Miks ihmeessä ette haluu seurustella? Seurusteluhan on kuitenkin paljon siistimpää kuin sinkkuus. Saa hellyyttä, suudelmi, seuraa, juttukaveria, seksiä yms. Itse ainakin seurustelen, ja seurustelen vain seurustelun takia. Miksen seurustelis?
Kyllä se seurustelukin seurustelun vuoksi kuulkaas on loppujenlopuks parempaa kuin yksinäinen sinkkuus ja puutteessa eläminen. Elokuvat ym. hömpötys vaan luonu sellaisen kuvan, että pitää olla niin mielettömän in love että jalat pettää aina alta kuin toisen näkee ja mahassa kiehtää mannapuuro jatkuvalla syötöllä. Ne jotka tohon uskoo, on sinkkuja.
Pariutukaas kuulkaa vaan pariutumisen takia. Samanlaista se seurustelu tulee olemaan periaatteessa joka tapauksessa, seurustelee sitten kenen kanssa tahansa. Jutellaan, harrastetaan seksiä, katotaan sylikkäin telkkua, käydään kävelyllä, bileissä, sukujuhlissa, jaetaan ilot ja surut. Siis kunhan toisen kanssa tulee tietenkin toimeen ja on mukavaa yhdessä.
Mutta "sen jonkin" etsiminen kannattaa lopettaa. Sen löytää oikeesti vaan tosi harvat. Suurin osa niistä jotka seurustelee, niin seurustelee periaatteessa vaan seurustelun vuoksi. Ne on tajunu tän pointin, eivät vaan myönnä sitä ;).
Jos haluutte seurustella niin alkakaa seurustella. ja nimenomaan SEURUSTELUN vuoks. Niin yksinkertaista se on.
Haaveilijoilla ja etsijöillä suurin osa elämästä kuluu just siihen. Sitten lopulta muka löytävät sen "oikean", mutta todellusuudessa he vaan tyytyvät lopulta seurusteluun seurustelun vuoksi kun ovat täydellisesti kyllästyneitä sinkkuuteen.
Kyllä se seurustelukin seurustelun vuoksi kuulkaas on loppujenlopuks parempaa kuin yksinäinen sinkkuus ja puutteessa eläminen. Elokuvat ym. hömpötys vaan luonu sellaisen kuvan, että pitää olla niin mielettömän in love että jalat pettää aina alta kuin toisen näkee ja mahassa kiehtää mannapuuro jatkuvalla syötöllä. Ne jotka tohon uskoo, on sinkkuja.
Pariutukaas kuulkaa vaan pariutumisen takia. Samanlaista se seurustelu tulee olemaan periaatteessa joka tapauksessa, seurustelee sitten kenen kanssa tahansa. Jutellaan, harrastetaan seksiä, katotaan sylikkäin telkkua, käydään kävelyllä, bileissä, sukujuhlissa, jaetaan ilot ja surut. Siis kunhan toisen kanssa tulee tietenkin toimeen ja on mukavaa yhdessä.
Mutta "sen jonkin" etsiminen kannattaa lopettaa. Sen löytää oikeesti vaan tosi harvat. Suurin osa niistä jotka seurustelee, niin seurustelee periaatteessa vaan seurustelun vuoksi. Ne on tajunu tän pointin, eivät vaan myönnä sitä ;).
Jos haluutte seurustella niin alkakaa seurustella. ja nimenomaan SEURUSTELUN vuoks. Niin yksinkertaista se on.
Haaveilijoilla ja etsijöillä suurin osa elämästä kuluu just siihen. Sitten lopulta muka löytävät sen "oikean", mutta todellusuudessa he vaan tyytyvät lopulta seurusteluun seurustelun vuoksi kun ovat täydellisesti kyllästyneitä sinkkuuteen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
>>Miks ihmeessä ette haluu seurustella?>>
Kuka sanoo että emme halua?
Minä ainakin haluan ja yritys on kova, mitä nyt poikkeuksetta tuloksena on "sä oot tosi kiva mutta..."
Kun tämä sinkkuuden ihanuus nyt vain olisikin oma valinta, mutta kun ei ole.
"Kun tämä sinkkuuden ihanuus nyt vain olisikin oma valinta, mutta kun ei ole."
Mitä voi tehdä, jos ei vaan täytä näiden sitäjotakinetsijöiden haaveita? Ei mitään. Seurusteluun tarvitaan kaksi. Sä oot kiva, mutta...
Mikä ihmeen mutta?
Onnea etsinnöille "Blah"!
Eiköhän mekin vielä jostain löydetä se ihan tavallinen ihminen, jolla on jalat maassa ja pää sopivasti pilvissä. :)
En tällä hetkellä halua kokea samanlaisia perkeleellisiä sydänsuruja kuten kävi 4v suhteen jälkeen tosin niitä kesti 3pv hehh sitten kattelinkin jo muita naisia. Mutta mieluummin näin voin olla kenen kanssa tahansa ja mitenpäin tahansa ja missä tahansa :)
Alan heti seurusteleen, kun löytyisi se nainen joka mut haluaa mutta eipä ole vielä tullu 27 vuoden aikana vastaan jolle kelpaisin. Olen kuulemma kivan näköinen ja tosi mukava mutta...... Samat jutut joka kerta.
Jos asuisin kaupungissa, eikä olisi mitään harrastuksia eikä tekemistä niin aika varmasti kyllä seurustelisin, tai eläisin parisuhteessa.
Mutta koska olen omituinen,(kuten moni muukin sinkku)niin en pysty parisuhteeseen kuin samantapaisen kuin itse olen kanssa, ja sellaisia naisia on todella harvassa.
Kun alkaa seurusteleen niin vapaa-aika menee sukulaisissa ja ystävien luona ravaamisessa, ikinä ei saa tehdä mitään, ainoastaan kotitöitä ja puhua naista kiinnostavista asioista, nainen valitsee jopa kenen kanssa mies saa puhua.
Ei huvita alata tohvelisankariksi, sitä lähes kaikki parisuhteessa elävät miehet ovat.
On paljon antoisampaa saada toteuttaa itseään harrasteiden parissa, lähteä merelle kalaan, laittaa pihaa, kunnostaa taloa, viettää iltoja verstaassa puutöiden parissa, löhötä sohvalla katsoen telkusta sitä ohjelmaa joka kiinnostaa, syödä sitä ruokaa josta pitää, lähteä talviviikonloppuna moottorikelkkasafarille ulkosaaristoon, pimeänä syysyönä voi lähteä tansseihin...jne,jne...
Sitten vielä kun on sinkku niin ei tarvi siivota naisen jälkiä kotona, jääkaappi ei ole täynnä homeisia ruuantähteitä joita ei saa heittää pois, likaisia vaatteita ei ole sänkyjen alla eikä pölyistä krääsää kaikkien kaappien päällä.Niin ja tärkeintä on se ettei ole ketään itseään huonommaksi tuntevaa morkkaamassa ja arvostelemassa tekemisiäni.
Pitääköhän vielä miettiä miksi on sinkku?
Luettelit syitä, miksi kannattaa etsiä kaltaisensa kumppani. (niin taisit sanoakin) Kumppani, jota kiinnostaa samat asiat, joka haluaa tehdä samoja asioita ja joka arvostaa samoja asioita.
Tällaisen kumppanin löytäminen tosin ei ole helppoa. Minä löysin - lopultakin. Vanhana (42) mutta kuitenkin.
Yhdentekevien tyyppien kanssa en ole koskaan pystynyt olemaan enkä kuuna päivänä ole seurustellut seurustelun vuoksi. Minkä ihmeen takia tosiaan rääkätä itseään sopimattomien tyyppien seuralla.
etsin kunnes löydän sen, vaikka siihen menis sitte loppuelämä,uskon sydämmen ylilyöntiin vielä vuosien jälkeenki kun rakkaani näen, se on sen arvonen juttu, etten lähde seurusteleen vain seurustelun vuoksi, ja älä väitä ett tämä ois vain joku romanttinen kuva rakkaudesta! seksin puute, läheisyyden ja kaipuu tekee etsimisen välillä vaikeeksi, mutta kyll se menee kun hullun lailla käy töissä niin ei sitä sitt jaksa illalla muuta ajatella kuin ett unta hattuun. sociaalinen elämä muutenki helpottaa rakkaani odottelua. lenkille meno kans tyrehdyttää yhden illan seksi kaverin hakemisen........terv eronnut 39 v nainen
Kysymyksesi on paradoksaalinen.
Tietysti halutaan seurustella ja seurustellaan, milloin pidempään, milloin ei. Mutta silti molemmat asuu pääsääntöisesti omissa kämpissään, eli ollaan silti sinkkuja. Eihän sitä pelkkä seurustelu poista, hienoa vapautta.
Kyllähän monet seurustelee alle 15 ikäisinäkin, asuessaan vielä vanhempiensa luona.
Sitten kun eletään parisuhteessa (avo- tai avioliitossa) saman katon alla, niin silloin ei olla sinkkuja.
Näin se menee.
Mutta se on tietysti valitettavaa, jos joku ei pääse kokeilemaan päivää pidempää seurustelua, mikäli se asia itseä vaivaa.
Kyllä itsekin varmaan haluaisin seurustella. Siksi kokeilinkin seurustelua vain seurustelun vuoksi eli aloin seukata sellaisen 'ihan kivan' tyypin kanssa. Eihän siitä muuta seurannut, kuin se, että päädyin satuttamaan toista. Toinen kun oli niin ihastunut. Sen takia en kyllä kehottaisi seurustelemaan vaan huvin vuoksi. Siksi minäkin odotan sitä tunnetta että kolahtaa kunnolla!
Haluaisin seurustella, vaikka sinkku olenkin ollut..hmm.. 1.5vuotta? pitempi suhde ollut viimeksi lähes 2vuotta sitten,sen jälkeen 2viikon suhdetta.. :P eivätkä nuo minun suhteeni ikinä ole kestäneet kuin korkeintaan 2kk:a.. Mutta kun en vain voi seurustella. Alkaa ahdistaa! On yksi mies,se jonka kanssa seurustelin silloin lähes 2vuotta sitten,hänen kanssaan voisin seurustella.Olemme jollain tapaa yhdessä nytkin,mutta kumpikaan ei osaa seurustella,joten asiasta ei oikeastaan voi puhua..
Ja mitä tulee seurusteluun vain seurustelun vuoksi: EI TOIMI!! Suhteeseen aletaan toisen ihmisen vuoksi,eikä sen vuoksi,että olis vain joku! Ehkä olen sitten pilvilinnoissa eläjä,mutta tuota mieltä olen aina ollut. olen yrittänyt seurustella "vain seurustelun vuoksi",ja se tosiaan on kestänyt korkeintaan pari viikkoa! Ei sellaisen ihmisen kanssa tahdo olla,jossa ei ole "sitä jotain"! tämä on minun näkemykseni asiasta, ihan vain näin sinkkuna.
Jos mies ei kiinnosta ei seksi vain kiinnosta. Aika harva mies hyväksyy seurustelun ilman lääppimistä ja seksiä. Siihen seksiin tämä tyttö tarvistee se kolahduksen, sillä muuten mies ei kiihota.
Jos seksuaalinen lataus puuttuu ei niitä suukkoja ym. vain ole halua antaa tai edes saada.
Pari kertaa olen seurustellut pelkän seurustelun kanssa, mutta parissa kolmessa kuukaudessa on mies kyllästynyt kun ei suukkoja puhumattakaan seksistä. Kivoja kavereita ovat olleet ja juttu luistanut, mutta seksiin pitää tuntua todella nasta kutina koko kehossa. Sitä huono seksiä, joka ei vain kolahda on kokeiltu ja se ei todellakaan maksa vaivaa. Hyvässä ja nautittavassa seksissä on aina himpun verran sitä minun tunnetta mukana.
PS: Miehiä on ihan kiva pitää pelkkänä kaverina ja seurustelun kuuluu kyllä se seksikin = kaksi eri suhdetta.
Kyllä näin on että kunnolliseen seurusteluun kuuluu ennemmin tai myöhemmin seksikin ja en kyllä minäkään pystyis minkäänmoiseen hellyyteen sellaisen miehen kans josta ei tule niitä "kivoja kutinoita".
Ne "ihan kivat" kaverimiehet ovat eri asia kuin sellainen jonka kans seurustelen. Ei voi vain poimia jostain jotain tyyppiä että kunhan mulla nyt joku tässä on... Tulee kyllä hyvin ankeaa yhdessäoloa sille toiselle jos seurustellaan vain seurustelun vuoksi! ;)
Nainen vaatii aina suhteelta tunnetta ja intohimoa (jos ei tietoisesti niin ainakin tiedostamattaan), sillä vain näin hän voi olla varma siitä, että mies ei häivy omille teilleen lapsen syntyessä.
Niin, ehkäisy on kyllä keksitty... Mutta valitettavasti vaistojamme ohjaavat yhä sellaiset mekanismit, jotka ovat kehittyneet joskus 100 000 vuotta ennen e-pillereitä.
Et voi olla ikinä varma, ettei mies häivy omille teilleen lapsen syntyessä. Paras on kun sitä lasta ei synny, ennen kuin se mies sitä itse tahtoo...sitten voi olla pienet mahkut, mutta vain tosi pienet.
Jos haluat miehen, unohda lapset.
jos haluut naisen, nimittäin kun mies lähtee poikalapsen/lasten kanssa yhteisiin harrastuksiin ja nainen jää kotiin niin suhde on pian entinen.
Satun tietämään että naiset ovat monesti mustasukkaisia lapsistaan.
Jos haluut lapsen, ota nainen! ;)
Ja vielä ???? Mitä ihmettä paasaat????
Unohda koko juttu.
ne ihmiset, jotka ajattelee muutakin kuin omaa persettään.
Nimittäin kuvailemissasi suhteissa yleensä toinen on silti tosissaan ja miettii lapsia yms.
Toinen ei ehkä ole tosissaan ensin, mutta ehkä jossain vaiheessa on. Sitten yhtäkkiä 2v seurustelun jälkeen sanot että löysit elämäsi miehen ja seurustelit ihan vaan seurustelun takia, kun ei nyt justii parempaakaan tekemistä ollu.
En itse ainakaan pysty osoittamaan hellyyttä jollekin sillä perusteella, että tämä on "ihan jees". Miten jonkun pelkästään kivan kanssa voi syttyä ja harrastaa seksiä? Mulla ois varmaa monta päivää morkkis sen jälkeen.
En halua tuhlata toisten enkä omaa aikaani. En ole kenellekään vastuussa tekemisistäni. En tuota kenellekään mielipahaa. Olen vapaa, jos sattuu se mannapuuro löytymään.
Minusta aika helvetin kovia syitä olla sinkku.
Puhut asiaa. Seksi ei kiinnosta eikä hellyyttä tipu meikäläiseltä ilman mannapuuroa. Sääliksi käy ihmisiä, joiden elämä on niin tyhjää, etteivät ilman parisuhdetta pärjää.
>>>Pariutukaas kuulkaa vaan pariutumisen takia. Samanlaista se seurustelu tulee olemaan periaatteessa joka tapauksessa, seurustelee sitten kenen kanssa tahansa. Jutellaan, harrastetaan seksiä, katotaan sylikkäin telkkua, käydään kävelyllä, bileissä, sukujuhlissa, jaetaan ilot ja surut. Siis kunhan toisen kanssa tulee tietenkin toimeen ja on mukavaa yhdessä.
Harva loppu peleissä ajattelee niin, että NYT minä alan seurustelemaan. Vaan seurustelemaan aletaan jos toinen tuntuu mukavalta ja homma toimii eli ikään kuin ajaudutaan vahingossa seurusteluun...
Itse tapasin yli 3 vuotta sitten nykyisen avokkini baarissa, tanssittiin ja vaihdettiin numerot. Eka kerran kun tapasin tulevan puolisoni selvinpäin niin en edes muistanut minkä näköinen nainen oli kyseessä. Muutaman treffaus kerran jälkeen huomasin, että minähän viihdyn tämän tytön seurassa. Seuraava askel oli kokeilla seksiä ja sehän toimi enemmän kuin hyvin!! Eli olin tutustunu naiseen joka mielytti minua ja jonka kanssa seksi oli loistavaa. Ja kaiken lisäksi nainen piti minusta ja seksistä minun kanssa. Asiat ei voinu olla paremmin... Sitten jatkettiin tapailemista seksin ja/tai jutustelun merkeissä. Yks kaks huomattiin, että vietimme yhä enemmän aikaa yhdessä ja tiheämmin. Niin silloin kysyin, että seurustellaanko me? tähän vaimoni vastasi, kylläkai me seurustellaan... Eka tapaamisesta oli kulunu tähän menessä n. 2 kuukautta. Tällä hetkellä ollaan kihloissa ja vauvaa suunnitellaan...
Minun on mahdotonta sanoa milloin suhteemme kehittyi seurusteluksi, yks kaks kumpikin vaan myönsi homman olevan seurustelua, sitä ennen se oli ollut vaan peliä...
Homma lähti viattomasta leikistä ja kummallakaan ei ollu aluksi mitään tarkoitusta, että alkaisimme seurustelemaan. Kumpikin halusi vain seikkailua ja seksiä!!
Seurustella seurustelun vuoksi! Oletko seko?
Sinä siis olet jonkun kanssa huviksesi, seurustelun vuoksi? Onko kumppanisikin sinun kanssa huvikseen. Ja kun löytyy mielenkiintoisempi jättää sinut ja johan itkettää...! Tai toisin päin.
Onko elämä vaikeaa ilman kumppania, etkö tule toimeen itsesi kanssa..? Odotellessa sitä jota todella rakastat.
En pysty teeskentelemään, jos tunteita ei ole. Silloin myös käyttäydyn normaalisti ja ne pari hassua heppua, joista en ole kiinnostunut, kiinnostuu minusta, koska vaikutan varmaankin mukavalta. Jos huomaan kiinnostavani minua kiinnostamatonta miestä, niin joudun paniikkiin ja lähden kiitämään hippulat vinkuen.
Sitten onkin asia erikseen ne tyypit, joista itse kiinnostun. Ne eivät kiinnostu minusta.
Tiedä sitten johtuuko siitä, että mitä mielenkiintoisempi tyyppi, sitä ihmeellisemmin käyttäydyn niiden seurassa, täysin eri lailla kuin mitä oikeasti olen. Yleensä jo alussa en uskalla näyttää kiinnostustani, koska olen jo niin tottunut siihen, etten kuitenkaan saa sitä miestä jota haluaisin, joten katselen päinvastaiseen suuntaan kuin missä kiinnostuksen kohteeni on, enkä puhu mitään, joten en edes näe, onko joku kiinnostunut. Realistisesti ajatellen, ei ole. Ehkä olen vain sitten maailman rumin nainen.
Eli on niitä epätoivoisia naisiakin olemassa, eikä vain niitä nördekummajaisia miehiä. Siksi aina "naurattaa", kun luen katkeria miesten tilityksiä, miten naisilla on niin paljon helpompaa, kun saavat aina, edes jonkun, miehen. Minä en halua jotain miestä vaan sen kenestä olen kiinnostunut. Jota en siis saa.
..miksi ihmeessä minusta tulee idiootti heti kun kiinnostun jostain miehestä??? Ja jos se kiinnostava mies kaikesta huolimatta haluaisi jutella yms. Niin laukkaan jo mielikuvissa siihen hetkeen kun pitäisi riisua ja olla kaunis ilman vaatteita.. Joten luovutan heti ja pakenen paikalta tai ainakin nakkelen niskojani. En yksinkertaisesti usko että kukaan voisi pitää vartalostani, niinpä en edes uskalla kuvitella seurustelevani. Ei kai kukaan mies halua pelkkää pussailua vuositolkulla..eli en halua satuttaa itseäni..
Monet varmasti haluais seurustella, mutta kun ei oo ketään kenen kaa seurustella.. Eikä yksinkään seurustelu onnistu..
Hyvähän se on toisten sanoo, et hankkikaa se mies/nainen, mutta ei se oo niin helppoa.