Siitä on nyt vuosi, kun tutustuin ihanaan mieheen, ennen sitä elämäni oli todella sekaisin. Vieläkään en ole kaikesta päässyt eroon, mutta pikkuhiljaa tässä kasvaa. Menimme mieheni äidin luokse lomalle, ja hänen kautta tulin uskoon, koen, että sain maailman ihanimman lahjan, enkä vaihtaisi sitä mihinkään, en koskaan! Nyt on vain se ongelma, että ajatukset alkaneet muuttua, en suhtaudu kaikkeen enää samalla tavalla kuin ennen ja käyn kokoajan menneisyyttä läpi (kuuluu tähän kasvamisprosessiin varmaankin.) Ainoa paikka, jossa saan jutella uskostani, on anoppila (hänestä tullut minulle äiti), musta tuntuu, että moni pitää minua ns. "hörhönä" nykyään, moni ystäväpiiristäni, vaikka en tätä kauheasti mainosta, sillä usko on jokaisen oma asia. Tuntuu myös siltä, että en ymmärrä heitä enää samalla tavalla, ja välillä on niin vaikeata hyväksyä heidän elämänkatsomustaan... Puhelut yms keskustelut menee myös sillä lailla että en tiedä, mitä oikein sanoa joihinkin asioihin. En itsekään ole täydellinen, kaukana siitä, mutta pyrin todellakin olemaan jatkossa hyvä ihminen, satuttamatta muita... Ja tuntuu pahalta katsella kun lähipiirissä moni muita tietoisesti satuttaa. Itselläni on myös karu menneisyys, muutama vuosi sitten olin saatananpalvoja ja melkein näytin yläkertaan keskisormea, ja syytin yläkertaa kaikesta pahasta, kaikista vastoinkäymisistäni yms... Enkä tavoittele täydellisyyttä yms, ja juttelen enimmäkseen kaikesta muustakin kuin uskonnosta, mutta harmittaa, ettei kaveripiiriin uskovaisia kuulu, eikä niissä asioissa ole mitään yhteistä. Haluaisin kovasti tutustua muihin uskovaisiin, keskustella näistäkin asioista ja muutenkin ystävyystyä. Mistä johtuu, että entiset hyvätkin ystävät tuntuvat yhtäkkiä niin etäisiltä? :( Itse en ole ollut heitä kohtaan etäinen, ja yritän usein kaikin tavoin auttaa, mutta, mitenköhän sen sanois, puuttuu ajatusmaailmaltaan samanlaisia ystäviä, jotka ymmärtäis, jotka osais arvostaa sellaisena kuin olen, eikä katsois kieroon vain sen takia, että uskoon tulin...
Usko on muuttanut elämääni (joidenkin mielestä liikaa?!)
88maiju
3148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jospa se johtuu justiinsa siitä, kun sinä aloit tottelemaan jumalaasi, luottamaan häneen. Ja nämä edes menneet ystäväsi sen aistivat liiankin kera käyttäytymisestäsi. Hörhöt perinteisessä mielessä ovat huumeiden ja päihteiden sekakäyttäjiä. Siinä "maailmassa" ystävät arvostavat vain aineita joilla saa "nupin puuduksiin". Satanistit ovat myös nistejä ja nihilistejä vähän samalla tavalla kuin ateistit, joiden kuuluukin valehdella aina kaikessa. Eikä näin ollen voi koskaan tietää jota mieltä he oikeasti ovat! Siksi on turha yrittää
liehitellä heitä vain siksi, jotta saisit tietää jota he sinussa arvostavat vielä.
mene johonkin seurakunnan tilaisuuten. Itse olen uskossa ja minulla on ei-uskovia ystäviä, tulen toimeen heidän kanssa hyvin ja meillä on hauskaa. Uskon asioista puhutaan joskus, mutta sovussa ja toisiamme kunnioittaen. Sitä voi jutella kaikenlaiste ihmisten kanssa, toista kunnioittaen ja ystävällisesti.
Hei!
Ensinnäkin kiitos Jumalalle, että olet tullut uskoon.
Toiseksi, tuo tilanne mitä kerroit on suhtkoht normaalia, sillä silloin kun ihminen antaa elämänsä Jeesuksen käsiin, hän uudestisyntyy, häneen tulee asumaan Jumalan Henki, Pyhä Henki.
Elikä sinä et enää ole sen hengen oma mitä olit ennen, vaan Jeesuksen, se vaikuttaa suhteessa entisiin ystäviin vaikka et sitä haluaisi, sillä heissä on se toinen henki, kun eivät ole uskossa.
Se vaikuttaa heidän suhtautumiseensa sinuun ja elämänmuutokseen, sekä myös he ihmisinä ovat ymmällä miten sinuun nyt pitäisi suhtautua, kun eivät ymmärrä uskonasioita.
Tiedostat varmaan itse ketkä näistä ystävistä on sulle hyvää seuraa, elikä eivät vedä entiseen ja ketkä vetävät, jälkimmäisiä karta, ainakin alkuun, kunnes olet vahvistunut uskossa ja päässyt kasvun alkuun.
On myös niin, että osa heistä jotka nyt vetäytyvät ajan kanssa palaavat ystävyyteesi, kunhan ensin tunnustelevat ja seuraavat että tuliko sinusta "omituinen", kunnes huomaavat että olet sama ihana ellet nyt ihanampi kuin ennen.
Kerroithan jo tuossa, että et halua satuttaa toisia ja haluat elää paremmin ihmisenä.
Jumala ohjatkoon sinut uskovien yhteyteen jossa saat ikäisiäsi ja muitakin uskovia ystäviä, joiden kanssa helppo puhua ja vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia.
Toisaalla raamatussa sanotaan että jotkut joutuvat luopumaan jopa läheisistään uskon tähden, koska läheiset eivät hyväksy uskoontullutta vaan laittavat hänet valinnan eteen.
Silloin tulee totella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä, elikä uskosta ei pidä luopua jonkun vaatimuksesta eikä muutenkaan, Jeesus siinä meitä auttakoon ja vahvistakoon.
Olisi niin paljon rohkaisun ajatuksia ja sydän iloitsee puolestasi, että haluaisin sinulle olla tueksi ja rohkaista katsomaan eteenpäin elämässä, mennyt on mennyttä.
Mutta jos tästä jatkan, niin tätä ei jaksa lukea kukaan :)
Toivotan sinulle siunausta ja Jeesuksen läsnäoloa, lue ja tutki paljon raamattua se on ohjekirja, uusitestamentti alkuun.
Jos koet, että haluat käydä ajatuksenvaihtoa kanssani olen 52v mummi, ilmaise se täällä tai jätä meiliososi, tai minä voin jättää omani kun saan vastauksesi.
Siunaten.