Suku jakautuu

Tuntuu lohdulliselle tietää, että on olemassa muitakin joilla on samanlaisia kokemuksia, en olekaan yksin. Minun tapauksessa äidin kuolema ja perintöriidat saivat sen aikaan, että minulle ei puhuta. Minut jätettiin ulkopuoliseksi kun jakoivat äidin maallista omaisuutta, vain kerran kutsuttiin paikalle. Sitten alkoi suvussa kiertämään sana - ei saa kertoa xxx:lle siis minulle mitään, ei saanut sanoa kummipojan rippipäivää, ei saa sanoa sitä eikä tätä. Yhden kummipojan perhe kävi meillä paljon ja olimme yhteyksissä, mutta eipä ole enää näkynyt, ei aina vastaa puhelimeenkaan. Se oli pahajuttu kun tyttärenikin saivat käännytettyä minua vastaan, yksi toisensa jälkeen haukkuivat kun sinä olet sairas, mene hoitoon. Sain diagnoosin joltakin lääkäriltä että olen narsisti, en ole koskaan käynyt sen lääkärin vastaanotolla. Jos lähetin yhdelle tekstiviestin, niin ei mennyt hetkeäkään kun jo viesti jatkoi matkaansa ja käräjät oli pystyssä tyyliin "arvatkaa mitä se nyt taas teki".

Ei minuakaan kutsuta suvun juhliin eikä perhettäni. Nuori kummipoika kuoli vähän aikaa sitten ja tuli ehdoton kielto veljeltä, älä tule ja usko minua.

Yritin sen sata kertaa, että olisi puhuttu asiat selväksi, mutta kaikki vaikenivat. Minäkin kysyn, mistä se kertoo kun eristetään, ei puhuta, ei selvitetä mikä mättää, vihjaillaan kun sinä sitä silloin ja juttu jätetään ilmaan, mutta ei sanota mistä olikaan kysymys. Tuntuu hirveältä, että me mukavat sisaret, paljon yhdessä kokeneet olemme toistemme vihollisia.

käkönen kirjoitti:

Tuntuu lohdulliselle tietää, että on olemassa muitakin joilla on samanlaisia kokemuksia, en olekaan yksin. Minun tapauksessa äidin kuolema ja perintöriidat saivat sen aikaan, että minulle ei puhuta. Minut jätettiin ulkopuoliseksi kun jakoivat äidin maallista omaisuutta, vain kerran kutsuttiin paikalle. Sitten alkoi suvussa kiertämään sana - ei saa kertoa xxx:lle siis minulle mitään, ei saanut sanoa kummipojan rippipäivää, ei saa sanoa sitä eikä tätä. Yhden kummipojan perhe kävi meillä paljon ja olimme yhteyksissä, mutta eipä ole enää näkynyt, ei aina vastaa puhelimeenkaan. Se oli pahajuttu kun tyttärenikin saivat käännytettyä minua vastaan, yksi toisensa jälkeen haukkuivat kun sinä olet sairas, mene hoitoon. Sain diagnoosin joltakin lääkäriltä että olen narsisti, en ole koskaan käynyt sen lääkärin vastaanotolla. Jos lähetin yhdelle tekstiviestin, niin ei mennyt hetkeäkään kun jo viesti jatkoi matkaansa ja käräjät oli pystyssä tyyliin "arvatkaa mitä se nyt taas teki".

Ei minuakaan kutsuta suvun juhliin eikä perhettäni. Nuori kummipoika kuoli vähän aikaa sitten ja tuli ehdoton kielto veljeltä, älä tule ja usko minua.

Yritin sen sata kertaa, että olisi puhuttu asiat selväksi, mutta kaikki vaikenivat. Minäkin kysyn, mistä se kertoo kun eristetään, ei puhuta, ei selvitetä mikä mättää, vihjaillaan kun sinä sitä silloin ja juttu jätetään ilmaan, mutta ei sanota mistä olikaan kysymys. Tuntuu hirveältä, että me mukavat sisaret, paljon yhdessä kokeneet olemme toistemme vihollisia.

Lue lisää

Niin, tuota olisi toki hyvä pohtia enemmänkin. Tällainen eristäminen ja jonkun "nostaminen" kaiken syntipukiksi lienee yleistä.. juuri jonkun traumaattisen kokemuksen jälkeen, joka jakaa perheitä. Kuolema lähisuvussa, merkittävän ihmisen katoaminen, joka on kenties tiedostamattaan pitänyt lähisukua, perhettä koossa.

Alkaa valtataistelu paikasta auringossa.
Joku "jostain syystä" valitaan pahan olon purkamisen kohteeksi, jotta koheesio jäljellejääneiden kesken olisi jotakuinkinn mahdollista, terveethän ne suhteet eivät ole - jos systemaattisesti joku teljetään ennen perhesuhteiden toimiessa tasapuolisesti pois.

Alkaa salailut juuri. On sitten kyse perinnönjaoista tai niiden jakamatta jättämisistä. Kaikesta muodostuukin taistelul Tämä ON MINUN! Älkää kertoko sille, että olen ulkomaanmatkoilla.. lapselliset välttelyt, kenties koska koetaan kuitenkin syyllisyyttä omasta toiminnasta. Ihmiset ovat perin raadollisia, kun tulee materia tai jopa ihmissuhteiden omimiseen itselleen hyödyllisellä tavalla. Jätetään kutsumatta juhliin tai kerrotaan ehkä sitten sivulauseissa, mitä OLI, mutta jopa kenties kuvitellaan olevan yleviä, että koska sille tulisi "paha mieli", niin jätetäänpä kertomatta meidän yhteiset juhlamme - koska "Se" on niin hankala ihminen..

Niin, keiden mielestä? Ja kuka saa tällaisen eristämisen aikaan.. ihmiset ovat taitavia manipulaattoreita, jota ei uskoisi, ennenkuin sen itse kokee, millaista likaista peliä ihmiset, joihin on uskonut - tekevät. He muuttuvat täysin tuntemattomiksi sinulle ja katsot, mikä heitä oikein ajaa. Musta propaganda ja halu päästää irti mielikuvista, jonka joku heille kenties hyötyjä antava tarjoilee.

Paljon tällaisia on esim. Äidit - tyttäret - akselilla Poikiensa hyväksi, mikäli esimerkiksi Isä kuolee. Liittoudutaan Pojan kanssa, ja tehdään Tyttärestä se Uhkatekijä. Lukekaa Satuja (Lumikki, Tuhkimo jne), niin käsitätte, eivät nämä mitään uusia asioita ole. Kun jokin tasapaino järkkyy, hauraimmasta ja kenties nuorimmasta (elinvoimaisimmasta, kauniista kuin Lumikki lol ) tehdään se syntipukki pahan äiti(puolen) särkyneelle egolle.. Hän ei olekaan enää kaunein, voimakkain ja ihalluin. Isä on poissa. Äidillä on valta. Tytärtä ei suojele Isä, Kuningas. Äitipuoli lähettää metsästäjän(Veli) tappamaan Lumikin, jotta saisi rauhan särkyneelle voimattomuutta kokevalle egolleen.. olla hiipuva nainen. Lumikki tulee mustamaalata, nähdä pahana. Lumikki ajetaan eristyksiin, tai hän pakenee metsän pimentoihin - eli Itseensä (Metsä = Itse), pelastaakseen edes konkreettisesti henkensä. Löytää "mielikuvitusystävänsä" 7 kääpiötä - Pyhä luku - jotka "parantavat" tämän ja antavat hänelle uskoa itseensä.. Pahan Äidin (SUVUN) kiroukset eivät yllä syvällä metsässä tähän - tosin saaden varoituksia kääpiöiltä - suojele itseäsi - älä avaa ovea - muistot voivat olla vaikeita asioita, jotka pyrkivät kaatamaan varjellun tasapainon - Äidin kosto, vielä elävästä Lumikista -- ja hän pyrkii tulemaan valeasuin (mielessä tapahtuvat toistot - et kelpaa, et ole kaunis etkä tarpeeksi hyvä - et onnistu) myrkyttämään Lumikin. Hän tahtoo Tuhota Ihmisen, joka on vienyt hänen täydellisyytensä, jääden alakynteen, pelkästään, koska Lumikilla on elinvoima, jolle Äiti Ei voi Mitään. Sadut ovat mielenkiintoisia, eikö totta? Eksyinkö aiheesta? LOL.. kirjoitan nyt hieman tajunnanvirranomaisesti, mutta ehkä siksi, että mietin tätä psykologista aspektia, mikä eristämisissä suvuissa perheissä tapahtuu, esim.kuolemantapauksien yhteydessä. Se dynamiikka, että joku tahdotaan TUHOTA, jopa yhteisvoimin, yhden johdosta tosin useinmiten (narsistin/marttyyrin) mustamaalata.

Olen kokenut itse, miten julma ja paha voi olla ihmismieli. Kaikki, mitä sanotaan, ei ole totta tai mikä joltain näyttää, ei ole sitä. Ihmisillä ei ole erottelukykyä usein ja siihen manipulaattorit tekonsa laskevat, kun alkavat ÄitiPuolen kaltaisen lokaamiskampanjan ja tuhoamishalun kohdetta kohtaan, joka Heidän Elinvoimansa mitätöi.

Nämä sadut eivät ole tyhjästä syntyneet. Eivätkä traagisuudet, joita perheissä tapahtuu, Johtohahmon kuollessa. Raadollisuuus elää ja voi hyvin, kun Rakkaus muuttuu vain kaikuvaksi sanaksi. Ja Minun Oma, Minun Läheiseni omaisuudeksi.

Hyvä on dynamiikasta eristämisten takana puhua ja katsoa kulissien taakse. Vaikkapa sitten monia monia satuja tarkastellen ja käsittää, ei ole yksin kokemuksiensa kanssa.

:) May the force be with you!

onkohan se tyyppi joku narsisti joka mustamaalaa ja syyllistää jotain läheistään kertomalla kun se on sellainen ja tällainen. Ystäväni kertoi kuinka sukulaiset yksi toisensa jälkeen kääntyi häntä vastaan, ihmetteli kun ei vastata yhteydenottoihin. Ystävän tekstiviestit lähetettiin aina edelleen toisille luettavaksi.