Olen asunut nyt 8 vuotta elämästäni paikkakunnalla johon olen lopen kyllästynyt. Löysin miehen täältä ja hän sanoi aluksi, että on ihan sama missä asuu. Nyt meille on tulossa perheenlisäystä ja mies sanookin yhtäkkiä että on tajunnut, että ei halua täältä pois koska täällä on kavereita ja sukulaiset.
Minä kuvittelin että jonain päivänä pääsisin asumaan takaisin kotipaikkaunnalleni joka on 400km päässä. Nyt kun olen raskaana niin olen tajunnut miten paljon kaipaan perhettäni ja kavereitani joita en näe kuin pari kertaa vuodessa.
Tuntuu että tästä on nousemassa kynnyskysymys. Minä en haluaisi kasvattaa lastani täällä, eikä mies suostu muuttamaan. En ole vielä puhunut muuttamisesta ihan jonnekin muualle, vaikka puoliväliin molempi kaupunkeja, mutta pelkään että se ei tule myöskään kysymykseen.
Mies ei myöskään ymmärrä että minä olen yksinäinen. Minulla ei ole täällä kuin kaksi tuttua jotka olen tavannut mieheni kautta. Kävin koulunikin täällä, mutta kaikki opiskelijat olivat muualta, että ei heitäkään enää ole paikkakunnalla. Olen yrittänyt saada ystäviä, mutta jotenkin se ei vaan onnistu.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa ja miten se on ratkennut. Kaatuuko tähän koko avoliitto?
Tien pää?
8
976
Vastaukset
- on aina ollut
se joka on ja pysyy, tuki ja turva. Jos en itse pääsisi kompromissiin mieheni kanssa (vaikka siitä puoliväliin muuttamisesta), niin varmasti lähtisin. Itse en voisi kuvitella asuvani 400 km päässä perheestäni.
- China Roses
Itselläni on viime aikoina ollut samansuuntaisia ajatuksia.
Minä en haluaisi muuttaa miehen työn perässä 300km päähän perheestä ja ystävistä, pikkukaupunkiin jossa en tunne ketään (Ja josta oma ikäluokka muutekin on valumassa pois). Toisaalta taas, tämä kohta kaksi vuotta kestänyt etä/osaviikkosuhdekaan ei pidemmän päälle, ainakaan minun mielestäni, voi oikein toimia. Ei ainakaan siinä vaiheessa, jos haluamme perustaa omaa perhettä.
Tiedän, että mies ei oman alansa vuoksi oikein löydä työtä täältä, joten siinä mielessä minun olisi helpompi muuttaa, mutta kuitenkin. Mies ei myöskään ollenkaan ymmärrä suhtautumistani perhesiteisiin, hän kun olisi valmis lähtemään työkomennukselle myös (melkein kirjaimellisesti) toiselle puolelle maailmaa vaikka heti, jos vain minä lähtisin mukaan.
Ihan vaatimattomasti kysyisin siis, miten, jos mitenkään, tällaisesta ajatusristiriidasta selvitään? - todella hankala
China Roses kirjoitti:
Itselläni on viime aikoina ollut samansuuntaisia ajatuksia.
Minä en haluaisi muuttaa miehen työn perässä 300km päähän perheestä ja ystävistä, pikkukaupunkiin jossa en tunne ketään (Ja josta oma ikäluokka muutekin on valumassa pois). Toisaalta taas, tämä kohta kaksi vuotta kestänyt etä/osaviikkosuhdekaan ei pidemmän päälle, ainakaan minun mielestäni, voi oikein toimia. Ei ainakaan siinä vaiheessa, jos haluamme perustaa omaa perhettä.
Tiedän, että mies ei oman alansa vuoksi oikein löydä työtä täältä, joten siinä mielessä minun olisi helpompi muuttaa, mutta kuitenkin. Mies ei myöskään ollenkaan ymmärrä suhtautumistani perhesiteisiin, hän kun olisi valmis lähtemään työkomennukselle myös (melkein kirjaimellisesti) toiselle puolelle maailmaa vaikka heti, jos vain minä lähtisin mukaan.
Ihan vaatimattomasti kysyisin siis, miten, jos mitenkään, tällaisesta ajatusristiriidasta selvitään?asia, josta vain tulisi päästä kompromissiin. Olen todella tyytyväinen, että minä ja mieheni haluamme molemmat asua täällä missä nykyään asutaan. Mieheni tuli tänne isompaan kaupunkiin "pikku kylästä" opiskelemaan ja vaikka hän perhettään aika ajoin kaipaakin, niin hän sanoi ettei aio koskaan enää sinne palata, siellä voi aina kuitenkin vierailla. Omat vanhempani ovat aina olleet ns. etäsuhteessa. Isäni on vanhempiemme seurustelun alusta asti työskennellyt Etelä-Suomessa ja me muut olemme olleet täällä n. 250 km päässä. Hän ajaa joka viikonloppu äidin (perheensä) luokse ja lähtee sitten taas viikonlopun jälkeen ajamaan töihin. Tietty hän pitää lomia kun pystyy ja viettää ne kotosalla aivan kaikessa rauhassa. Tämä tilanne on välillä ahdistanut vanhempiani, mutta he ovat sopeutuneet. Toisille tämä on ihan varteen otettava vaihtoehto ja voi toimia, mutta itsestäni ei olisi ainakaan noin pitkän välimatkan ajamiseen kaksi kertaa viikossa tai siihen, että mieheni niin tekisi. Mutta asioista tulee keskustella. Jos sovintoon ei päästä, niin valitettavasti sitten on edessä eri teille lähtö.
- Nimetön
ymmärrän tilanteesi.mut ne ystävät ei tuu jos et iteole tyrkyllä,näin leikkimielisesti sanottuna. ja se tuleva lapsi tuo elämään muutosta,et huomaakkaan kun aika vilahtaa siinä hetkessä..kaikki kyllä menee kunhan muistat elää myös itsellesi. hyvän neuvon annan:vanhemmiksi ei tulla vaan kasvetaan,se on jo aika iso haaste,mut kaikesta selviää jos vain haluaa ja muistaa joskus nauraa itselleen ja ennenkaikkea on sinut itsensä kanssa, hyvää jatkoa sinullea t mies 43v
- itsekkin asun vieraalla pai...
eti hyvä ystävä vaikka netinkautta,ja käykää useimmin kotikunnassasi katsomassa rakkaita.
- IMHO
Asun pienellä paikkakunnalla ja tuota netin kautta kavereiden löytämistä on jo kokeiltu- huonolla tuloksella.
Kotiseudulla on vaikea päästä käymään kun viikot ollaan töissä. Kuka jaksaa lähteä 400km päähän käymään sillä tavalla että lähdetään pe iltana tai la aamuna ajamaan ja jo sunnuntaina pitää lähteä takaisin... hullun hommaa
- pipipipp
itselläni ihan sama ongelma.. asutaan paikkakunnalla jossa mies on kasvanut, ja jossa sen kaikki kaverit on. itsellä ei ole kuin muutama puoli tuttu, joten illat menee lasten kanssa kotona kun mies ise humputtelee pitkin kylää...
jos siltä tuntuu että masennut täysin siellä. äkkiä pois.. jos mies ei välitä tunteistas, mies jääköön.
onhan se kyllä niin että oman perheen tuki on tärkeää varsinkin kun on lapsi tulossa, yksin sitä vain väsyy ja sulkeutuu.. - __avovaimo__
Hei,
minusta tuo kuulostaa siltä, että sinun pitäisi olla hiukan itsekkäämpi ja miehesi hiukan epäitsekkäämpi. Koettakaa löytää jonkinlainen kompromissi - muuttakaa vaikka puoleenväliin kummankin kotikuntia. Ei ole oikein, että sinä joudut olemaan epätyydyttävässä asemassa, kun miehesi ei suostu joustamaan. Elämä on tarkoitettu nautittavaksi ja rakkaus on niistä parhaimpia iloja!! Keskustelkaa! :)
Tsemppiä, kyllä se siitä!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 865269
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h784704Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1112997Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv862933Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p232494Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.612039Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska241901- 321523
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1141439- 1851318