Eli onkos muita joilla samoja ongelmia.
Noin 8 vuoden suhde päättyi eroon omasta tahdostani koska olimme enää kuin kämppiksiä keskenämme(seksiäkin noin kerran kk jne)
joten hyppäsin uuteen suhteeseen nopeasti kun löysin naisen jota kohtaan tunnen oikeata rakkautta. Mutta silti exä on mielessäni melkein jokapäivä, ja välit exään on myös paremmat nyt kuin sillon kun yhdessäolon aikana oli.
Melkein joka päivä ollaan yhteyksissä (yhteisen lapsenki takia) mutta jonkinlaista kaipuuta silti tunnen exääni kohtaan vieläkin, vaikka tiedän ettei yhdessäolosta mitään tulisikaan enää.
Eniten satuttaa silti se että exä kertoo hoidoistansa joita on muutamaan kuukauteen mahtunut monta, kertoo jopa yksityiskohtia kaikista touhailuistaan joka satuttaa vaikka ei ehkä pitäisi.
olen kyllä sanonut ettei kertois mutta kuulen niitä jokatapauksessa sitte jotain muuta kautta, pieni paikkakunta kun kyseessä on.
Kertokaas miten pystyisin elää miettimättä exääni ja hänen viriiliä sinkkuelämäänsä.?
Ja anteeks mahdolliset kirjotusvirheet, johtuu lukihäiriöstäni :)
Noin 8 vuoden suhde päättyi eroon omasta tahdostani koska olimme enää kuin kämppiksiä keskenämme(seksiäkin noin kerran kk jne)
joten hyppäsin uuteen suhteeseen nopeasti kun löysin naisen jota kohtaan tunnen oikeata rakkautta. Mutta silti exä on mielessäni melkein jokapäivä, ja välit exään on myös paremmat nyt kuin sillon kun yhdessäolon aikana oli.
Melkein joka päivä ollaan yhteyksissä (yhteisen lapsenki takia) mutta jonkinlaista kaipuuta silti tunnen exääni kohtaan vieläkin, vaikka tiedän ettei yhdessäolosta mitään tulisikaan enää.
Eniten satuttaa silti se että exä kertoo hoidoistansa joita on muutamaan kuukauteen mahtunut monta, kertoo jopa yksityiskohtia kaikista touhailuistaan joka satuttaa vaikka ei ehkä pitäisi.
olen kyllä sanonut ettei kertois mutta kuulen niitä jokatapauksessa sitte jotain muuta kautta, pieni paikkakunta kun kyseessä on.
Kertokaas miten pystyisin elää miettimättä exääni ja hänen viriiliä sinkkuelämäänsä.?
Ja anteeks mahdolliset kirjotusvirheet, johtuu lukihäiriöstäni :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eikös uusi rakkaus saa unohtamaan vanhan... Ja sehän sinulla nyt on..
kaksi samanlaista hölmöä: ex puhuu ja sinä kuuntelet... Oletko miettinyt, miksi hän kertoilee laveasti kokemuksistaan..? Ettei vain haluaisikin saada aikaan juuri noita tuntemuksia kuin mitä tunnetkin... Kaipuuta ja seksistisiä ajatuksia...
Mikä pakko sinun on kuunnella moisia avautumisia - ei ainakaan lapsen vuoksi? Ja vaikka paikkakunta olisi miten pieni, ei se niin pieni ole, että muuta kautta kuulisit kaikki yksityiskohdatkin. Ja kokemuksesta tiedän, että kyllä niitä juttuja lakkaa kuulemasta, kun muutaman kerran sanoo jollekin "auliille lähimmäiselle", että ei kuule kiinnosta.
Sanot tavanneesi naisen, jota kohtaan tunnet oikeata rakkautta... Joten jätäpä yhteydet exäsi kanssa puhtaasti lasta koskevalle tasolle ja keskity tämän uuden rakkautesi vaalimiseen! Hän on varmasti ansainnut miehen, jonka ajatukset eivät harhaile exässä!
olisikin niin helppoa unohtaa. vaikka vaikeita aikoja edellisessä suhteessa olikin niin kyllä niitä hyviäkin muistoja on.
Oikeastaan eniten harmittaa se että exälle otti todella koville ero ja luulen ettei hän oo päässy siitä yli vieläkään. ja jotenkin vain syyllistän itseäni siitä kaikesta paskasta mitä hänelle tuotin kun eron otin. nyt hän tuntuu olevan täysin hukassa ja touhailee mitä kummallisempien tyyppien kanssa mitä hänestä en ikinä olisi uskonut.
Mutta toivottavasti hän pääsis yli erosta ja löytäisi sen oikean ja olisi onnellinen.
Ja kiitos kun jaksoitte vastata näihin mieltäpainaviin ajatuksiini. :)
voi sanoa, että "tiedän, miltä sinusta tuntuu" - mutta osaan vähän kuvitella, koska olin vuosia sitten samassa tilanteessa. Ero tapahtui minun tahdostani - lähtökohta paljalti sama kuin sinullakin - ja jälkeenpäin, kun ex vielä "etsi itseään", kun itse olin jo löytänyt uuden rakkauden, oli jotenkin paska fiilis. Aivan kuin olisin ollut "vastuussa" hänen elämänsä kaaoksesta. Mutta niin se vaan on, että jokainen on oman onnensa seppä. Aikani tuota kelasin, oikeastaan vasta kun näin hänet uuden kihlattunsa kanssa jotenkin huokasin helpotuksesta... Sen ihmisen kanssa oli hyvät hetkensäkin, eikä hänelle pahaa halunnut.
Asiassa vielä on että olemme exän kanssa niin hyvissä väleissä että pystymme juttelemaan aiheesta kuin aiheesta, toisin kuin yhdessäolomme aikana.
Exä myös sanoi ettei hänellä ole muita kavereita kuin minä jolle kertoa kaikki ilot ja surut,ja yhtälailla itse kerron hänelle ensimmäisenä ongelmistani, nykyinen kun ei menneisyydestäni ja ongelmistani vielä niin hyvin tiedä eikä osaa neuvoa.
Toisaalta on kyllä kiva kuunnella ja auttaa mutta kun jutut menee exän miesjuttuihinsa niin itselle tulee epämukava olo. On kyllä itsessänikin silti vikaa kun niistä välillä utelen mutta kuitenkin.
Taidan siis olla mustis ihan käsittämättömästä syystä vai mikä mua vaivaa?:) mitä helv.mun pitäis tehdä?
mitä jää..menee ohi kun keskityt kuitenkin omaan elämääsi. Jos olet ollut ihan varma eropäätöksestä, ei sen että välinne ovat nyt niin hyvät tarkoita tosiaan sitä, että olisit vielä mitenkään rakastunut.
Kun itse erosin, roikuimme exän kanssa toista vuotta toisissamme halusimme pitää toisistamme huolta..) ja se oli aikamoista tunteiden vuoristorataa- vaikka kumpikin tapaili tahoillaan. Yhteen emme enää kuitenkaan päätyneet sillä aina sen huomasi joistain pikkujutuista että "tämä ei ole mun paikka enää" (jos ymmärrät mitä tarkoitan). En tiedä vieläkään miten kannattaisi erota, mutta näin meille ei ehkä jäänyt kummallekaan sellaisia kauheimpia traumoja, vaikka vaikeaa aikaa se oli. Nyt ei enää jaksaisi moista.Mutta se on vaan elämää.
"Yhteen emme enää kuitenkaan päätyneet sillä aina sen huomasi joistain pikkujutuista että "tämä ei ole mun paikka enää" (jos ymmärrät mitä tarkoitan)"
Olen myös itse huomannut ettei suhteesta mitään enää tulisi. Ei tähän ongelmaan taida muita ratkaisuja olla kuin olla aika.