Olen elänyt avoliitossa nyt puolisen vuotta. Muutettiin suht äkkiä tyhmyyksissämme yhteen. Tiijän et mies o ihan tyytyväinen suhteeseen, mut mua alkaa nyppimään. Päivät iha samanlaisia, ja keskusteluyhteys kadonnu. Seksi puuta heinää ja periaatteella kunha mies saa. Kotityöt ei mee likikään puoliks, sohvaanki kulunu jo kolo siihen mis miekkonen istuu kaikki illat. Sen mielestä sen duunit raskaampia ku mun. Jaksaa laskee töitään sekä töissä et niitä mitä pitäis tehä kotona, mut ei arvosta yhtään sitä, et mä yleensä teen meillä kotona kaiken. Jos yrittää huomauttaa asiasta niin tulee vaan että "kyllähän mä silloinkin..." jne... Ei jaksa kuunnella lässytystä ku o aikunen mies kyseessä...
Luulen, että olen
pulassa.
26472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
avautuu, mitä oikein ootit.
jos sil samanlaista ni tunnen sielujen sympatiaa.
ai mutta koirulit ei teekään kotitöitä
neuvo. Aivot narikassa?
että se tekee, ketä sotku häiritsee?
tekstistä irti?
En lukenut edes sitä kohtaa kunnolla.
Vastasin arvaamalla.
koskaan niputa etkä yleistä mitään?
ja provosoin. Ei täällä muuten synny keskustelua.
Kenenkään henkilökohtaisiin ongelmiin en jaksa perehtyä. Omiakin on riittämiin.
tähän. Kuulostat todella sympaattiselta tyypiltä.
provosoiduit.
Juu, en symppaa tuntemattomia.
Siitäkö että haluan tietää mitä vastaamalla ajat takaa, kun aiemmin kerroit ettet ole kiinnostunut kenenkään henk. koht. ongelmista. Tulit siis etsimään riitaa? Vaiko halveksumaan minua? Vai mihin alunperin pyrit viisaalla vastauksellasi? Entä sillä että väität minun provosoituneen?
tästä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000041672767
Vittuilu aiheuttaa vittuilua.
Mielestäsi mitättömät kommentit kannattaa ohittaa kommentoimatta. Niin tämä palsta toimii.
Tylsistyneisyyteen vittuilu on ihan hyvää lääkettä.
Mun mielestä se lähinnä kuvasi hämmästystä sitä kohtaan, miten erilaisiin seikkohin ihmiset kiinnittää huomiota. Mulle nimittäin juuri tuo kohta oli ihan sivuhuomautus.
että parisuhteessas mättää... ;)
makea nauru ku luin tämän kommentin. Ajattelet olevasi elämäni ja parisuhteeni asiantuntija nyt?? Niin, ajatella, minäkään en älähtämättä ihan kaikkea sulata :D
ihme... teillä on se keskusteluyhteys kadonnu. Mistähän sen oikein löytäs?
Löytyskö se kuuntelemalla, keskustelemalla silleen että toinen kuuntelee ja ymmärtää. Joitaki asioita pitää vain vääntää rautalangasta.
Ehkäpä kannattas laittaa ne asiat paperille ku ottaa puheeks ne. Lyhyt muistio niistä epäkohdista, ja siitä missä teillä menee hyvin.
Selkeä kehityskeskustelun paikka teillä. Suhteessa tarvitaan kaks osallistujaa...
joo, olis varmaan. Mä en vaan tajua miten ottaisin puheeksi, ilman et kuulostais syyttelyltä.
Tossa yhdessä kyssässä vastasin, että parisuhteen kuolinkellot alkaa kilkattaan siinä vaiheessa, kun toinen alkaa olla itsestäänselvyys. sitten tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta, että homma on ohi.
Sano sille, että teidän suhde on menossa kiville. Ehkä se herättää. Jos ei, niin se vaan nopeuttaa väistämättömän.
tavallaan uhkailua? Et nyt jos et muutu niin tää kolahtaa karille. Ei sillä et tietäisin et onko tässä enää mitään tehtävissä, mutta jotenkin tuntuis pahalta heittää tuotakaan päin naamaa. (ja varsinkin ku joskus olen menny kiukuspäissäni sanomaan, et jos tahti ei muutu nii mä lähen)
jos olet jo aiemmin käyttänyt uhkauskortin bluffina
juurikin tuota tarkoitin!
pidä esittää. Pitää vaan tehdä toiselle selväksi, että suhde on menossa päin prinkkalaa.
Se miten sen voi tehdä niin, että se ei kuulosta syyttelyltä vaatiikin taitoa ja melko kypsää asennetta. Siinä pitää myös osata tarkastella omaa käyttäytymistään kriittisesti. Ei kaikki ole vaan toisen syytä, suhteessa on kaksi osapuolta.
Ainoa mitä ihminen voi tehdä on muuttaa omaa käyttäytymistään ja yrittää saada sitä kautta muutosta aikaan. Siltikin on pystyttävä keskustelemaan mikä mättää, ennen kuin on myöhäistä. Suhteen kariutuminen on kuin tulipalo, se on helpompi sammuttaa alussa, mutta kun se leimahtaa kunnolla, ei ole enää paljonkaan tehtävissä.
Mun pitää kohta lopetella, kun C tulee kohta ja mennään saunaan, on nääs viikonloppu alkamassa ihan kohta huomenna vapaapäivä :)
ääneen sanominen ole mikään uhkaus.
Niinhän siinä käy, jos meno ei muutu.
saunasta!
asioita ihan noin mustavalkoisina, kun vikaa on kuitenkin minussakin yhtä paljon. mä vaan en tiedä mihin mä olen menossa...