Poikakaverini on lähdössä tammikuussa armeijaan. Hän kysyi miten kestän eron...en osannut sanoa mutta nut musta tuntuu kauhean pahalta! Tulee niin ikävä! Miten te muut olette kestäneet tuon armeija-ajan eron...?
armeija...
tyttö
141278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mulla on aivan sama tilanne. Tiedän, että mulle tulee todella ikävä avomiestäni, vaikka meillä ei menekään tällä hetkellä kovin hyvin, ja kaipaan siksi lepoa suhteesta. Olen kuitenkin kasvanut häneen niin tiukasti kiinni, etten osaa päästää irti...
En tiedä, miten kestän tuon ajan yksikseni, kun ei ole edes ketään tuttuja lähellä.. Toinen ongelma on, että pelkään olla yksin pimeällä, joten helppo ei varmasti tuosta mieheni armeija-ajasta minulle tule...
Minäkin siis kaipaisin vastauksia tuohon samaiseen kysymykseen...
Huonosti meidän suhde kesti. 7kk seurusteltiin, jonka jälkeen minut jätettiin. Myöhemmin selvisi että hän oli pettänyt exänsä kanssa minua, hänen exä kertoi minulle, kun mieheni ei halunnut satuttaa minua. Nykyään ollaan "ystäviä". Sanoi haluavansa omaa rauhaa ja aikaa. Intissä sitä ei oikein ole ja lomat minun kanssa, niin laittoi poikki. Ero tuli yllätyksenä. Asiat on vielä vähän selvittämättä, kun minun pitäisi nähdä hänen exänsä, koska haluan jutella hänenkin kanssa asioista ja katsoa mikä on tilanne. Olen vieläkin niin rakastunut mieheeni että huolisin vieläkin hänet takaisin, jos kaikki menisi nyt vähän paremmin. Jos saisin mahdollisuuden niin yrittäisimme parhaamme.. Jotkut varmaa luulee minua tyhmäksi kun huolisin takaisin, mutta ymmärtäisi jos tietäisi tarkkaan mitä tapahtui. Mutta onnea teille! =) Muista antaa rakkaallesi omaa lomaakin, vaikka se ikävältä tuntuisikin, niin se voi kannattaa.
Huonosti kuule tulee käymään kun jätkäs inttiin lähtee. Se pettää sielä aina kun vaan voi. Usko vaan pois. Onhan siel intis nykyjään akkojakin, joten onnistuu pettäminen ihan paikan päälläkin(Tiedän parikin tälläistä tapausta). Iltalomista puhumattakaan, siitähän ne jätkät sielä intis jauhaa jos on saanu jonkun lomilla kaadettua. Joten semmosta se armeija suhteelle tekee, tosin voi käydä niinkin hyvin ettet ikinä saa tietää jätkäs touhuista.
Kaikkien pitäisi tietää että jos kumppani rakastaa tarpeeksi paljon niin ei hyppää toisen kanssa sänkyyn, tai johonkin muualle..
Mun poikaystävä meni heinäkussa 2001 inttiin ja oli siellä puol vuotta. Välillä oli ihan kauheeta ku oli niin kova ikävä, mutta puol vuottakin menee ihan helvetin nopeesti. Jos teillä on ihan aitoa ja kestävää rakkauttaa niin se kestää intinkin! =)
Tuota olitkos sä siel intis mukana ku tiiät ettei se sua pettäny??? Kysyn vaan!!!!!!! Äläkä sano kun sä tiiät ja muuta paskaa.
Onko armeija joku pettämisautomaatti? Älä viitsi itse jauhaa paskaa, kun en oikein usko sinun asiasta sen tarkemmin tietävän. Joku varmaankin pettää armeija-aikana, melko varmasti myös ennen ja jälkeen armeijankin. Houkutusta nostaa kun on pitkään kiinni (tikapuutkin alkavat näyttää hyvältä) ja välimatka. Mutta suurin osa ei petä.
ite ainakin meinaan kaataa niin pirusti naisia tammikuussa heinäkuuhun asti
Sula tuskin on tyttöystävää, niin että sun kaatamisesi ei ketään liikuta.
mut sepä jääkin tänne ku mä lähen inttiin ;)
intissä pettäminen??
en ole typerämpää kuullutkaan.. enkä todellakaan nähnyt. itse palvelin 12kk, ja lomilla oli erittäin ihanaa tyttöystävän kanssa. itse intissä olevalle aika kuitenkin luultavasti on kotiväkeä raskaampaa, ja sen takia tarvitseekin tyttöystävän tukea ja lämpöä lomilla.
Poikaystäväni lähti heinäkuussa armeijaan, eli hän on ollut siellä nyt 4 kuukautta. Aika on kyllä kulunut hitaasti, täytyy sanoa. 8 kuukautta on vielä edessä, mutta uskon, että siitäkin yhdessä selvitään.
Edelleenkin itken aina, kun hän lähtee lomilta takaisin sinne. Arki sujuukin mukavammin, kun on koulua ja kavereita. Hän on ollut n. joka toinen viikonloppu kiinni, ja ne yksinäiset viikonloput ovat pahimpia. Silloin ei ole juuri muuta tekemistä kuin odottaa ja kaivata. Odottavan aika on pitkä...
Lomat ovat kuitenkin yhtä juhlaa. Vaikka poika olisi väsynyt (niin kuin yleensä on, yllättäen), on ihanaa vain nähdä toista! Harvoin meillä juuri riitaa tulee viikonloppuisinkaan, sillä olemme molemmat vain onnellisia, kun saamme olla yhdessä.
Alku oli rankkaa. Muutos siihen jokapäiväiseen nyhväämiseen oli suuri. Nyt tähän elämään on jo totuttu. Aika matelee päivä kerrallaan, mutta eiköhän inttiajastakin voi selvitä, kun vain kumpikin haluaa ja rakkaus riittää. Siihen tahdon ainakin uskoa...
Aikaa on jo yli viitsen vuotta, kun exäni kävi intin. Hyvin sen loppujen lopuksi kesti. Itsellä sattui juuri intin aikaan kirjoitukset sekä muutto exäni kanssa toiselle paikkakunnalle. Ja kun kesäkin meni siivillä, kun töissä olin jatkuvasti. Pari kertaa kävi vain niin, että mieheni oli kiinni useamman viikonlopun peräjälkeen. Melkein kuitenkin koko 8 kuukauden aikana mies oli joka viikonloppu lomilla ja päälle vielä pitkät kuntoisuuslomat yms. Ei kyllä kerennyt ikävä yllättään hirveästi. Paljo oli menoa ja meininkiä sekä mies paljon läsnä.
Mun ukkoni kävi armeijan puolessa vuodessa pari vuotta sitten. oltiin siinä vaiheessa seurusteltu neljä vuotta, nyt melkein 6 vuotta.
Kun hän lähti itkin varmaan kaksi viikkoa putkeen kun en osannut olla yksin. Siihen kuitenkin tottui melko pian ja sitten alkoi koulukin siinä.
Oli hienoa nähdä lomilla ja sen puolen vuoden aikana ei riidelty varmaan kertaakaan. Se meni loppuviimeksi tosi äkkiä.
Lähetä vaan lämpimiä ajatuksia miehellesi, sillä kai ne kovemmat oltavat on siellä metikössä(?) rämpiessä jne.
Kyllä te hienosti pärjäätte, pärjäsimmehän mekin vaikka aluksi meinasi kuolema tulla :)
Meitä tammikuun inttileskiä on paljon. Poikaystävä aikoo olla vuoden ja tuntuu miltei mahdottomalta ajatukselta kestää se aika, mutta jotenkinhan on pakko. Toisaalta se on hyvä koetteluaika.
Pitäs varmaan perustaa esim. irciin "inttileskikainava" niin ei kenenkään tarttis kärsiä ikävästään yksin:)!