Olen nähnyt mieheni siskon vain kerran ja sillä kerralla hän antoi ymmärtää, etten ole tervetullut sukuun. Olen nyt sitten löytänyt myös netistä hänen kirjoittelemiaan juttuja, jotka antavat ymmärtää samaa. Miten tässä pitäisi oikein suhtautua asiaan?
Miehen sisko inhoaa minua?
.......
81902
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olisi sulle suutahtanut?aika outoa jos ensimmäisen kerran näette ja heti inhoaa.onkohan salaa kiinnostunut veljestään seksuaalisesti vanha sukurutsari
Ei sun kannata mieltäs pahottaa, älä ole tekemisissä ihmisen kanssa jos ei kerran tykkää.
Mä olen nyt sen oppinu ja elämä on huopmattavasti paljon helpompaa kun ei tartte ajatella "mitä se musta miettii!" miettii mitä helv...ttiä tahansa, omapa on päänsärkynsä kun joutavia pohtii, luulis olevan tärkeämpääkin tekemistä!
ajattelen minäkin. se on ollu ihanaa, ku on oppinu tosiaankin sen, ettei tarvi olla tekemisissä, jos ei itse tykkää tai huomaa, ettei toinen tykkää. siinähän ei ensinnäkään oo mitään järkeä, olla väkisin tekemisissä. ja toiseks, kukaan ei voi pakottaa. itse saa päättää. turhat ihmissuhteet rassaa, eiku romukoppaan vaan, nii helpottaa.
...selvitä ehjin nahoin miehesi sisaresta älä noteeraa hänen käytöstään. Jos provosoidut ja ryhdyt pitämään puoliasi saat pian isommankin sodan aikaiseksi koko sukuun, jolloin pilaat mahdollisuutesi ja jatkossa sinä olet se, joka todellakin häviät pelin. Veri on aina vettä sakeampaa sanoo sananlaskukin ja joissakin suvuissa se on päämotto.
Pysy rauhallisena ja kohtele miehesi sisarta myös rauhallisesti. Sinun ei tarvitse alistua tai mielistellä,mutta sano silloin kun on asiaa ja muuten anna hänen reuhuta miten lystää. Äläkä lue niitä tekstejä netistä. Jos se on hänen ainoa keinonsa purkaa tuntojaan, niin heikosti menee.
Suhteesi mieheesi avoimena ja huoltakaa parisuhdettanne. Joissakin suvuissa tuntuu olevan varsinkin naispuolisilla vaikeaa että "veli" kasvaa aikuiseksi ja ottaa itselleen naisen rinnalleen. Tästä en voi huolehtia veljestäni kateudesta saadaan paljon juttua pitkin koko sukua.
Itselleni ei ole vierasta valehtelu, arvostelu, vahtaaminen ja selän takana puhuminen.
Pitemmän päälle sinulle selviää mistä päin tuulee ja kuka mitäkin selkäsi takana on puuhannut kunhan itse muistat olla rehellinen.
Tällaisissa sukusuhteissa on se vaara että sodit pian myös miehesi kanssa. Pidä se loitolla.
Jos siskolla on isokin vaikutusvalta mieheesi, touhu voi mennä rumaksi. Itse onneksi voin vihdoin huokaista helpotuksesta kun mies tajusi, eron ja kaiken muun paskan jälkeen, että puolisohan se on kenen kanssa loppuelämä vietetään ja se kannattaa valita ihan omien mielipiteidensä perusteella.
Toivottavasti miehesi sisko näkee sussa hyvän tyypin ja pyyhkii ennakkoluulonsa helkuttiin.
Olen ollut mieheni kanssa 10 vuotta ja koin saman tunteen kun sinäkin. Mieheni sisko antoi heti ymmärtää että parempi olisi jos häipyisin. Noh menimme aika nopeasti naimisiin ja sisko törttöili häissä minkä ehti. Olin tosi pettynyt ja suruissani ja myös aika yksin. Koska mieheni ja hänen muu perheensä ei toimintää nähnyt tai halunnut nähdä. todettiin vain että : noh "mervi" vain nyt on tuollainen ja että "mervillä" on nyt pikkasen vaikeaa.
Ilmoitimme raskaudesta,siitäkös syntyi helvetillinen sota. Miehen sisko väitti minun puhuneen paskaa hänestä netissä ja koko perhe oli kimpussani. Siinä tunsi itsensä aika yksinäiseksi ison mahansa kanssa. Täämän jälkeen sisko jatkoi systemaattisesti vittuilu viestien lähettämistä mesen kautta ,tyyliin toivon veljeni pian tajuavan mikä idiootti olet toivottavasti eroatte pian.
Sitten saimme lapsen ja sisko totesi ettei kiinnosta tulla katsomaan. Näin edelleen häntä juhlissa ja muissa ja siellä hän aina esitti olevansa niin kaveria ja jälkeen päin tunsin oloni todella huonoksi. Tulin uudestaan raskaaksi ja sama rumba jatkui,mutta nyt olin viisaampi. Kopion mese kirjoittelun heti ja lähetin sen hänen sisaruksilleen ja kysyin suoraan pitääkö tämä tälläinen paikkansa. Että vihaako minua tosiaan koko suku ja että meidän eroamme toivotaan. Perhe oli hiukan hämmentynyt mutta sanoivat että ei. Myös mieheni heräsi silloin koska se teksti on niin häiriintyneen ihmisen tekstiä että. Rivien välistä voi tuntea että ihan kuin hänen siskonsa haluasi olla minun tilallani ja se on jo aika sairasta.Kun kyse on sentään omasta veljestä.
Kielsimme sitten tätä siskoa tulemasta enää meille.Tai saihan hän tulla jos pyytää anteeksi.Ei pyytänyt vaan tuli silti. Silloin mieheltäni repesi hermot. En ole kuunaan päivänä kuullut vastaavaa karjuntaa. Panimme välit poikki. Tästä taitaa olla nyt 3 vuotta aikaa. Enkä ole siskoa nähnyt. Mutta elämämmme on nyt paljon helpompaa.
Mutta sinulle kohtalotoveri tiedoksi, että näitä sekoppäisiä siskoja on paljon liikenteessa(PALJON).Ja osa heistä jopa onnistuu erottamaan ihmisiä. Joten ole varovainen.
Miehen sisko täälläkin viuhtoo ja rellestää... Onneksi olen pystynyt käyttäytymään korrektisti tapaamisissamme (pakollisissa juhlissa) hänen provosoidessa. Olen onneksi voinut keskustella mieheni kanssa siitä millainen tilanne on (kuinka pahalta minusta tuntuu). Mieheni sisarella on oma perhe ja jonkinasteinen (mieliala)lääkitys, mutta tuntuu kuin olisin se punainen vaate. Ymmärrän, että vein häneltä rakkaan veljen huomion... Nyt olen pohtinut uskallanko ja missä vaiheessa mainita raskaudesta... Pelkään, että tuuppasee minut rappusilta alas...