Keskenkasvuisen äidinkaipuu

Sain hiljattain kipeät pakit ja kirjoitan ikään kuin itselleni itseni ulkopuolelle asettuen, mutta ehkäpä tämä voi päteä muihinkin. Ehkä sinuunkin, toinen "katkera poikamies"?

Naisiin kohdistuvien mielikuvien seksuaalisuus saattaa hämätä luulemaan, ettei itse voisi olla äidinkaipuinen. Merkkejä todennäköisesti, mutta ne saattaa selittää pois tai kieltää. Tuskin kukaan tunnustaa helposti itselleen että hakee hyväksyntää ja turvaa, vaikka oman käytöksen selittäminen näillä olisi selkeääkin. Halun vahvuutta saattaa selittää yksinkertaisesti sillä että "haluan naisen koska olen seksuaalisesti terve ja halukas mies". Näin välttyy tunnustamasta mitään merkittävää heikkoutta muihin nähden. Hyväksynnän ja turvan kaipuuta saattaa selittää moraalisin, lähimmäisiä velvoittavin argumentein, kuten "kyllä minäkin ansaitsen jonkun vierelleni iltaisin". Näin välttyy tunnustamasta reaktionsa lapsenomaista kiukuttelevaa kateutta "minäkin haluan".

Mietipä:
Nimenomaan äidiltä (tai isältä) lapsi tivaa usein katkerana "miksen minä saa kun kaikki muut saa?". Haluttu asia saattaa aikuisena olla vaikkapa seksi. 'Äitinä' kuka tahansa kohdalle sattuva seksuaalisesti kiinnostava nainen. Ethän sitä keneltä tahansa naiseltakaan kuitenkaan tivaa, vaan sellaisilta, joiden arvelet olevan sinulle suopeita, vaikka nämä olisivatkin ihan hypoteettisia naisia.

Tästä tehtävä päätelmä saattaa kuitenkin olla onnellisen vapauttava: et TARVITSE omaa naista etkä seksiäkään. Tulet sitä luultavasti joskus saamaan, kunhan et enää luule tarvitsevasi sitä. Ensin kuitenkin sinun pitää myöntää, että katkera naisensaannin halu on vain halu saada sitä mitä naapurin Kallekin saa. Onnellinen tosiasia saattaa olla se, että sinulle riittäisi vähempikin: ystävä. Hyväksyntää ja turvaa voit saada ihmiseltä, jota et seksuaalisesti kiinnosta. Ja jonka ei tarvitse kiinnostaa seksuaalisesti sinuakaan! Ehkä mieheltäkin, mutta äidinkaipuisena heteroseksuaalina itseään selvästi vanhempiin naisihmisiin tutustuminen kaveripohjalta voisi olla hyvä idea.

Valitettavasti vieroituskin sinun ehkä pitää vielä kokea voidaksesi kasvaa MIEHEKSI. Ehkä oma äitisi ei kyennyt kasvattamaan sinua aivan niin kuin AIKUINEN nainen kasvattaa lapsensa. Ehkä oma äitisi on/oli sinua kasvattaessaan itsekin vielä jokseenkin keskenkasvuinen. Siis jos joku sinut hylkää, koeta hyväksyä se kantamatta kaunaa häntä kohtaan. Omaa äitiäsikään on turha jälkikäteen syytellä. Viisainta varmaan olisi vain tunnustaa että muutkaan eivät ole täydellisiä, ja kenelläkään ei ole velvollisuutta antaa sinulle sitä mistä olet jäänyt paitsi. Kenellä tahansa on oikeus ottaa sinuun etäisyyttä, vaikka olisit kuinka ihastunut/leimautunut, ja vaikka hänkin olisi joskus ollut sinuun ihastunut. Myönnä itsellesi omat heikkoutesi vaikka ne olisivat kuinka lapsellisia. Myönnä myös toisille oikeus heikkouksiin ja puutteisiin. Myös niille naisille, joihin ehkä ihastut, mutta jotka eivät halua antaa sinulle mitään. Eivät he ehkä voi antaa sinulle lapsenomaisesti kaipaamaasi menettämättä itse jotain liian arvokasta. Tämän myöntäminen olisi sitten se äidistä vieroittuminen. Äidilläkin on oikeus omaan elämäänsä ilman sinua.

Vieroituksen jälkeen varmaan osaa suhtautua ihmisiin tasavertaisemmin ja itseään kunnioittaen. Ja sen kyllä aistivat ne muutkin ihmiset. Aikuinen mies varmasti herättää paremmin seksuaalista kiinnostustakin kuin keskenkasvuinen, lohduton poikanen. Jos joku sinuun ihastuukin hetkeksi mutta sitten kyllästyy, kannattaa muistaa keskittyä pettymyksen lisäksi myös tuohon tosiseikkaan, että kyllä hän sinuun jossain ihastuikin. Ehkä kyllästymisen vältät kasvamalla aikuisemmaksi vieroittumisen jälkeen, ja seuraavan valloituksen ihastus ei ehkä hiivukaan pois vaan kehittyy.