Olen itse jo vanhempi gay-mies, eri sukupolvea, mutta kun olen tutustunut pariin nuoreen homomieheen ajatusten vaihdon merkeissä, olen saanut selville, että heillä on ei-seksuaalinen "naishaaremi". Usein esimerkiksi saman alan opiskelijoita, kurssikavereita tai muuta sellaista, ja olen saanut tietää, että tuo "haaremi" (naisfrendit) suhtautuu homoystäväänsä äidillisen suojelevasti, jopa kiivaasti tarpeen tullen esimerkiksi kun lähdetään ulos! Tämä oli minulle uutta ja peräti ihana asia kuulla.
Onko nyt niin, että homo on ihan ihku (vai mikä se nyt nykyään on) kaverina, sympaattinen pehmolelu ja suojeltava lemmikki tytöille? Vai siis vähättelenkö todella aitoa ystävyyttä (omista surkeista ennakkoluuloistani lähtien)?
Olisi kiva kuulla kommentteja täältä, koska naiset harvemmin gay-keskusteluun suuntaavat.
Onko nyt niin, että homo on ihan ihku (vai mikä se nyt nykyään on) kaverina, sympaattinen pehmolelu ja suojeltava lemmikki tytöille? Vai siis vähättelenkö todella aitoa ystävyyttä (omista surkeista ennakkoluuloistani lähtien)?
Olisi kiva kuulla kommentteja täältä, koska naiset harvemmin gay-keskusteluun suuntaavat.
Vastaukset 5
Vanhimmat
naisilla voi olla samaa hommaa toimittamassa heteroja kaveri-miehiä.
Semmonen on kiva pistää taskuun ja välillä paijata.
Olisin mielelläni ystävä homon kanssa, koska he ovat kiinnostavia. Minun mielestäni homous on tavallaan kuin kolmas sukupuoli naisen ja miehen lisäksi. He ovat erilaisia kuin naiset ja erilaisia kuin miehet ja se tekee heistä kiinnostavia. Kuvittelen heissä olevan enemmän herkkyyttä ja estetiikkaa kuin heteromiehissä ja he varmasti ymmärtävät naista paremmin. Homomies ystävänä olisi ihanteellinen senkin vuoksi, ettei olisi naisten välistä kateutta ja kilpailua. Lisäksi harvan heteromiehen kanssa voi oikeasti olla vain ystävä. Usein kun nainen olettaa olevansa vain miehen ystävä, niin mies toivookin suhteelta jotain muuta.
Olen ajatellut ihan samoin tuosta kolmannesta sukupuolesta, siis nimenomaan homoista, ei lesboista.
Musta tuntuu, että tää on tosiaankin sukupolvikysymys. Nuorille (varsinkaan tytöille) homous ei kai enää oo mikään erikoinenkaan juttu ja jos homo on avoin itsestään, tai "avautuu" asiasta kavereilleen (jotka sitä varmaan on epäillykin), tuloksena on mitä mainioin ystävyyssuhde. Siinä sit ruoditaan ihmissuhdekoukeroita, löytyy yhteistä huumorii (miehistä!)(homo ehkä ymmärtää naisten juttuja paremmin mut voi puolustaa miessukupuoltakin), ja vielä: oletteko yrittäneet nauttia shoppailusta tyypillisen heteromiehen kanssa? Toivotonta, sano! ;)
Voi olla et munkin ajattelu vähän turhan stereotyyppistä, mutta eräs IHQ lähihoitajaopiskelijapoika kyllä on ystävyyskäyttöön ihana. Ja mummotkin jumaloi sitä, vaikkeivat "tiedäkään". Täyttää just ne oikeat kriteerit ;-)