kavereitaskin siinä sit ennen ku lähet sinne vaihtariks.et sitten ole IHAN yksin ku tuut takasin.meinaan ei toi voi enää jatkua sen vaihtarijutun jälkeenkään...