Viimeisten puolen vuoden aikana olen yrittänyt tutustua naisiin netissä. 15 kanssa olen päässyt treffeille asti (kuulostaa paljolta, mutta se tekee alle yhden viikossa). Niistä yksikään ei ole pitänyt yhteyttä sen jälkeen kun olen kertonut sairaudestani.
En käsitä. Avohoidossa en ole kun nimellisesti ja lääkitys tekee tehtävänsä. Sairaalassakaan ei tarvitse viettää ja yöpyä kun muutaman kerran vuodessa.
Minkä ihmeen takia kehitätte skitsofreniasta niin valtavan esteen seurustelulle? Ei me enää eletä keskiaikaa. Kyllä skitsofrenikoillakin kuuluu olla mahdollisuus seurusteluun ja perhe-elämään!
En käsitä. Avohoidossa en ole kun nimellisesti ja lääkitys tekee tehtävänsä. Sairaalassakaan ei tarvitse viettää ja yöpyä kun muutaman kerran vuodessa.
Minkä ihmeen takia kehitätte skitsofreniasta niin valtavan esteen seurustelulle? Ei me enää eletä keskiaikaa. Kyllä skitsofrenikoillakin kuuluu olla mahdollisuus seurusteluun ja perhe-elämään!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Hienoa ihanaa, että kirjoitat asiasta ja asiallisesti!! Jonkun pitää olla ensimmänen tässäkin asiassa. Kyllä niitäkin naisia varmaan on, jotka oasaavat/pystyvät suhtautumaan sairauteesi asiallisesti, mutta vähemmistö he ovat, ikävä kyllä!
Kirjoita näitä tuntuojasi ja havaintojasi asioista, itsestäsi ja elämästä ylipäänsä rohkeasti, uskon ja toivon, että kaltaisesi rehellinen, fiksu itsestään huolta pitävä nuorimies itselleen ystävän ja kumppanin löytää.
Olet terveempi kuin monet joilla ei skitsofeenikon papereita ole, niin sanotuissa "terveissä/normaaleissa" on paljon sairaampia kuin sinä. Usko itseesi, pidä hyvää huolta itsestäsi, äläkä vaan huoli jotain vaan ota se jonka haluat, sinun kohdallasi se on todella tärkeää!
Kaikkea hyvää elämääsi, toivoo yhden skitsofeenikon äiti.
velvollinen juuri skitsofreenikon kanssa perhe-elämää viettämään.
Emme elä keskiaikaa, lääkitys voi pitää sairauden hallinnassa, mutta silti, kenelläkään ei ole velvollisuutta ottaa sitä riskiä, että lääkitys syystä tai toisesta ei joskus riitäkään.
Monista vähemmän vakavistakin syistä jätetään mahdollinen kumppaniehdokas valitsematta. Ei kukaan ole velvollinen seurusteluun ja perhe-elämään sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei itse halua seurustella ja viettää perhe-elämää, oli syynä sitten skitsofrenia tai mikä hyvänsä.
Mahdollisuus sinulla kyllä on. Saattaahan se olla että tapaat joskus vielä jonkun joka haluaa olla sinun kanssasi sairaudestasi huolimatta.
Mutta ketään ei todellakaan voi käskeä olemaan ottamatta skitsofreniaa huomioon kumppaninvalinnassaan.
Jossitella voidaan, vaikka mitä ja vaikka mihin suuntaan! Kenelläkään ei todellakaan ole velvollisuutta viettää perhe-elämää skitsofreenikon kanssa, emmekä elä keskiaiaa, nykyisin voi rakkaaltaan saada aidsin vaikka siihenkään ei mitään velvollisuutta ole!
Me elämme IHMISINÄ tässä maailmassa, meitä on joka lähtöön kaikenlaisten vaivojen, sairauksien ja ominaisuuksien kanssa. Sellainen skitsofreenikko joka on sinut sairautensa kanssa, hoitaa itsensä on monta kertaa turvallisempi puoliso ja kumppani kuin niin sanottu normaali kansalainen. Hänelle avun saanti sen hakeminen ja kanavat ovat tuttuja ja käytettävissä ja se on eräänlainen lotto-voitto!
En ole vaaraksi kenellekään, edes siinä tapauksessa että lääkitys pettää joten se siitäkin...
Jos rakastuu niin rakastuu, sairauksista huolimatta. Jos ei niin ei.
Tosiaan, ehkä isompana esteenä suhteen rakentumiselle voi olla tuo asenteesi että nainen on jotenkin velvollinen seurustelemaan kanssasi/ olemaan ajattelematta sairauttasi/ olemaan murehtimatta esim. perintötekijöitä tms.
Mitäs jos ajattelisit toista toisena ihmisenä etkä jonain vaan jonka sinä nyt tarttet, oli kuka oli. Kansalaisoikeutena?
Älä kerro sairaudestasi mitään ellei ole pakko. Ellei se haittaa normaalielämääsi tai näy siinä, niin miksi kertoa? Rehellisyys on yliarvostettua, pidä vain parhaat puolet esillä!
Toisin kuin sinua tässä kehoitetaan se paras puolesi on juuri tuo, että olet oma itsesi sairautesi kanssa! Se on paras puolesi, älä piilota itsestäsi mitään, piilottamalla, vaikenemalla et voi parasta saada!
Tuollaisen tiedon pimittäminen tuntuu paljastuessaan petokselta. Tuskinpa ketjun aloittajakaan haluaa elää valheessa?
Tulee vielä vainoharhaiseksi, kun alkaa miettiä, aavistaako toinen sittenkin... ;)
aio valehdella. Suhteessahan kertomatta jättäminen on sama kun valehtelisi, varsinkin mitä tulee oleelliseen tietoon.
No ehkä ei kannata suoraan pamauttaa asiaa ilmaan, koska monia sairauksia kohtaan tuntuu olevan turhiakin ennakkoluuloja - oli se mikä vaan. Vaan kannattaisi kysyä toisen asenteita ensin eri asioita kohtaan, kertoa faktoja sairaudesta ensin ja sairaudesta siten sttä se kumoaa ennakkoluulot. Kertoa omasta positiivisesta asenteesta, koska moni luulee asian olevan kovin negatiivinen ja lääkkeiden hyvästä tehokkaasta vaikutuksesta. Myös ennakkoluuloista voi puhua. Ja sitten mitä pahimmat haitat ovat esim. ne pari kertaa vuodessa jutut, ja miten siitä turvallisesti selviää. Tai onko vaaran kohtia mielestäsi.
Ja muiden ihmisten pahimmat "pelot" kannattaa sinun yksin miettiä. Että voi kommentoida tarpeen tullen rakentavasti jonkun heittoon. Ehkä käydä läpi. Periytyvyys voi mietityttää, mutta onko kaikilla pakko olla lapsia miljoona itse en välttämättä esim. halua lapsia.
Eli ei kannata heti kätellessä töksäyttää suoraan asiaa, vaan myöhemmin puhua. Ja kypsä ihminen varmaan ymmärtää, epäkypsä ehkä ei.
Jos tuokaan ei auta, niin kannattaa taas miettiä parempaa puhetapaa asioista tai jtn muuta.
Vaikka olisi "lieväkin" sairaus mikä tahansa, niin ennakkoluuloja voi joillakin olla, mutta oikea tieto voi auttaa. Turhauttavaa, mutta onneksi fiksu ihminen ymmärtää. Eikä muistele sitä leimaa mikä sairaudella saattaa olla ollut joskus aikoinaan. Pahin pelko varmaan on että toinen "sekoaa" vaarallisesti eikä häneen saa kontaktia, vaikka eihän se niin mene jos lääkkeet toimii hyvin. Tai jos niin kävisi toimintamalli on tiedossa. Tai että se vaikeuttaa elämää liikaa. Luottamus ehkä ihmisiltä puuttuu, se pitäisi saada.
Kenellä vaan voi olla mikä sairaus vaan, että ei ketään saisi karttaa sillä lailla kun kerroit. Zemppiä.
Ja muista että sinussa on hyvät ominaisuudet jotka voisivat tulle esille muille, sairauden kautta ei itseään saisi ajatella.
Valehtelu on väärin mutta jos ei kysytä,niin ei kannata kertoa ainakaan aluksi.
Ja jos kerrot,niin tee se sillä lailla vähättelevällä tavalla kuten "joo,hohhoh,kaikenlaista diagnoosia sitä on nähty,juu".
Siis JOS todella on niin että olet lääkityksen avulla kunnossa.
Ja sitten se että monille suht normaaleille teineille kilahtaa kaikenmaailman vitun psykoosi ja -skitsodiagnooseja hyvinkin vähästä tänä päivänä,ja ne diagnoosit jäävät ilman toisen lääkärin mielipidettä sinne lillumaan,kuten ehkä myös väärä ja haitallinen lääkitys.
Ja kannattaa muistaa että yhä suurimmalle osalle ihmisistä tulee jostain skitsofreniasta mieleen joku elokuvien sarjamurhaaja tai pehmustetussa huoneessa törmäilevä pakkopaitahemmo.
Niin että ei kannata olla liian avoin. Tieto pitää osata välittää oikein ja sopivissa annoksissa.
Itselläni oli teininä tuollainen feikki-diagnoosi ilman mitään oireita. Myöhemmin kumottu.
Jos pitäisi lähteä valitsemaan mies, jolla on skitsofrenia diagnoosi, tilanne hallinnassa lääkkein tai mies, joka ei tunnista omaa kipeyttään saattaisin kallistua edellisen puoleen. Ainakin kuulostelisin miten realiteetit on hallussa. Tosiasia kuitenkin on, että vapaana kulkee huomattava joukko ihmisiä, joitten pitäisi jotenkin ajautua tai etsiytyä hoidon piiriin.
Tosin asiassa on sekin seikka, että esimerkiksi narsistinen psykopaatti ei edes tajua olevansa sairas, eikä hänen sairauttaan voi oikein edes parantaa, skitsofreniaan sentään puree lääkkeet, ja skitsofreniaan sairastunut on yleensä motivoitunut hoitamaan itseään. Kumpi se sitten pahempi.
Skitsofreniaa sairastava voi kuitenkin ajatella, että on sentään ollut niin fiksu, että on hakenut apua, eikä oirehdi. Psykopaatti oirehtii niin että kaikki huomaa, mutta on monesti inhimillisen avun ulottumattomissa sairaudentunnottomuuksineen.
ei sitä kukaan lapsilleen toivo. Voi joku nainen sinuun silti rakastua.
skitsifrenia on negativiinen piirre parisuhdemarkkinoilla. Jos heittäydytään kylmiksi, niin kuka sitä ehdoin tahdoin haluaisi ongelmia elämäänsä? Skitsofrenia on kuitenkin yleensä elämänmittainen sairaus, jonka kulkua on mahdotonta ennustaa. Pienen pieni osa pysyy lähes oireettomana, suurelle osalle tulee jossain kohtaa ainakin pari psykoosijaksoa, osan elämää taas skitsofrenia leimaa kokonaan lukuisine psykoosiperiodeineen ja persoonan muutoksineen, älyllinen kapasiteetti saattaa laskea ajan myötä heikkolahjaisen tai jopa lievästi kehitysvammaisen tasolle, arkiasiat eivät suju vaan vaaditaan omaishoitajaa tai hoitokotia, paranoiat ja harhat valtaavat mielen jne. Ja kun kenestäkään ei voi etukäteen tietää kuka selviää lääkityksellä ja kenelle tauti puhkeaa valtoimeksi. Nykyään tosin lääkkeet ovat sen verran kehittyneitä, että ns. old school skitsofreenikkoja, joista psyykkinen sairaus loistaa jo kilometrin päähän, ei välttämättä enää "kehity" samalla tapaa kuin aikaisemmin.
Itse en katso olevani kykenevä suhteeseen skitsofreenikon kanssa. Ero tulisi jos tauti ei pysyisi kurissa. En jaksaisi pelätä, huolehtia, hoitaa, vahtia jne, en ole emo/marttyyrityyppiä. Varmimmin saan tasavertaisen ihmissuhteen ns. psyykkisesti terveen kanssa. Tautihan tosin voi periaatteessa puhjeta missä vaiheessa tahansa, mutta kuten jo alussa sanoin, en lähtisi ehdoin tahdoin ottamaan isoja riskejä.
Mahdat olla mahtava kumppani jos kumppanisi sairastuu vaikkapa 5 vuoden seurustelun jälkeen johonkin sairauteen.
Jätät. Olet sen tyyppinen. Yöks.
Kuulostat kylmältä tapaukselta. "Jos puolisollani olisi jokin lieväkin sairaus esim. Skitsofrenia niin jättäisin, kun en halua ongelmia elämääni".
Onko itselläsi lääkitys kunnossa? Kannattaisi tarkistaa asia ihan oman itsesi takia.
Oletko oikeasti "erillaisia ihmisiä kohtaan noin epäluuloinen"?
Sairastaako puolisosi masennusta, jättäisitkö puolisosi masennuksen vuoksi?
Eikö 1 kymmenesosa suomalaisista ole skitsofreenikkoja jossain vaiheessa.
Luultavasti naisskitsofreenikkojakin on.
Todella kauniita vieläpä.
Ota heihin yhteys!
minulla. Mielikuvissani skitsofrenia on sairauksista hurjin. Mitä jos skitsofreenikko luulee minua pahaksi hengeksi ja koittaa tappaa. Tai kuulee äänen että minut pitää tappaa. Tai jotain muuta vastaavaa.
En myöskään haluaisi kenenkään hyysääjäksi. voi olla että skitsofreenikko voisi olla monilta osin hyvä ja huolehtiva kumppani mutta silti. Pelkäisin.
mielenterveysongelmista aluksi. Mut on ajettu pois parantuneena hoidosta pois, vaikka käytän lääkk., kaikki alkoi kiusaamisesta ja toisten vaatimuksista, kun en täyttänyt toisten toiveita, väsyin yrittämään.
Itse menin ylä asteella hoitoon uniongelmista.
Jouduin osastokierteeseen jo 15 v diagnosoitu skitsofrenia.
Itse olen skitsofreenikko, nainen, minulla on kaksi lasta, joista toisen olen saanut diagnoosini jälkeen. Olen yksinhuoltaja, mutta en ole huomannut, että sairauteni olisi kovin kova peikko miehille. Jos ei oteta huomioon tyttäreni isän skitsofreenikot kuuluu laitokseen kommentteja. Kylläpä hänellekin kelpasi seksi kanssani vielä ensimmäisen kerran suhteen päättymisen jälkeenkin...