Ex poikaystäväni päätti sitten tehdä musta rikosilmoituksen "häirinnästä" jätti mut kun nallin kalliolle vuosi sitten ja nyt väsännyt ilmotuksen muutaman soiton jälkeen.
Melkein vuosi sitten erottiin ja nyt sillä jo uus muija ja vauva tulossa.
Ongelma on vaan se että hän lyö heti luurin korvaan kun soitan,ja jos se jotain voi sanoa on se haukkumista ja huutoa.Koitin vaan selvittää selvittämättömiä asioita,mutta hänellä ei ole kuulemma mitään asiaa minulle.
En vaan ymmärrä mitä olen tehnyt,niin pahaa että ansaitsen tämän....??
En olis ikinä uskonut siitä,meidän piti mennä naimisiin ja hankkia lapsia,kosikin mua.
Olen kuulemma vaan paskaa jalkojen alla ja joudan vankilaan,hullu ja kaikkea muuta mahdollista.
En halua sen uutta perhettä rikkoa vaan yksinkertaisesti puhua täysin kesken jääneet asiat.
Nyt esittää kun mitään ei olis ikinä ollutkaan,no eipä,ainoastaan 4 vuotta yhdessä.
Pahinta on että välitän siitä vieläkin vaikka se kuinka mut hakkais maahan,ei tosirakkaus vaan kuole,jätän sen silti rauhaan.
En ymmäärrä kuinka tästä selviän,en pysty nukkumaan kun pari tuntia yössä,syömisen ajattelukin oksettaa,jos vähän suön tulee paha olo,mitään ei jaksa,masentaa.
Ja jos jukalle soitan saan vaan paskaksi haukkumiset ja luurin korvaan,lupasi ettei satuttais enkeliään koskaan.......
Kunpa se vaan soittais ja juteltais,pitäis mua ihmisenä,on vaihtanut numeronsakin ja pitää sen salaisena.
Melkein vuosi sitten erottiin ja nyt sillä jo uus muija ja vauva tulossa.
Ongelma on vaan se että hän lyö heti luurin korvaan kun soitan,ja jos se jotain voi sanoa on se haukkumista ja huutoa.Koitin vaan selvittää selvittämättömiä asioita,mutta hänellä ei ole kuulemma mitään asiaa minulle.
En vaan ymmärrä mitä olen tehnyt,niin pahaa että ansaitsen tämän....??
En olis ikinä uskonut siitä,meidän piti mennä naimisiin ja hankkia lapsia,kosikin mua.
Olen kuulemma vaan paskaa jalkojen alla ja joudan vankilaan,hullu ja kaikkea muuta mahdollista.
En halua sen uutta perhettä rikkoa vaan yksinkertaisesti puhua täysin kesken jääneet asiat.
Nyt esittää kun mitään ei olis ikinä ollutkaan,no eipä,ainoastaan 4 vuotta yhdessä.
Pahinta on että välitän siitä vieläkin vaikka se kuinka mut hakkais maahan,ei tosirakkaus vaan kuole,jätän sen silti rauhaan.
En ymmäärrä kuinka tästä selviän,en pysty nukkumaan kun pari tuntia yössä,syömisen ajattelukin oksettaa,jos vähän suön tulee paha olo,mitään ei jaksa,masentaa.
Ja jos jukalle soitan saan vaan paskaksi haukkumiset ja luurin korvaan,lupasi ettei satuttais enkeliään koskaan.......
Kunpa se vaan soittais ja juteltais,pitäis mua ihmisenä,on vaihtanut numeronsakin ja pitää sen salaisena.
Vastaukset 15
Vanhimmat
...auttaa, exäsi ei.
Jättämään soitot sikseen. Jos exä ei tahdo asiasta kanssasi keskustella et voi mitään muuta kuin antaa olla ja jatkaa omaa elämääsi kuten hänkin tekee.
Väärin hän tekee, mutta karma tulee hänellekin takaisin aikanaan varmasti.
Muista että miehellä on nyt isoja heikkouksia - ei sinulla. Älä syytä itseäsi, mies toimii hyvin ikävällä tavalla.
Eihän se ex välttämättä mitään pahaa ole tehnyt, että karman pitäisi antaa takaisin. Kaikkia ei vaan kiinnosta puhua exän kanssa asioita selviksi. Tunteet kun on loppu, se on game over.
Eli sun mielestä toisille voi aiheuttaa vaikeita tuntemuksia vuosikausiksi, kun oma napa on tärkein. Viestiminen ei maksa vaivaa, että toisella olisi parempi mieli
Aloittaja puhui "poikaystävästä", niin ei kovin vanhakaan voi olla tuo "mies" (?) eli jotenkin tulee lapsellisuus mieleen. Aikuinen mies kun voi sanoa miten asia on
"Aikuinen mies kun voi sanoa miten asia on"
Eli tarkoitan että aikuinen mies pystyy lopulta kakaisemaan kurkusta ulos vaivanneet asiat. Lyhyelläkin lausahduksella.
Mutta jos on nuorimies "poikaystävä" niin joskus ei auta rautalangan vääntäminen edes jos ei ole kypsyyttä tajuta. Toisen syy kaikki tietysti myös, oma napa tärkein nuorempana. Mutta riippuu yksilöstä toki.
sitä sitten oikein tarvii olla itse oon 25 ja mieheni pari vuotta vanhempi.
ikään katsomatta, valitettavasti olen ja joudun edelleen olemaan "samassa tilanteessa" sinun kanssasi, rikosilmoitusta ei kyllä vielä ainakaan ole tehty, mutta joku kaunis päivä sekin varmasti koittaa.
Mies yli viisikymppinen, yhteistä elämää takana 17 vuotta.
"Koita kestää, niin minäkin"
"Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää"
No onko sille exälle pakko soitella. Jos lyö luuria korvaan, niin älä soittele.
Yritä jatkaa elämää eteenpäin. Häntä ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta jutella asioita halki kanssasi.
mutta suosittelen ajattelemaan sillä tavoin, et etpä varmaan olisi järkeviä ja rehellisiä vastauksia exältäsi tullut koskaan saamaankaan, vaikka olisittekin pystyneet jutteleen. Se olis varmaan valehdellut kumminkin tai jättänyt juttuja kertomatta.
~~~
Kiitän samalla tässä just luojaani siitä, et mun elämässäni on onneksi ollut vaan normaalilla tunneälyllä varustettuja ja keskustelukykyisiä miehiä..
onnellinen että pääsit siitä eroon. Se ei halua sun kanssasi puhua, itse voisit puhua luotettavan ulkopuolisen kanssa. Niitä on, diakonissasta kirkon piirissä ammattilaisiin terpaeutteihin. Ei, en tarkoita että olisit 'hoidon tarpeesa.' Vaan ett ävoisit luottamuksellisesti (heillä on paitsi koulutusta tuonkaltaisten asioiden käsittelyyn myös vaitiolovelvollisuus, ja voit puhua kaikesta mikä painaa ja sitten kun olet päässyt sen yli, jutut eivät tule vastaasi kaduilla ja kujilla.
-Sinä olet se kypsempi teistä, joka olisi halunnut selvittää asiat, hän ei ole siihen valmis. Joskus se tulee hänelle eteen nykyisessäkin suhteessa, muuta se ei ole enää sinun päänsärkysi.
Kun saat puhuttua asiat selviksi jonkun muun kanssa, olet vapaa elämään omaa elämääsi ja löydät jonkun kypsemmän, joka on sinun arvoisesi. Sellaisen, jonka kanssa voi elää hyvää elämää ja olla onnellinen.
Odotellessa voisit myös etsiä kirjastosta opuksen, jonka on koonnut/kirjoittanut Kari Kiianmaa, parisuhdeterapeutti. Nimeä en muista, mutta kirjastonhoitaja auttaa varmasti löytämään sen; se on Fischerin eroseminaarin oheiskirja (yksi niistä). Sitä voi lukea ja työstää mielessään yksinkin, avaa monenlaisia solmuja.
Jaksamista sinulle, anna tyypin mennä menojaan, älä kiusaa enempää itseäsi. Kyllä sinä tuosta nouset.
nää siviilisotkut..
Niin ja kiitos kertomuksesta. Se oli uskoa vahvistava ja joillekin ehkä opettavainenkin.
Älä riko lähestymiskieltoa, siitä saa vain kovemman tuomion.
syödä ja nukkua, vaikka miten rankka vaihe olis menossa niin sitä suuremmalla syyllä pitää huoltaa tätä fyysistä ruhoa.
Jos et saa syötyä etkä nukuttua, niin sun pitää mennä lääkäriin vähän ajan kuluttua.
Ei toi sillä selviä, että puhuisit sen miehen kanssa. Sun pitää puhua jollekin muulle.
ajatelua joka käänteessä ja joka paikka siitä muistuttaa..
Kaupungilla jos näen pareja,lapsia yleensä(koska meidän piti niitä tehdä),raskaana olevia,saman näkösiä miehiä,niin tunteet pinnassa heti,halauksia,mitä vaan melkein..
Kotona taas musiikki,tv:stä kaikki mikä vaan liittyy suhteisiin tai miehiin,lapsiin,asunnonostoon,kaikki mitä meillä piti olla.
Ikävä sanoa itsenikin mielestä mutta jos se vaan soittais ja sanois että rakastaa niin lankeaisin siihen ikuisesti.....ikävää.