Syyllistäminen

että jättäjä on syllinen, ellei mitään "traagista" syytä ole jättää puolisoaan.

Mutta tsemppiä sinulle! Muista, että sinä olet oman elämäsi herra ja oman onnesi seppä. Vain sinä pystyt elämään oman elämäsi niin kuin haluat, -eivät muut. Ja jos se ei muille sovi, miten elämäsi elät, niin voi, voi, -se on heidän ongelmansa, ei sinun. Meillähän on edelleen vain tämä yksi elämä ja se on käytettävä parhaansa mukaan ja elettävä niin, ettei lopussa tarvitse sanoa itselleen, että olisinpa tehnyt toisin.....
Älä kärvistele onnettomana, tee itsesi onnelliseksi! Ajattele itseäsi, niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin ja jätä muiden mielipiteet ja arvostelut omaan arvoonsa, sillä vain sinä tiedät miltä sinusta tuntuu, etkä koskaan osaa selittää sitä sukulaisille yms. siten, että he ymmärtäisivät.

tekee. Ei ne syyllisyyttä itelleen ota, puhut omille sukulaisille, ystäville, toitota torilla, "miten kamala mies sulla on" Varmuuden vuoksi soita kerran poliisit,,,mutta varmista ettei äijä ole nukkumassa silloin. (Kaikkihan niin tekee)

Anoppi, ehkä syyllistää, mutta nykypäivän ihmiset hyväksyvät.

"Sitä tapahtuu paljon nykyään" -sanoi eräs vanha nainen, kun itse erosin.

Muuten tuo syyllistäjä tekee loppupeleissä itsestään naurettavan ruikuttajan, jota ei kukaan kauaa jaksa kuunnella!

vittuilla,yrittää saada miehes tekeen jotain eroon oikeuttavaa,jos on pieniä lapsia jättää heidät isän katsottavaksi ja olla mahdollisen paljon poissa(meinasi työkki jäädä tekemättä),vaikka käydä eroonneen ystävän tykönä suunnittelemassa eroa,juosta bilettämässä,tulla kotiin myöhään tai seuraavana päivänä.niin minulle tehtiin,vaikka erohaaveista en tiennyt mitään.sitten heti hommata uusi(jos jo avioliiton aikana),saada lapsekki aivan sekasin.tuleepahan sinustakin melko varmasti yksi tuonne kapakoihin,jonka saa helposti sänkyyn,eikä tarvitse seuraavana päivänä kuin sanoa kiitos ja näkemiin.

Kun erosin yksi eronnut tuttu sanoi että siinä menee noin vuosi kun jonkun erosta puhutaan. sitten se loppuu.
Alkuun etsitään sitä syyllistä, joka on yleensä jättäjä, vaikka muut ei tietäisi parin asioista mitään..jos esim nainen lähtee väkivaltaisen alkoholistimiehen luota niin nainen syyllistetään koska lähti.
Ja niitä syyllistäjiä on sukulaiset, ystävät, naapurit. mutta se menee ohi kuten tuo tuttuni sanoi, nyt jo itsekin 'paremmalla puolella'. ihmiset unohtaa sillä eroavia on niin paljon nykyään, ei ne kauan jaksa vatvoa jonkun parin eroa. aina tulee uusi eronnut pari.
Ja eron jälkeen punnitaan se tosi ystävyys, vain tosi ystävä pysyy rinnalla eron jälkeenkin.
Elämäsi on sinun, sinä päätät.

Eroa vain, jos olet sen päätöksen jo tehnyt, ettet yhteistä elämää halua yrittää. Turha siihen on jäädä kitumaan. Kaikki järjestyy kyllä. Tee itsellesi selväksi, miksi haluat eroa enemmän kuin yhdessäoloa. Jos tämän pohdinnan jälkeen olet sitä mieltä, että ero on parempi vaihtoehto, millään syyllistämisillä ei ole mitään väliä. Tiedät, että ratkaisusi on perusteltu ja sinulle oikea.

Kannattaa jutella miehesi kanssa kunnolla tunteistasi ja kuunnella myös hänen mielipiteitään. Jos se ei kaksistaan onnistu raahaa hänet parisuhdeterapiaan, niin mullekin tehtiin. Syy yleensä selviävät, jotkut suhteet vielä jatkuvatkin, kun asioista voi puhua ilman riitelyä, niiden oikeilla nimillä. Ja kun molemmille teille asiat on selvillä, niin sen jälkeen päätös on molemmille helppo tai ainakin ymmärrettävä, eikä syyllisiä tarvitse etsiä.

Ja ihan ensiksi selvitä itsellesi, miksi tunteet ovat kuolleet ja mitä haluat.

Parisuhteeseen tarvitaan kaksi, eroamiseen riittää yksi, joten eroaminen on todella helppoa, mutta oman itsesikin takia kannattaa asiaa miettiä, muuten voi samanlainen tilanne tulla uudelleen vastaan.

Sinähän se tuhoat perheen ja sinua myös pitää syyllistää ja jotainhan olet tehnyt väärin kun alat jo miettimään että ketkä kaikki muut sinua syyllistää!!

Minulla oli samanlaiset tunteet, en tuntenut miestäni kohtaan enää mitään seksuaalisia tunteita. Meillä oli erimielisyyksiä aika usein, mutta ei mitään kauheita riitoja. Minä en ollut tyytyväinen avioelämäämme, mutta ei meillä mitään suurempaa hätää ollut. Minä ilmeisemmin kaipasin jotain, hellyyttä rakkautta ja myös seksiä. Luulin että minun seksuaalisuus on kuollut etten edes halua seksiä kenenkään kanssa.
Meillä on yhteinen lapsi ja siitä syystä en osannut eroa hakea tai se ajatus oli tosi vaikea, kun tavallaan mitään hätää ei sinänsä ollut.

Tapahtui kuitenkin niin että nyt asun erossa miehestäni ja ero on vireillä. Minä saan kuulla olevani se syyllinen tähän eroon.
Miksi vain toisen ollessa tyytyväinen avioliittoon täytyy avioliittoa jatkaa...lapsen takia ?
Ei ollut todellakaan helppoa sanoa löytäneensä uuden.
Tsemppiä !

siviilirohkeus.
Haluat päättää asioistasi ja ottaa eron, mutta et halua ottaa vastuuta mahdollisista seurauksia.
Koeta hyvä ihminen ryhdistäytyä.

Olet yksi niistä 40v naisista, joilla "tunteet ovat kuolleet" ja, joiden on "pakko päästä pois huonosta suhteesta".

Oikeasti teillä on menossä hormoonimyrsyl Viimeiset on piipussa. Olisi kiva taas tuntea ihastumisen tunne. Khih-hih, kuinka se oikein kupeissa asti kuumottaa!

Olette lapsia. Aikuiseksi kasvaminen ja vastuunotto ei koske teitä. Teillähän oli ihan kiva ajanjakso elämässä. Halusitte leikkiä kotia, lapset on mukavan lutusia, sisustaminen on kivaa. Siitä oikein telkkariohjelmiakin tehdään.

Nyt se elämänjakso on ohi. Lapset ovat kasvaneet ja eriväristen lasikulhojen ostelu alkaa kyllästyttää. Kyllä kai siitä on kaiken saanut irti kymmenessä vuodessa.

Noh, nyt pitää saada lisää kivaa! Elämäänhän saa kivasti pikkupiristrystä pikkuerolla! Sitten voi olla vapaa! (kuka teitä on vankina tähän asti pitänyt?)

Tottakai sinut syyllistetään erosta. Sinun syytähän se on. Mutta entä sitten? Ota erot saat aivan varmasti mukavaa ja mielenkiintoista piristystä elämääsi. Kymmenen vuoden päästä asia on toisin, mutta ehkä voit silloin taas, muiden kustannuksella luonnollisesti, keksiä jotain muuta piristettä elämääsi. Kaikki eronneet naiset eivät kyllä keksi. He vanhenevat katkerina.

Ensimmäiseksi raakastu tai kuvittele rakastuvasi toiseen. Sitten kerro miehellesi pikkuisen asiasta ainoastaan sen verran että saat miehesi mielikuvituksen liikkeelle. Sitten odotat jos miehesi tuntuu unohtavan muistuta. Miehesi mielikuvitus hoitaa lopun. Sitten noin vuoden kuluttua kun miehesi on kypsä kerrot että se on loppu. Sitten voit vedota siihen että viimeisenä vuotena mikään ei ole onnistunut ja seksielämääkään ei ole ollut. Siinä se miten sen vaimo minulle teki. Toimii pommin varmasti.

Unohdit varmaan mainita että joku mies oli kehunut sinua kauniiksi,ihanaksi,ja kaikkea millä koittaa päästä housuihisi vain saadakseen sulta, sen jälkeen uusi hyväuskoinen.Naista pommitetaan alituisesti joka paikassa ja heikoimmat haksahtavat ja alkavat miettimään että eihän se mun mies tuollaisia.muutama tällainen kehuja niin olit myyty ja tunsit itsesi halutuksi,mutta halun paikka on näillä iskijöillä hameen alla.Näitä mietit kotona niin kauan että tunnet elämässäsi suurta tyhjyyttä ja haluat eron ja kuvittelet että se elämä alkaa mutta ei se ala vaan tänäpäivänä vakipari on tuntematon käsite ja pitkä ja pysyvä suhde illuusiota.Jos pitäisit tämän suhteen niin ei tarvitse erota seuraavasta suhteesta niin nopeasti koska ero tulee kuitenkin jos kerran väsyt joka liitossa.

No rehellisesti: monenko olet kuullut kiittävän puolisoa, kun tämä sanoo, että "haluan erota"?

Ootkohan nyt vähän naiivi?