lapset erossa

Näinhän se menee... Lue vaikka seuraava juttu vastauksineen...http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000001697572

mitä tarkoitit "huoraamisella"? seksipalveluiden myymistä?

tiedän isien ahdingon, en ole äiti, "huoraan" (tarjoan seksipalveluita työkseni) ja olen korviani myöten täynnä marisevia yh-äitejä (on rankkaa ja rahat eivät riitä, mutta itsepä ovat olleet soppaansa keittämässä).

paska maa tämä suomi välillä. tuossa kirjoituksessasi tosin tuli esiin vain murto-osa niistä asioista, jotka avioeroon ajoivat, mutta tuntuu, että sinä ansaitsisit lastesi huoltajuuden.

mikäli "huoraamisella" tarkoitit pettämistä (ilman rahaa), niin se tuskin merkitsee mitään lasten huoltajuuskiistassa. uskottomuus on yleisempää, kuin moni edes käsittää (tiedän työni puolesta ja olen hyvin surullinen siitä). oletko pohtinut sitä, miksi nainen on pettänyt? siihen syy lienee syvemmällä, kuin seksin puutteessa (naisen motiivi pettämiseen perustuu aivan toisiin seikkoihin, kuin miehen kohdalla).

lapsenne ovat kuitenkin jo tuon ikäiset, joten eikös heitäkin kuulla huoltajuusasiassa? kumman luona lapset mieluummin asuvat? ovatko he tyttöjä, vai poikia? tuossa iässä tyttö saattaa tarvita enemmän äitiään, mikäli tästä on roolimalliksi. pettämistä ei kai opita muilta esimerkinomaisesti, vaan se lähtee omasta elämäntilanteesta ja tunteista. näin ollen sinun tuskin tarvtsee pelätä, että lapsistasi kasvaa uskottomia äitinsä esimerkin mukaisesti.

lasten äidille ei kannata kostaa lasten huoltajuuden kautta (koska siitä kärsivät lapset, mikäli tahtovat lähivanhemmakseen äitinsä). kuunnelkaa siis lapsiannne ja sitä mitä nämä itse haluavat ja sopikaa se asia lasten ehdoilla. jos se vanhempi, kumman luona lapset eivät halua asua vakituisesti, tahtoo ottaa lapset väkisin, niin siinä lapset ovat ne jotka kärsivät.

onnea.

älähän vielä lannistu..nykyään ei ole enään sääntö se että lapset jää automaattisesti äidille.satun tietämään montakin paria joilla lapset on jäänyt isälleen.kuten minä itsekin aikoinaan!!!!

Selvennän nyt kun en ole niin kiihtynyt. Ei ole kyse maksullisesta huoraamisesta. Haluan vain kokemuksia siitä onko tämänkaltaisesta perheen "laiminlyönnistä" perusteluja oikeudelle (Missä huoltajuus päätetään?)ja onko niillä lopulta mitään merkitystä. Maksulliselle naiselle sanoisin että ei tarvitse hävetä, kyllä teitäkin tarvitaan, minäkin varmaan kohta, jos ei seksiin niin sielunhoitoon!

Yhteys kunnan sosiaalitoimistoon. Noin vanhoja lapsia tullaan kuulemaan ja heidän mielipiteellä on väliä.

Lapset eivät ole eroamassa kummastakaan vanhemmastaan. Lapsen oikeus on säilyttää läheiset välit ihan molempiin. Vaikka vihasi on kohdistunut vaimoosi, jätä se kertomatta lapsille. Koitahan katsoa lasten kannalta asiaa, mikä tekee lapsien elämästä vakaata ja turvallista.

Vaikka itse olen nainen on minusta kohtuullista kysyä lapsilta missä he haluavat asua ja kuinka usein tavata sitä toista vanhempaa. Alussa on raskasta mutta kaiken sen arvoista.

Ole sinä se aikuinen joka ymmärtää lapsen ikävän myös sitä äitiä kohtaan, silloin heillä on hyvä olla lähelläsi ja mahdoolisuudet siihen että lapset asuisivat luonasi on isompi. Muista vaikka kuinka vituttaa ei yhtään pahaakaan sanaa toisesta, sillä jokain sana huonontaa asemaasi.

lapsillekin ero toisesta vanhemmasta, kun vanhemmat eroaa. Itse koin, että ex kosti sillä tavalla minulle, kun erosimme. Hän siis "erosi" myös lapsistamme. Nyt he ovat käsittääkseni vain minun lapsiani, on ex sen pari kertaa sanonutkin kun olen pyytänyt häntäkin osallistumaan AD(H)D-lapseni ongelmien ratkomiseen, että "hoida pentusi". Toisaalta tämä lapsi sanoi jo pari vuotta eromme jälkeen, ettei hänellä ole isää... korjasi sitten, että kyllähän hän tuntisi, että tuo on isä, jos kadulla vastaan tulisi, mutta ei se "isä" kuitenkaan ole... Lisäsi vielä, ettei hän huomannut eroa elämässään isän poismuuton yhteydessä, vaatenarikassa oli vain vähän enemmän tilaa.
Olin yrittänyt avioliittovuosien aikana ylläpitää lasten ja isän yhteisiä hetkiä, mutta ei sitäkään voinut väkisin tehdä. Kun isää ei kiinnostanut olla lasten kanssa, niin minkäs teet? Toivoin, että hän olisi oivaltanut sen eron jälkeen, että lapsillani olisi ollut isä myös, mutta käytännössä kävi, kun mies lähti minun elämästäni, isä lähti lasten elämästä. Nyt on kulunut erosta jo 10 vuotta, ja nuorinkin täyttää näinä päivinä 18 vuotta, olemme selvinneet pahimmista karikoista, vaikeaa, todella vaikeaa, on ollut, mutta olemme hengissä, sekä fyysisesti että henkisesti.
Hoidin avioero asiaa oikeusaputoimiston kautta. Asianajaja teki erohakemuksen, johon ehdotettiin että lapset pääsääntöisesti asuvat luonani, ja että isällä on tapaamisoikeudet. Ex ei tätä moittinut, allekirjoitti paperit. Tosielämässä hän ei kuitenkaan käyttänyt kertaakaan tapaamisoikeuttaan, lasten toiveista ja halusta huolimatta.

Lopuksi, luulen, että kaikista ei ole isäksi, tai äidiksi, vaikka siihen fyysisesti pystyykin. Valitettavan usein lapsien kautta kostetaan, jos ei tietoisesti, niin alitajuisesti, tai mitä se sitten mahtaa ollakaan, ex-puolisolle, jotain kummallista siinä kuitenkin on, en tiedä mitä se on, mutta itse koin, että ex koski minulle eron (olin minä, joka laittoi vireille ja vei loppuun, ex ei olisi halunnut erota, loppui näet palvelut, pyykkihuollosta ruokahuoltoon, hänellä oli silloin, kuulemma edelleen, alkoholi-ongelma, eikä hän oikein ymmärtänyt, mitä avioliitto tarkoittaa, hänelle on vähän niin ja näin uskollisuuden kanssa) jättämällä kaikki, sekä fyysisen että psyykisen huollon lapsista minulle. Yhtään viikonloppua eivät ole olleet isänsä luona.
Toivon, että pääset lastesi äidin kanssa sopuun, ettei kumpikaan vanhempi jää lapsille "tuntemattomaksi", että he kokevat olevansa rakastettuja lapsia molemmille. Omilleni kävi toisin.

Erosimme viimevuonna, lapset yhteishuollossa vuoroviikoin molemmilla. On toiminut hyvin koska olemme pysyneet puheväleissä. Ei toimi kaikilla, harmi.