Eli olen nyt vajaan vuoden asunut kaksin vuotta nuoremman veljeni kanssa (veli on 17, minä 18)...
Muuten ei olisi ongelmia, mutta siivouksen suhteen on sitäkin enemmän.
Ihan totta veljeni ei siivoa, paitsi hyvin harvoin ja silloin on useampi ihminen saanut olla painostamassa häntä sihen..
Ja olen kokeillut kaikkea, minä olen puhunut hänelle, samoin moni muu (esim. vanhemmat ja ulkopuoliset ihmiset), olen huutanut, itkenyt, rukoillut, olen jättänyt myös siivoamatta.
Ja se EI toimi, kämppä on lopulta niin paskainen, että minä siivoan sen, veljeni puolesta meillä saisi asua vaikka rotat ja torakat ja silti se ei saisi häntä tarttumaan moppiin...
Syynä siihen ettei siivoa veljeni käyttää mm. koulua ja sitä että kun pitäisi kuulemma ehtiä kavereitakin nähdä...
Veljeni koulu on kuitenkin kotikaupungissamme ja hänellä on viiden minuutin matka....
Minulla taas on parin tunnin koulumatka, koska ammattikouluni on toisessa kaupungissa... Normaali koulupäivänä nousen ylös kello 5 aamuyöllä ja olen kotona puoli kuusi illalla.
Ja silti minä ehdin siivota ja nähdä kavereitakin, sääli vain että saan silloin tällöin repiä sitä aikaa yöunistani.
EN JAKSA, EN JAKSA, EN JAKSA!!!!
Ihan totta en tiedä mitä tehdä, etsisin oman kämpän ja heti, ellei se taloudellinen puoli pelottaisi.
En jaksa nousta ylös kello viisi ja tulla puoli kuusi kotiin ja siivota kämppää kun kaiken huipuksi veljeni (ja hänen kaverinsa!) sotkevat sitä kuin hullut.
Minähän sen siivoan, joten sillä ei ole heille mitään väliä.
Muuten ei olisi ongelmia, mutta siivouksen suhteen on sitäkin enemmän.
Ihan totta veljeni ei siivoa, paitsi hyvin harvoin ja silloin on useampi ihminen saanut olla painostamassa häntä sihen..
Ja olen kokeillut kaikkea, minä olen puhunut hänelle, samoin moni muu (esim. vanhemmat ja ulkopuoliset ihmiset), olen huutanut, itkenyt, rukoillut, olen jättänyt myös siivoamatta.
Ja se EI toimi, kämppä on lopulta niin paskainen, että minä siivoan sen, veljeni puolesta meillä saisi asua vaikka rotat ja torakat ja silti se ei saisi häntä tarttumaan moppiin...
Syynä siihen ettei siivoa veljeni käyttää mm. koulua ja sitä että kun pitäisi kuulemma ehtiä kavereitakin nähdä...
Veljeni koulu on kuitenkin kotikaupungissamme ja hänellä on viiden minuutin matka....
Minulla taas on parin tunnin koulumatka, koska ammattikouluni on toisessa kaupungissa... Normaali koulupäivänä nousen ylös kello 5 aamuyöllä ja olen kotona puoli kuusi illalla.
Ja silti minä ehdin siivota ja nähdä kavereitakin, sääli vain että saan silloin tällöin repiä sitä aikaa yöunistani.
EN JAKSA, EN JAKSA, EN JAKSA!!!!
Ihan totta en tiedä mitä tehdä, etsisin oman kämpän ja heti, ellei se taloudellinen puoli pelottaisi.
En jaksa nousta ylös kello viisi ja tulla puoli kuusi kotiin ja siivota kämppää kun kaiken huipuksi veljeni (ja hänen kaverinsa!) sotkevat sitä kuin hullut.
Minähän sen siivoan, joten sillä ei ole heille mitään väliä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Huuhhuhhh, oletpa todella ongelmassa. Hmm.. sinun huonettasi hän ei varmaan sotke...koeta hakea jostain muualta soluasuntoa. Et voi olla ainoa siivoaja talossa, muutenkaan etkä jo koulumatkojesikin takia. Sano veljellesi tämä ongelma, haluaako hän että siskonsa menee burnouttiin täysin. Tai voisitko muuttaa porukoille takaisin? En tiedä, mutta koeta keksiä jotain. Toivottavasti täältä löytyy päteviä neuvoja.
Ylpuolella olevan kämppis (myöskin siskon kaa asuva): olisiko mahdollista kiristää jotenkin veljeäsi? Esim. ookoo, sinulle sopii että siivoat hänen puolestaan jos HÄN puolestaan alkaa maksamaan 2/3 vuokrasta (tai sulle palkkaa siivoojan työstä).
Muuta joksikin aikaa pois kämpästä ja pysy poissa niin kauan kunnes kämppä on siisti. Tuo ei kyllä varmaankaan toimi...
Näytä veljellesi tämä keskustelu/vastaukset ja ala etsiä uutta kämppää ja kämppistä.
Meneehän veljesi onneksi kohta armeijaan...
No tää tuntuu olevan melko yleistä, kun sisarukset asuvat saman katon alla. Siivoaminen on tosi rankkaa, kun täytyy ensin siivota, että voi siivota.
Omat lapseni myös asuvat yhteismajoituksessa. Ja ikävä kyllä toinen on siistimpi, kuin toinen. Eikä siinä puhuminen, tai hyvän esimerkin näyttäminen auta :(
Ja opiskelijoilla on nuo rahatkin sen verran vähissä, että ei voi edes ulkopuoleista siivoojaa tilata ja panna laskua sille laiskemmalle lapselle.
Erilleen muuttaminen on ainoa konsti, jolla saadaan rauha maahan tässä tapauksessa. Mutta sekin tulee tosi kalliiksi. Kun kahdessa taloudessa maksetaan sähkölaskut, laajakaista, televisolupa ja vuokrat takuuvuokrat.
Poika muutti omilleen ja järkytyin siitä, kuinka siisti hänen kotinsa oli kuukaudesta toiseen. Kun hän asui vielä kotona aikani kului huomautteluun, komentamiseen, käskemiseen, uhkailuun yms. hyödyttömään toimintaan kun yritin saada hänet osallistumaan kotitöihin.
Nyt hän on asunut asuntonsa remontin vuoksi pari viikkoa taas kotona ja selkeä taantuma siivouskäyttäytymisessä on havaittavissa.
Ehkä tämä veli vain luottaa siihen, että sisko toimii äitinä ja kaikenhan saa jättää tekemättä kun äiti kuitenkin lopulta sitten siivoaa...
Ryhtyisin sisarena kylmästi etsimään soluasuntoa itselleni ja jättämään kakaramainen veli omiin sotkuihinsa.
tai etsi kimppakämppä jonkun siistin naisen kanssa.
Jotkut kundit/miehet heittäytyy avuttomiksi aina jos ei laita kovaa kovaa vastaan.
mutta kun en usko että juttu toimisi.
Kotiin voisi aina muuttaa mutta kun sieltä muutettiin alunperin sen takia pois että meillä on monta nuorempaa sisarusta ja ahtaat tilat...
Opiskelu siellä ei onnistuisi....
Suosittelen muuttoa omaan kämppään. Menee vaan turhaan välisi vielä kokonaan veljeesi ja saapahan veljesikin samalla oppia aikuistumaan, kun ei ole joku siivoamassa jälkiä...
asdasdasd
Ei millään pahalla, mutta tossa on sulle esimakua siitä mitä SE tulee olemaan pääsääntösesti kun muutat miehen kanssa yhteen asumaan.
TOKI ON POIKKEUKSIA
Mutta minä en ole tähän päivään mennessä niihin törmännyt, vaikka olen asunut tähän vanhaan ikääni mennessä jo kolmen eri miehen kanssa.
Koko ajan saa kävellä perässä ja siivota, mikään ei auta. en ole mikään hypersiisti ihminen, mutta että kyllä mä haluan nähdä ne likaset sukat pyykkikorissa ja ne likaset astiat siellä astianpesukoneessa.
Lupaan heti antaa vinkin kun keksin itekkin sen miten sais miehen siivoamaan omat jälkensä. kaikki mainitsemasi keinot olen kokeillut aika päivää sitten, eikä onnistunut minullakaan.
Me naiset ollaan vähän sellasia kodikoneita. Ei voi mitään!!
Kyllä vaan voi jotain. Minä en ole lupautunut koskaan olemaan kenenkään kodinkone. Enkä ole joutunut olemaankaan. Jos sille tielle rupeaa, että siivoaa aina toisen jäljet niin sillä tiellä saa pysyäkin. Ihan normaali ajatuskulkuhan se toisaalta on, kun on tottunut että joku siivoaa jäljet niin ei yksinkertaisesti tajua kuinka paljon työtä siinä on. Lisäksi sehän on saavutettu etu, josta tuskin kukaan kovin helposti luopuu.
Minulla on ihan ainakin normaali kotitöitä tekevä mies. Myös veljeni tekee kotitöitä omassa huushollissaan. Joten onhan näitä miehiä. Ap:lle ihan suosittelisin muuttoa vaikka sinne opiskelupaikkakunnalle solukämppään. Tulee edullisemmaksi kuin ihan yksistään asuminen ja on varmasti kaikkien kannalta helpompi tilanne.
Arvaa mitä?
Elämässä on MUUTAKIN kuin siivoaminen...!!!
Oletkos huomannut SITÄ...?