minua ärsyttää

suhtautua poikaani liikaa kuten vammaiseen (hänellä on motorisia ongelmia mutta saanut hoitoa ongelmaan)

itse haluan kannustaa enkä (säälitellä)hämmästellä että menipä hän hienosti.
hän ei ole huomannut ettei lapsi ole sama enään vaan motorisia ongelmia tuskin enään huomaa edes ulkopuolinen..miksi täytyy tehdä aina kaikesta niin suuri asia ja draamaa..minä haluan että häntä kohdellaan tasan niinkuin muitakin ei vähemepää eikä enempää.
21017
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Meillä miehen puolen suvussa vähän sama ongelma, että anoppikulta jaksaa tehdä "numeron" yhden lapsenlapsen vaikeasta käsivammasta ja tuo sen esille joka käänteessä. Lapsi on itsekin alkanut täysin käyttämään hyväkseen säälittelyä ja teetättää siis mummollaan kaiken mahdollisen. Näin sivusta katsoen kyse on suojelusta, varjelusta, huolesta miten lapsen käy ja koska mummojen ei tartte enää olla vastuussa kasvatuksen vaikutuksesta lapsen kehitykseen he saattavat mennä yli ns normaalin maalaisjärjen´ja täysin rinnoin "pitää huolta" pikku lintusestaan. Rooli siis jää päälle ja lapsen kehittyessä, vahvistuessa ja muuttuessa ei mummo tulekaan muutoksen perässä.

Anoppini suhteen tilanne on toivoton, mutta jos kyseessä olisi minun lapseni, patistaisin lapsen menoihinsa ja jonkinlaisella lempeällä taktiikalla ohjaisin mummoa rennommin. Tappelemaan ja suoruuteen en lähtisi, vaan kertoisin ihan asiallisesti tilanteen olevan jo todella hyvä ja lääkäritkin (heihin voi vedota ulkopuolisina auktoriteetteina)niin kiitelleen kehitystä.

Äänestä
  • suhtautua hyvin kun itse aattelen että lapsi pärjää jo melko hyvin kun taas äitini surkuttelee miten käy..en osaa pukea sanoiksi asiaa hänelle niin etten hermostu. Haluan että poika uskoo itseensä ja se vie pohjaa kun muut ei niin uskokaan. ei hän täydellinen ole mutta tärkeintä on että uskoo tulevaisuuteen niillä korteilla jotka on annettu...ja hänellekin on mielestäni paljon mahdollisuuksia ilman että hänen puuteitaan tuodaan esille rivien välissä. :(

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


äitini tapa kirjoitti:

suhtautua poikaani liikaa kuten vammaiseen (hänellä on motorisia ongelmia mutta saanut hoitoa ongelmaan)

itse haluan kannustaa enkä (säälitellä)hämmästellä että menipä hän hienosti.
hän ei ole huomannut ettei lapsi ole sama enään vaan motorisia ongelmia tuskin enään huomaa edes ulkopuolinen..miksi täytyy tehdä aina kaikesta niin suuri asia ja draamaa..minä haluan että häntä kohdellaan tasan niinkuin muitakin ei vähemepää eikä enempää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu