Kulissiliitto vai Kimpassa vastuu.

Meillä sama ongelma, jo 20v oltu yhdessä.
Olen todennut vaimolleni, että emme enää elä kuin aviopuolisoiden tulisi. Puuttuu intohimo, rakkaus on vain kiintymystä, emme harrasta seksiä emmekä tee asioita yhdessä.Tilalla toistuva kiukuttelu. Asumme samassa talossa, mutta emme oikeastaan elä tätä elämää yhdessä. Asioista on puhuttu, ja olemme kutakuinkin samaa mieltä siitä, että henkinen avioliitto on vain sana paperilla.

Meillä on kuitenkin kaksi murrosikäistä lasta ja yhteinen velaton koti. En ole puhunut läheisilleni meidän tilanteestamme, vaimoni ei ole kertonut mitään sukulaisilleen. Niinpä vaimoni sukulaisten kyläillessä meillä olemme kuin mikä tahansa tavallinen, päällisin puolin kai onnellinenkin perhe.

Olen miettinyt, voimmeko jatkaa näin ainakin jonkin aikaa, kunnes lapset olisivat jo lukio-ammattikouluikäisiä. )? Voimmeko kesällä vierailla sukulaisilla ja esittää että kaikki on hyvin? parempi olla esittämättä. Mitä jos jompikumpi meistä ihastuu uuteen ihmiseen? sellaista on tapatunutkin. Miten isommat lapsemme kokevat elämän, jossa äiti ja isä eivät kosketa toisiaan, eivätkä osoita hellyyttä (jota ei ole) eivätkä juuri naura ja puhu keskenään? Mutta lapset saavat hellyyttä ja kannustusta.
Olen huomannut, että vaimollani on työuupumusta.
Enkä itsekään ole kuntoprimus.

Näinkin voi elää ja on elettävä, ehkä lapsille on isästä paras tuki ja ohjaus terveeseen elämään? Suhteeseen haettava apua? haettukin, mutta ohjeet unohtuu arjessa. Pari kiukkuista sanaa, se on siinä, kuin pieni lumipallo, joka kohta suurenee.Vai laittaako yhteiselolle piste ja muuttaa eri osoitteisiin? Avioliitto on vastuuta toisista, ja jos fyysiset tarpeet hoitaa itse tai hakee ne muualta, niin jonkin aikaa kestää, mutta kuinka kauan? Olen hakenut itsestäni vikaa, ja silloin nähnyt valoa, mutta tulee joku riita, niin taas se sammuu..
Kirjoitus on oikeasta miehen perhe-elämästä, ja muunnettu toisen (nainen)palstan kirjoittajan ongelmasta joka osoittaa että ongelmat on lähes identtisiä.