Mielipiteitä?
Deittisivustolla tapasin miehen, joka ilmoitti profiilissaan olevansa eronnut. Tosiasia selvisi muutaman tapaamisen jälkeen. Eivät olleet edes I vaiheen papereita laittaneet et.päin - vasta minut tavattuaan niin teki. Olin pettynyt ja yllättynyt valehtelusta - mies kun vaikutti ns. kunnolliselta, älykkäältä jne. Sellaiselta periaatteen mieheltä, jopa uskonnolliselta.
No, ihastunut olin ja hänkin siltä vaikutti: viihdyimme yhdessä. Mies on flirtti, itsekäs (kuten itsekin "epäilee", liittonsa päättymisen yhdeksi syyksi). Paljon työmatkoja, harrastuksia jne.
Hän hurmaa kenet tahansa ulkoisella olemuksellaan, käytöksellään ja sosiaalisuudellaan. Hän on auttanut minua monenlaisessa mm. remontointiin liittyvässä asiassa, teinieni kanssa tulee toimeen ja ottaa osaa kaikkeen. SILTI. Silti mielessäni pyörii, milloin on edessä kaikelle tälle loppu. Hän on sanonut pariin kertaan ettei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Tietenkin vasta asumuserovaihe on hyvä veruke estyä lupaamasta mitään. Mutta MIKSI edes mainita minulle tuosta. Eihän kukaan muutaman kk seurustelun perusteella mitään yleensä voikaan luvata. En edes minä...
Tuo tuntui pahalta kuulla. Pahalta siksi, että olen aivan rakastunut häneen. Ja siksi, että olen vuosikausia elänyt yksin (lasteni kanssa), seurustelusuhteet eivät ole johtaneet pysyvään suhteeseen. Kaipuu ns. normaaliin perhe-elämään on suuri ja nyt kun tuo kunnollinen mies, jota kohtaan tunnen suuria tunteita, sattui kohdalle, elättelen toiveita paljosta.... Satutanko itseäni... Olenko laastari.
Olen tässä miettinyt, että netin kautta hankin ns. varamiehiä. Siis aivan platonisessa ja kaverimielessä. Koska tiedän, että tästä miehestä eroaminen sattuisi ja kovaa ja kauan. Koskaan en ole tuntenut näin paljon ketään miestä kohtaan. Mitä teen? Hankinko tuttavia ystävyysmielessä, jotta pärjään....???
Deittisivustolla tapasin miehen, joka ilmoitti profiilissaan olevansa eronnut. Tosiasia selvisi muutaman tapaamisen jälkeen. Eivät olleet edes I vaiheen papereita laittaneet et.päin - vasta minut tavattuaan niin teki. Olin pettynyt ja yllättynyt valehtelusta - mies kun vaikutti ns. kunnolliselta, älykkäältä jne. Sellaiselta periaatteen mieheltä, jopa uskonnolliselta.
No, ihastunut olin ja hänkin siltä vaikutti: viihdyimme yhdessä. Mies on flirtti, itsekäs (kuten itsekin "epäilee", liittonsa päättymisen yhdeksi syyksi). Paljon työmatkoja, harrastuksia jne.
Hän hurmaa kenet tahansa ulkoisella olemuksellaan, käytöksellään ja sosiaalisuudellaan. Hän on auttanut minua monenlaisessa mm. remontointiin liittyvässä asiassa, teinieni kanssa tulee toimeen ja ottaa osaa kaikkeen. SILTI. Silti mielessäni pyörii, milloin on edessä kaikelle tälle loppu. Hän on sanonut pariin kertaan ettei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Tietenkin vasta asumuserovaihe on hyvä veruke estyä lupaamasta mitään. Mutta MIKSI edes mainita minulle tuosta. Eihän kukaan muutaman kk seurustelun perusteella mitään yleensä voikaan luvata. En edes minä...
Tuo tuntui pahalta kuulla. Pahalta siksi, että olen aivan rakastunut häneen. Ja siksi, että olen vuosikausia elänyt yksin (lasteni kanssa), seurustelusuhteet eivät ole johtaneet pysyvään suhteeseen. Kaipuu ns. normaaliin perhe-elämään on suuri ja nyt kun tuo kunnollinen mies, jota kohtaan tunnen suuria tunteita, sattui kohdalle, elättelen toiveita paljosta.... Satutanko itseäni... Olenko laastari.
Olen tässä miettinyt, että netin kautta hankin ns. varamiehiä. Siis aivan platonisessa ja kaverimielessä. Koska tiedän, että tästä miehestä eroaminen sattuisi ja kovaa ja kauan. Koskaan en ole tuntenut näin paljon ketään miestä kohtaan. Mitä teen? Hankinko tuttavia ystävyysmielessä, jotta pärjään....???
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.