Naiset haukkuvat pettäviä miehiä, he ovat ihmiskunnan pohjasakkaa, vastemielisiä otuksia. Kuitenkin samat naiset, niin ykköset kuin kakkoset, pitävät näistä miehistä kynsin ja hampain kiinni ja jos tullaan jätetyksi itketään perään. Aina näille niljakkeille naisia löytyy vaikka oma vaimo ulos heittäisikin.
Olen hieman ymmälläni, jos kerran nämä petturimiehet eivät ole "tosimiehiä" niin miksi heidän perässään juoksette ja heidän perään itkette? Se on varmaan jotain naisen logiikkaa joka ei tavalliselle miehelle aukene joten vääntäkää rautalangasta.
Olen hieman ymmälläni, jos kerran nämä petturimiehet eivät ole "tosimiehiä" niin miksi heidän perässään juoksette ja heidän perään itkette? Se on varmaan jotain naisen logiikkaa joka ei tavalliselle miehelle aukene joten vääntäkää rautalangasta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei tuota pidä yrittääkään ymmärtää, eikä etenkään kysyä miksi, koska silloinhan asettuu sen kateellisen panettelijan ja luuserin rooliin. ;)
[Standard Disclaimer Here =>] Ei tietenkään jokainen nainen ole renttujen perään eikä pidä niitä ihanina, mutta tarpeeksi moni, jotta yleinen ihmettely olisi aiheellista.
kynsin hampain kiinni ettei kukaan muu mies koske vaimoon.
Ne pettävät pikkunilkit on yleensä niitä jotka sen vaimon perässä juoksee, ensin petetään, sitten kärähdetään, sitten anellaan anteeksi ja itketään, vaimo nakkaa pihalle ja edelleen eron jälkeen yritetään anella vaimoa takaisin.
Tottakai on pareja jotka päättää pysyä yhdessä uskottomuuden jälkeenkin mutta ei se mies mikään tahdoton ole, eiköhän mies osaa sen sanoa jos ei avioliittoa halua jatkaa, käsitykseni mukaan ne on miehet jotka ruinaa sitä uutta mahdollisuutta ei suinkaan petetyt vaimot, näillä miehillä on tapana luvata kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista vaimoilleen jotta vaimo ei jätä ja jotkut naiset uskoo ne puheet ainakin seuraavaan kertaan asti.
Mikä tekee vaimosta "pikkuvaimon" joka roikkuu miehessään? Ei mikään, se koko pikkuvaimo kuvio on vain typerä yleistys.
Valitettavasti tein itse suuren suuren virheen aikanaan. Olin tyytymätön ja tylsistynyt parisuhteessani kunnollisen miehen kanssa. Oli kolmenkympin kriisikin. Niinpä kiinnostuin toisesta, suhde edelliseen oli jo poikki, muuttoa vaille ero valmis. Tämä toinen olikin aika sähäkkä. Tutustuttiin cityssä. Olisihan se pitänyt arvata. Itselle se oli lähinnä vain mielenkiinnosta kokeilua. Miespä oli roikkunut siellä jo vuosia, kävi ilmi myöhemmin. No hyväuskoisena uskoin, että totta kai kun kerta seurustellaan niin eihän se nyt enää chattaa. Paskanmarjat, siellä se roikkui chatissa, oli jopa profiili deitti.netissä vaikka oltiin jo melkein vuosi seurusteltu! Selvisi jälkikäteen.
No jatkoin seurustelua, vaikka oli sellanen fiilis että tästä ei hyvää seuraa. Olis pitänyt uskoa sitä fiilistä. Kertaakaan en ole rysän päältä varsinaisesti yllättänyt, mutta koko ajan on meili ja chattituttuja ollut. Nyt viimeisin veto on työkaveri.
Että ei se pettäjä muutu. Se on just sellanen joka ikuisesti etsii sitä jotain parempaa. Inhoaa tavallisuutta ja vanhenemista. Ei kestä ryppyjä tai makkaroita. Vaihtaa kakskymppiseen ihan surutta.
Niin pointti siis on se, että olet ihan oikeassa. Tuollaset munattomat miehet vetoaa, koska ne eivät ole tylsiä eikä koskaan tiedä mitä tapahtuu. Se miksi vieläkin olen tässä, on kai että edelleen jaksan toivoa, että mies muuttuisi. Se etten kykene lähtemään. Se että odotan viimeistä pisaraa ja itsetunnon kohoamista takaisin, jotta saisin voimaa lähteä. Nyt se on tallattu maahan ja viela kerran tallattu, miehen toimesta.
Jos voisin, niin kääntäisin aikaa rutkasti taaksepäin, ja ottaisin sen tylsemmän mutta uskollisen ja hyväsydämisen, minua kunnioittavan tilanteessa kuin tilanteessa, exäni takas. Että jos joskus vielä kohtaan yhtä ihanan aarteen, joka minulla silloi oli elämässäni niin irti en enää päästäis.