Vanhemmat

Aika pitkällehän sinä jo olet asiasi miettinyt ja ymmärtänyt, missä mennään. Olet saanut olla äitisi äiti ja hänhän ei siitä mihinkään enää muutu.

Ilmeisesti sinulla on nyt elämäsi siinä mielessä hyvin ja hallussa, että on aika käydä vanhat asiat vielä kerran läpi ja pureksia kaikki se pettymys, mitä heikko äitisi on sinussa synnyttänyt. Et pääse tunteistasi eroon kuin käymällä ne vaan nyt läpi. Ja se tarkoittaa sitä, että vaikka tuntisit olosi välillä järjettömän lapsellisen vihaiseksi, niin ole sitä. Tai mitä muuta sitten sisuksistasi kumpuaakaan.

Jos voit puhella asioistasi jonkun luottoihminen kanssa tee se ihmeessä.

tehnyt varmasti parhaasi ja kuka vanhempi vaan voisi olla ylpeä sinusta:)! Hyvä ja oikein että itsekin olet! Jokainen lapsi varmasti odottaa että vanhemmatkin ovat iloisia ja ylpeitä heidän menestyksestä ja näkevät heidät. Mutta vanhempiaankaan eikä heidän käytöstään pysty muuttamaan,se on kuin vuoria siirtäisi,he vaan ovat mitä ovat. Syy ei ole nyt sinussa,vaan vanhempiesi käytöksessä,mistä johtuu..?Ehdottomasti tarvitsisit enemmän huomiota vanhemmiltasi.

Elämä ei ole reilua, ei. Vaikka miten olisi asiat muuten hyvin, niin jossakin on kipeä paikka tai hiertävä varvas.

Sinua pitää ensiksi onnitella tähänastisen elämäsi kulusta. Olet vahva, vastuuntuntoinen, eteenpäin pyrkivä ja ahkera. Tulet varmasti saavuttamaan elämässäsi sen, mitä haluatkin.

Tuolle kipukohdallesi eli vanhempiesi - ja erityisesti äidin - suhtautumistavalle sinuun ei luultavasti voi mitään. Koska sättiminen on jatkunut jo lapsuudestasi saakka, ei se siitä muuksi muutu, korkeintaan pahenee kun ikää tulee lisää.

Kun olet muutenkin vahva ihminen, niin voisit vähitellen ryhtyä parkkiinnuttamaan itseäsi tuon asian suhteen. Ota sellainen asenne, että et piittaa noista sanomisista. Eiväthän ne edes ole totta! Sinua yritetään syyllistää sellaisista asioista, mitä ei edes ole olemassa!

Sinulla on elämässäsi muutakin tekemistä kuin itkeä ja surra sellaista asiaa, jota et voi muuttaa. Totta kai on sinussa olevalle lapselle ikävää, että isä ja äiti ovat tuollaisia, mutta se ei ole sinun syysi. Siksi ei sinun myöskään tarvitse kantaa syyllisyyttä tai masennusta asiasta, jolle et voi mitään.

Vahvuutta ja voimia sinulle elämäsi hallinnassa!

Eipä kai niistä tunteista pääse, muuten kuin käsittelemällä ne. Itse kans olen seurannut sivusta vanhempien masennusta jne. Sain kuunnella äitini työpaikkaongelmista koko teini-ikäni ja enemmänkin, oikein rasittavuuteen saakka. Jos itse haen tukea johonkin, on vastaus yleensä sitä luokkaa, että olen täysi-ikäinen ja minun täytyy päättää/selvitä asioista itse. Nytkin olin kotona ja sain jonku pöpön, jonka serauksena en jaksanu muuta ku olla sängyssä. Avuntarjoajia löyty kyllä ystävistä ja sukulaisesta, mutta ei omista vanhemmistani. Olisin varmaan saanu olla monta päivää ilman sellaista ruokaa, mitä pystyn syömään, ilman ystävääni -vanhempieni kotona.

Kyllähän se loukkaa ja paljon. Ehkä paras ratkaisu olisi yrittää löytää joku turvallinen ulkopuolinen aikuinen, jolle uskoutua. Jo yksi terve-henkinen suhde aikuiseen voi olla parantavaa. Itsekin koen välillä suunnatonta vihaa ja jopa raivoa, jonka kanssa kamppailen.
Joskus melkein pelkään näitä voimakkaita tunteita, jotka välillä työntyvät esiin.