Sananvapaus on liian tärkeä pilattavaksi

Kolumni sanomalehti Kalevassa 8.2.2009

Sananvapaus on liian tärkeä törkypalstoilla pilattavaksi

Runebergin päivän ollessa vielä lähellä voi esittää arvion, että kymmenissä tuhansissa nykysuomalaisissa on alkanut elää pieni kirjailija tai ainakin arkielämän kommentaattori. Lisää aiheesta

Netti on nimittäin tehnyt melkoisesta osasta kansaa tekstejään julkaisevia kirjoittajia. Oman blogin pitäjiä on Suomessa tuhansia, ja internetin keskustelupalstoille kommenttejaan lähettäviä kansalaisia vielä monin verroin enemmän.

Usein tuloksena on, jos ei suurta runoutta tai epiikkaa, niin ainakin asioiden ytimiin meneviä näkemyksiä päivänkohtaisista aiheista. Oma arvokas alueensa nettimaailmassa ovat hyötypalstat, joilla eri alojen harrastajat vaihtavat kokemuksia ja antavat neuvoja vaikkapa matkakohteiden valinnoissa, tietokonepulmissa tai autojen korjauksessa.

Tämä on nettiaktiivisuuden kauniimpi puoli. Se rumempikin on olemassa, eikä se ole pieni. Se koostuu herjauksista, matalamielisyydestä, ennakkoluulojen kylvöstä, vahingoittamispyrkimyksistä ja muusta netin vapauden väärinkäytöstä. Internet on valitettavasti antanut lähes esteettömän väylän ihmisen pimeimpien ominaisuuksien pintaan nousulle.


Vähemmistöt ja ylipäätään erilaiset ihmiset ovat näiden hyökkäysten tavallisinta maalialuetta. Muihin suosikkeihin kuuluvat esimerkiksi poliitikot ja uskonnollisten yhteisöjen jäsenet.

Otetaan esimerkki Facebookista, tuosta harmittoman yhteydenpitoareenan maineessa olevasta nettiyhteisöstä. Viime syksynä sinne ilmestyi ryhmä nimeltään "Hakataan Teuvo heteroks!!!!!! (Loman)". Kyseinen Teuvo Loman on oikea ihminen, ammatiltaan muotisuunnittelija.

Ryhmä ilmestyi Facebookiin Huumori-osastolle, ja ryhmän kuvaus oli lyhyt: "Homot vittuun".

Viime vuoden marraskuussa ryhmässä oli puolensataa jäsentä. Loman kertoi tuolloin tehneensä asiasta rikosilmoituksen ja lähettäneensä ryhmästä sivuston ylläpitäjälle englanninkielisen huomautuksen.

Näiden olisi luullut tehoavan. No, eivät tehonneet. Päättyneen viikon lopulla ryhmä oli yhä tukevasti Facebookissa, ja sen jäsenmäärä oli jo 265.

Muuta Facebook-tarjontaa on esimerkiksi sellainen ryhmä kuin "Liisa HyssäläÊ6; aja yli tavattaessa!!", ja samanlainen uhkausryhmä on toisellekin ministerille, Astrid Thorsille.

Valtaosa näiden ryhmien jäsenistä on nuoria miehiä, ja suurin osa heistä pitänee touhua vain ronskina huumorina. Mutta ei senkään alle ihan mitä vain voi läjätä, eikä mielenvikaisia kannata yllyttää. Ainakin ryhmien keskusteluista päätellen joukossa on aika totistakin väkeä.

Facebook ei ole verkkoyhteisöistä pahimpia, mutta uskomattoman löperöä sen valvonta kuitenkin on. Samalla tavalla puolinaista on palstojen moderointi toisessa suuressa yhteisössä, Suomi24:ssä. Törkyisimpiä viestejä poistetaan, mutta satunnaisesti. Vaikkapa afrikkalaisten rinnastaminen apinoihin ei välttämättä riitä herättämään keskustelupalstan valvojia. Sellainenkin viesti oli palstoilla loppuviikolla.

Suomi24:n ja monen muun yhteisön perusongelma on, että mitkä tahansa pimeät tekstit voi suoltaa palstoille ilman etukäteisseulaa, eikä jälkikäteisharavointikaan toimi kunnolla. Etukäteisluku poimisi karkeimmat herjaviestit pois, mutta se on palstan pitäjille työlästä - ja syö rahaa.


Kiukkuisista purkauksista päätellen monille nettipalstojen vakiokirjoittajille sekä etukäteis- että jälkikäteisvalvonta ovat punainen vaate, hirveää sananvapauden riistoa ja sensuuria. Käsitys perustuu harhaan, jonka mukaan sananvapaus on rajoittamatonta.

Suomen perustuslain mukaan sananvapauteen kyllä "sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä", mutta samalla todetaan, että asiaa tarkennetaan muissa laeissa. Näihin kuuluvat muun muassa sananvapauslaki, joka velvoittaa valvomaan julkaisujen sisältöä, ja rikoslaki, joka tuntee esimerkiksi rikosnimikkeet kunnianloukkaus ja laiton uhkaus.

Toinen harhaluulo monella nettikeskustelujen veteraanillakin on, että nimettömyys on heidän pettämätön suojansa. Ei se ole, jos lähde halutaan tosissaan selvittää. Tämän osoitti viimeistään Susan Ruususta koskevaa herjakirjoittelua käsitellyt oikeusjuttu.

Käräjäoikeushan määräsi siinä Suomi24:ää ylläpitävän Eniron luovuttamaan tiedot 26 viestinkirjoittajan IP-osoitteista. Ne osoitteet yksilöivät tietokoneen, josta teksti on lähetetty. Ei kirjoittajan todentaminen osoitteiden avullakaan ollut helppoa, mutta lopputuloksena viisi kirjoittajaa sai sakkotuomion kunnianloukkauksesta, melko mitättömän kylläkin.

Nimimerkkien suojassa harrastettavalle nettikirjoittelulle on sijansa, mutta sitä mahdollisuutta ei pidä käyttää väärin. Nyt sekä monet kirjoittajat että palvelun tarjoajat näyttävät laeille ja yksilön oikeusturvalle keskisormea. Jos halua on, asiaan voidaan kyllä puuttua. Matalamielisyyden kanssa sen sijaan pitää yrittää vain elää.

Pekka Mikkola, Kaleva

http://www.kaleva.fi/plus/osasto174_page0.htm