Viime viikonloppuna sain ystävältäni yllättävän soiton. Hän ja hänen avopuolisonsa eroavat. He ovat olleet yhdessä 10 vuotta ja 6 vuotta asuneet yhdessä. En edes tiennyt, että heillä oli ongelmia, sillä vaikka olimme hyviä ystäviä, hän ei koskaan maininnut parisuhteestaan mitään -ainakaan ongelmista! Ilmeisesti kuitenkin oli niin, että ystäväni puoliso halusi erota eli erouutinen taisi tulla ystävälleni kuin salama kirkkaalta taivaalta. Syytä eroon en oikein tiedä ja ystäväni tuntuu pitävän toivoa yllä, että hänen ex-avopuolisonsa peruisi eropäätöksensä. Mutta pahalta näyttää, ettei niin käy, koska hänellä tuntuu olevan kova kiire saada ystäväni heidän (entisestä) kodistaan pois. Tuntuu ihan hirveän pahalta seurata tilannetta ja haluaisin tukea ystävääni, mutta en oikein tiedä miten! Heidän eronsa oli shokki myös minulle, koska ystäväni miehestä on tullut hyvä tuttu myös minulle. Onko kenelläkään vinkkejä siitä, miten voisin tukea ja lohduttaa ystävääni? Mitä ei ainakaan saisi sanoa...?
Miten auttaa ystävää?
Kata
3765
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Paras tapa on kuunnella. Itse erosin kuuden vuoden suhteesta... minä olisin vielä halunnut jatkaa, mutta mies ei. Siinä tilanteessa millään ei ole mitään väli ja pirusti sattuu. Paras apu oli ystävien tuki.. ja se että he jaksoivat kuunnella! vaikka "kerroin" yhä uudestaan ja uudestaan samoja juttuja.
hei, tosi ikävää että ystävällesi kävi noin. KUten ylläolevakin, olen samaa mieltä että kuuntelu ja läsnäolo on tärkeintä. Halaile ja silitä hiuksia, tee ruokaa hänelle, pyydä ulos kävelylle tai urheilemaan. Vie elokuviin, katsokaa yhdessä telkkaria, tehkää kaikkea ihan arkipäiväistäkin, nekin jutut vie jo hetkeksi ajatukset pois erosta ja ikävästä. Jos teillä on läheiset välit, kysy suoraan mitä hän toivoisi, haluaako mieluummin olla yksin vaiko toivooko etttä vaikka soitat hänelle joka päivä, tai iltaisin hyvänyöntoivotuksen. Ei kannata tosin täysin uskoa, jos hän väittää että haluaa olla kokonaan yksin asiansa kanssa, ehkä hän ei vain halua vaivata muita ongelmallaan ja surullaan, vaikka todellisuudessa kuitenkin varmasti toivoo että häntä ei jätettäisi yksin. Omiin sydänsuruihini on auttanut tosi hyvin juokseminen tai muu rankka urheilu, siitä tulee niin rentoutunut olo jälkikäteen. Eihän se ole kuin hetkellistä helpotusta, mutta parempi sekin. Aika on kuitenkin ainoa joka auttaa pysyviin tuloksiin. Toinen tosi hyvä keino oli elokuvat, siellä pääsee aina pariksi tunniksi kätevästi täysin irti omista ongelmistaan, se on yllättävän vapauttavaa tuollaisessa tilanteessa. Tee selväksi että olet valmis antamaan hänelle aikaasi ja että jaksat kuunnella, ja että sinulle hän on edelleen ihan yhtä tärkeä kuin ennenkin. Sano että hän voi soittaa sinulle milloin vain toivoo juttukumppania. Mutta muista olla itse aktiivinen, surun keskellä usein ei riitä energiaa pitää yhteyttä yllä.
No älä ainakaan sano, että "kaikki on hyvin ja uutta putkeen vaan". Mä ainakin olen jo kyllästynyt siihen..=)