Henkisesti

On tosi helppoa kertoa kuinka pitäisi olla vahva ja jaksaa ja rakastaa oikein ja rehellisesti.
Elämä vaan koettelee toista melkosesti kovemmalla kädellä kun toista.
Voin vannoa että ne haaveet ikuisesta rakkaudesta teininä muokkaantuu elämän varrella hissuksiin ihan vaan väkisin kokemuksien karttuessa toiveeksi että kun nyt edes elämä olisi tyydyttävä ja helppo.
Omasta kokemuksesta kerron kun ihminen sairastuu koko perheen elämä muuttuu.
Tietysti riippuu mihin sairastuu.
Minunkin elämään tähän 40v mahtuu miehen loukkaantuminen, lapsen kuolema ja myöhemmin miehen syöpä ja siihen liittyvät hoidot.
Hyviä neuvoja ja neuvojia riittää.
Ja tuskin kukaan kiusallaan neuvoo mutta niitten hyvienkin neuvojen toteutus ei vaan aina onnistu niin hyvin ja helpolla vaikka ajattelisi kuinka henkisesti ja kädet ristissä apua pyytäisi.
Vaikka selvästi päätin nuorena että tätä miestä aion kaikissa kolhuissa ja ongelmissakin katsella lopunelämääni toisin kävi.
Ei yksi ihminen kaikkien kivikuormaa jaksa raahata.Kehtaan myöntää olevani heikko.
Henkisellä vahvuudellakin on rajansa.

Nainen 40v kirjoitti:

On tosi helppoa kertoa kuinka pitäisi olla vahva ja jaksaa ja rakastaa oikein ja rehellisesti.
Elämä vaan koettelee toista melkosesti kovemmalla kädellä kun toista.
Voin vannoa että ne haaveet ikuisesta rakkaudesta teininä muokkaantuu elämän varrella hissuksiin ihan vaan väkisin kokemuksien karttuessa toiveeksi että kun nyt edes elämä olisi tyydyttävä ja helppo.
Omasta kokemuksesta kerron kun ihminen sairastuu koko perheen elämä muuttuu.
Tietysti riippuu mihin sairastuu.
Minunkin elämään tähän 40v mahtuu miehen loukkaantuminen, lapsen kuolema ja myöhemmin miehen syöpä ja siihen liittyvät hoidot.
Hyviä neuvoja ja neuvojia riittää.
Ja tuskin kukaan kiusallaan neuvoo mutta niitten hyvienkin neuvojen toteutus ei vaan aina onnistu niin hyvin ja helpolla vaikka ajattelisi kuinka henkisesti ja kädet ristissä apua pyytäisi.
Vaikka selvästi päätin nuorena että tätä miestä aion kaikissa kolhuissa ja ongelmissakin katsella lopunelämääni toisin kävi.
Ei yksi ihminen kaikkien kivikuormaa jaksa raahata.Kehtaan myöntää olevani heikko.
Henkisellä vahvuudellakin on rajansa.

Lue lisää

sinä olet? Pöh ja höh, tuohan on sitä vahvuutta että uskaltaa olla oma itsensä ja myöntää olevansa heikko ja haavoittuva. Turhan moni yrittää pitää vahvakasvoista kulissia yllään.
Kokonaan toinen seikka on mihin tekoihin ja toimiin se heikkous sitten ajaa.

Henkinen vahvuus ei ole sitä, ettei tehdä virheitä. Virheettömyys kuuluu pikemminkin jäykkään autoritääriseen luonnetyyppiin, joka ei ole mitenkään vahvan luonteen merkki.

Vahvuus on sitä, että voi myöntää erehtyvyytensä ja kunnioittaa itseään siitä huolimatta. "Vahvuuteen kuuluu myös avun hakeminen, mikäli omat voimat tuntuvat loppuvan.
henkinen vahvuus on myös sitä, että voi elää toisten erehtyväisyyden kanssa, anteeksi antaminen ei ole mahdoton suoritus ja sen ei koeta olevan merkkinä siitä, että itsekunnioituksessa on puutteita.

Ennen kaikkea henkisesti vahvan ihmisen ei tarvitse osoitella toisia sormella -itseään korostaakseen."

Eli todellinen vahvuus on sitä, että uskaltaa myöntää olevansa haavoittuva, heikko ja tarvitseva? Mielestäni kyllä, ja riittävän syvällisesti itseensä tutustuneelle ihmiselle noiden asioiden myöntäminen itselleen/toisille on helppoa.

juuri noin. Todellista vahvuutta osoittaa, kun uskaltaa antaa anteeksi itselleen sekä muille.

tulkintoja heittelet. Jos sen sallinet niin korjaisin hieman tuota sairastumisesta johtuvaa puolison vieraissakäynnin sallimista, minkä otit esille. Siinä vaiheessa kun tilanne on tuo ettei sairautensa takia kykene tyydyttämään puolison seksuaalisia tarpeita, pettämistä ei tapahdu jos asiasta on sovittu. Ei toisen vammautuminen anna oikeutta pettää. Kypsät ihmiset kykenevät keskustelemaan tästäkin asiasta. On "kunniakkaanpaa" ottaa ero tällöikin kuin alkaa pettämään, säilyttää rehellisen ihmisen arvonsa ja voi kutsua itseään uskolliseksi puolisoksi. Pettäjä on luuseri, oli tilanne mikä tahansa

Huomaa selvästi, että suurin osa täällä vierailevista kirjoittajista ovat vähän elämää nähneitä. Sairauden tulo perheeseen pistää kaiken uusiksi, myös seksielämän, ja se ,miten tämä asia hoidetaan, osoittaa sitä kypsyyttä, että hyvään lopputulokseen päästään. Edellinen kirjoittaja kirjoittaa hyvin ja tietämyksen perusteella. Lupa vieraaseen seksiin ei välttämättä ole liiton loppu.

puoliso on seksiin kykenemätön sairauden vuoksi (tai muuten ei vaan halua seksiä)
ja toinen (sairas) puoliso antaa luvan hakea sitä seksiä muualta niin uskotko että hän kuitenkaan on onnellinen? hän varmaankin tuntee itsensä pakotetuksi siihen lupaan jottei menettäisi puolisoaan.
sitäpaitsi aina on kuitenkin se vaara että tämä
seksisuhde johtaa vakavampaan suhteeseen.
miten vaan tekee niin aina joku kärsii. kenen kärsiminen on sitten pahempaa? sen sairaan vai toisen puolison seksinpuute?
eikö olisi hyvä että "seksiterapeutit" saisivat ihan laillisesti harjoittaa ammattia
ja seksin puutteesta kärsivät ostaa tätä palvelua
tarpeen vaatiessa?

sinun onnesi määrittelee? Ei kukaan ole rehellisyydestä ammuttavaksi joutunut, tuskin joutuisit sinäkään. Pettäminen ei ole rehellistä.

Olet oikeassa, psyyken muuttuminen on vaikein asia, ei niinkään jonkun fyysisen ominaisuuden heikkeneminen. Tiedän, mistä puhun, mies sairastui, liian aikaisin. Itselläni elämä luistaisi, koska lapsetkin jo pois kotoa, ja vireyttä olisi vaikka mihin. Olen kaikesta tästä katkera, luvasta vieraisiin on puhuttu, riidelty, ja asia on puolison mielestä täysin käsittämättömissä. Luin kirjoituksesi, kiitos siitä.

tuntematon ystävä kirjoitti:

Olet oikeassa, psyyken muuttuminen on vaikein asia, ei niinkään jonkun fyysisen ominaisuuden heikkeneminen. Tiedän, mistä puhun, mies sairastui, liian aikaisin. Itselläni elämä luistaisi, koska lapsetkin jo pois kotoa, ja vireyttä olisi vaikka mihin. Olen kaikesta tästä katkera, luvasta vieraisiin on puhuttu, riidelty, ja asia on puolison mielestä täysin käsittämättömissä. Luin kirjoituksesi, kiitos siitä.

Lue lisää

Siis, kiitän tuota "tietääkö teistä kukaan"- ihmistä, se oli asiaa.

You knew kirjoitti:

sinun onnesi määrittelee? Ei kukaan ole rehellisyydestä ammuttavaksi joutunut, tuskin joutuisit sinäkään. Pettäminen ei ole rehellistä.

Olet juuri niitä ihmisiä jotka laukovat "totuuksia" ajattelematta asiaa tarkemmin, saatikka että olisi jonkunlaista kokemusta asiasta. On helppo sanoa että ympäristöstäkö onnesi on kiinni, kun ei ole koskaan kokenut oman lähiympäristönsä painostusta.

Ystävättäreni mies loukkaantui työtapaturmassa vakavasti ja invalidisoitui lopullisesti. Miehestä tuli todella katkeroitunut ja teki ystävättäreni elämästä suoranaista helvettiä. Kolme vuotta hän kesti tätä tuskallista perhe-elämää, kunnes koki yksinkertaisesti ettei jaksa olla loppuelämäänsä toisen pahan olon kaatopaikka. Laittoi avioeron vireille ja muutti pois. Yllätys yllätys, sukulaiset, perheystävät, työtoverit ja jopa hänen oma äitinsä tuomitsivat hyvinkin jyrkästi hänen ratkaisunsa vaikka kuinka rehellisesti asiasta yritti kertoa. Osan näistä ihmisistä kanssa jopa välit katkesivat lopullisesti. Lähes yksimielinen kannanotto oli se että on kerrassaan huono nainen, heikkoluonteinen ja "alapäänpolte" taitaa olla niin kova ettei pystynyt miestään tukemaan vaikeina aikoina.

Joten älä puhu että rehellistä ei ammuta. Totuus kun on suhteellinen käsite ja on vaan niin helppo tuomita vierestä kun voi olla jalo ihminen vain silloin tällöin eikä kokea sitä joka päivä.

On kokemusta miehen vammautumisesta ja syöpähoitojen jälkeen myös luonteen muuttumisesta ilkeäksi, kateelliseksi ja pahansuovaksi.
Kaikki olen kokenut myös oman lapsen kuolema siihen päälle johon mieheltä ei tukea tai surun jakamista ole herunut.
Mies muuttui täysin erilaiseksi pilleristiksi.
Minulla vaan voimat loppuivat ei siihen rakkaus riitä auttamaan.
Olen ajatellut että samanlainen tunne ois kun katto putoisi päälle. Et voi pelastaa kaikkia pakko saada edes itse hiukan ilmaa hengittää.
Siis hain eron miehestäni niinkun oisin paennut se romahtavan katon altakin.
varmasti siinäkin tilanteessa se huono omatunto painaisi päälle että kuin kehtasit vaan itsekkäästi oman nahkas pelastaa?
Joskus vaan on pakko olla itsekäskin.
Minä kestin siinä liitossa 12v.
rakkaus ei muuttunut vihaksi vaan tuskallisen voimattomuuden tunne siinä sekamelskassa jota ei tosiaan kukaan voi tajuta.

Nainen 40v kirjoitti:

On kokemusta miehen vammautumisesta ja syöpähoitojen jälkeen myös luonteen muuttumisesta ilkeäksi, kateelliseksi ja pahansuovaksi.
Kaikki olen kokenut myös oman lapsen kuolema siihen päälle johon mieheltä ei tukea tai surun jakamista ole herunut.
Mies muuttui täysin erilaiseksi pilleristiksi.
Minulla vaan voimat loppuivat ei siihen rakkaus riitä auttamaan.
Olen ajatellut että samanlainen tunne ois kun katto putoisi päälle. Et voi pelastaa kaikkia pakko saada edes itse hiukan ilmaa hengittää.
Siis hain eron miehestäni niinkun oisin paennut se romahtavan katon altakin.
varmasti siinäkin tilanteessa se huono omatunto painaisi päälle että kuin kehtasit vaan itsekkäästi oman nahkas pelastaa?
Joskus vaan on pakko olla itsekäskin.
Minä kestin siinä liitossa 12v.
rakkaus ei muuttunut vihaksi vaan tuskallisen voimattomuuden tunne siinä sekamelskassa jota ei tosiaan kukaan voi tajuta.

Lue lisää

Omalla kohdallasi kyllä tiedät mistä puhut, kyseessä ei ole pelkkä aavistus. Olen pahoillani jos pahoitit mielesi purkauksestani. Ehkä turhaankin hermostuin ja melko jyrkkään sävyyn kerroin tosiasioita siitä miten sairaus voi muuttaa kaiken, mutta en vaan kerrassaan jaksa näitä ihmisiä jotka näkevät asiat hyvin yksipuolisesti vaikka eivät asioista yhtään mitään lopulta tiedä.

On niin helppoa sanoa että pitää rakastaa, pitää tukea ja pitää olla uskollinen, kun tilanne ei ole omalla kohdalla.

On helppoa sanoa että asioista pitää pystyä puhumaan ja olla kypsä ihminen, kun ei voi nähdä asian sitä puolta että katkeroituneen ihmisen kanssa ei pysty asioita näin helposti selvittämään. Ja haluaako kukaan lisätä toisen kuormaa vielä silläkin että avoimesti kertoo että "koska sinusta ei ole enään minulle miestä, niin haen sen seksin ja hellyyden jostain muualta".
Ettäkö paras ratkaisu on se että kun toiselta on otettu pois terveys, kykeneväisyys ja kaikenlainen miehinen itsekunnioitus, hänestä tehdään vielä julkisesti aisankannattajakin ja jopa kerrotaan se hänelle.

On niin helppoa ajatella että jos toinen ei esim seksiin pysty, niin sitten vaan sovitaan kypsien ihmisten tavoin asioista. Tällaiseen järjestelyyn vaaditaan äärimmäinen itsetunto kummaltakin ja kun toisen itsetunto on muutenkin pohjalukemissa niin miten kuvitellaan että moinen onnistuisi?

On helppoa sanoa että aviero on parempi ratkaisu kuin pettäminen, kun ei käsitetä sitä asiaa että ehkäpä ihminen haluaa kuitenkin pysyä sen sairastuneen rinnalla vaikka haluaakin myös itselleen edes jonkunlaisen henkireiän jotta taas jaksaisi.

Kaikki tämä on niin kovin helppoa kun itsellä on kaikki hyvin ja ei joudu kohtaamaan näitä asioita silmästä silmään. On helppo vakuuttaa että pettäminen on maailman pahin asia, rehellisyys on aina parempi vaihtoehto.

Menköön jokainen itseensä ja miettiköön tarkkaan ennenkuin suurena totuutena antaa näitä neuvoja täällä ja moralisoi toisten ratkaisuja.

se kenelle vastasit kirjoitti:

Omalla kohdallasi kyllä tiedät mistä puhut, kyseessä ei ole pelkkä aavistus. Olen pahoillani jos pahoitit mielesi purkauksestani. Ehkä turhaankin hermostuin ja melko jyrkkään sävyyn kerroin tosiasioita siitä miten sairaus voi muuttaa kaiken, mutta en vaan kerrassaan jaksa näitä ihmisiä jotka näkevät asiat hyvin yksipuolisesti vaikka eivät asioista yhtään mitään lopulta tiedä.

On niin helppoa sanoa että pitää rakastaa, pitää tukea ja pitää olla uskollinen, kun tilanne ei ole omalla kohdalla.

On helppoa sanoa että asioista pitää pystyä puhumaan ja olla kypsä ihminen, kun ei voi nähdä asian sitä puolta että katkeroituneen ihmisen kanssa ei pysty asioita näin helposti selvittämään. Ja haluaako kukaan lisätä toisen kuormaa vielä silläkin että avoimesti kertoo että "koska sinusta ei ole enään minulle miestä, niin haen sen seksin ja hellyyden jostain muualta".
Ettäkö paras ratkaisu on se että kun toiselta on otettu pois terveys, kykeneväisyys ja kaikenlainen miehinen itsekunnioitus, hänestä tehdään vielä julkisesti aisankannattajakin ja jopa kerrotaan se hänelle.

On niin helppoa ajatella että jos toinen ei esim seksiin pysty, niin sitten vaan sovitaan kypsien ihmisten tavoin asioista. Tällaiseen järjestelyyn vaaditaan äärimmäinen itsetunto kummaltakin ja kun toisen itsetunto on muutenkin pohjalukemissa niin miten kuvitellaan että moinen onnistuisi?

On helppoa sanoa että aviero on parempi ratkaisu kuin pettäminen, kun ei käsitetä sitä asiaa että ehkäpä ihminen haluaa kuitenkin pysyä sen sairastuneen rinnalla vaikka haluaakin myös itselleen edes jonkunlaisen henkireiän jotta taas jaksaisi.

Kaikki tämä on niin kovin helppoa kun itsellä on kaikki hyvin ja ei joudu kohtaamaan näitä asioita silmästä silmään. On helppo vakuuttaa että pettäminen on maailman pahin asia, rehellisyys on aina parempi vaihtoehto.

Menköön jokainen itseensä ja miettiköön tarkkaan ennenkuin suurena totuutena antaa näitä neuvoja täällä ja moralisoi toisten ratkaisuja.

Lue lisää

Et ole minun mieltä pahottanut minun erosta on nyt 4v ja olen saanut kuulla mielipiteitä puoleen ja toiseen.kaikki hoidot ja niiden ajan oltiin vielä naimisissa.
En siis jättäny miestä heti kun sain tietää että sairastaa.
Enää en jaksa vakuutella että olisin murskaantunu itse siinä samassa jos en oisi lähtenyt.
En syytä miestä kun ei kukaan tarkotuksella sairastu ja ne lääkkeet voi aiheuttaa muutoksen ihmisessä.
Aikanaan lääkäri halusi jutella minun kanssa kahden kun miehen aivoista kasvain oli poistettu ja lääkitys oli rajua.
Lääkäri sanoi että nyt on tilanne se että mitä vaan voi tulla ja kaikesta saat syyttää tätä sairautta.
Mies on edelleen hengissä mutta me ei enää edes tavata eikä jutella.
Ei silti ole mitään vihaamista.
Itsensä hoitaminen meinaa siinä toisesta huolehtiessa jäädä kokonaan.
Ei saa kertoa kuinka masentaa tai kuinka harmittaa kun se mies on se oikeasti sairas.
Tämän huomasin. Siis vaihtoehtoja ei anneta.

krooniseen psykiatriseen sairauteen, muuttaa puolisoa niin, että voit olla naimisissa aivan eri ihmisen kanssa kuin hän oli ennen sairastumista. Puolisonasi saattaa olla sairaalloisen epäluuloinen, harhainen, outo, erikoinen. myös ulkoisesti muuttunut henkilö. Pitääkö rakastaa myös tässä vastoinkäymisessä, hautaan asti..

puoliso sairastuu kirjoitti:

krooniseen psykiatriseen sairauteen, muuttaa puolisoa niin, että voit olla naimisissa aivan eri ihmisen kanssa kuin hän oli ennen sairastumista. Puolisonasi saattaa olla sairaalloisen epäluuloinen, harhainen, outo, erikoinen. myös ulkoisesti muuttunut henkilö. Pitääkö rakastaa myös tässä vastoinkäymisessä, hautaan asti..

Lue lisää

Elämä vaan ei aina mene niin kuin toivoisi, että olisi onnellinen perhe tiilitalossa lapsineen ja koirineen, että vanhettaisiin yhdessä harmaahapsiksi ja hoivattaisiin niitä lapsenlapsia sitten yhdessä.
Monet elämästä juurikaan mitään ymmärtämättömät esittävät asian niin että puolison sairastuminen, fyysisesti tai psyykkisesti, olisi jotenkin verrannollinen esim raskauteen (kuten aloittaja), mutta se kertoo vain siitä että ei ymmärrä loppujen lopuksi asiasta yhtään mitään. Kukaan muu kuin asian kanssa elävä ei voi ymmärtää mistä todellisuudessa on kyse, ei voi käsittää sitä miten elämä ilman omaa syytään tai ilman puolison syytä ajautuu raiteiltaan. Ei kukaan muu voi ymmärtää sitä miten ihminen kamppailee sen oman itsensä ja oman moraalinsa kanssa, kun on myös itse sitä mieltä ollut että niin myötä- kuin vastoinkäymisissä ja sitten yhtäkkiä ei olekaan muuta kuin vain ne vastoinkäymiset. Ja vielä lisäksi joutuu ne vastoinkäymiset kantamaan tavallaan yksin kun toisesta ei ole tukemaan. On vaan niin kovin yksin kaiken keskellä.
Mutta onhan se hyvä että on ihmisiä jotka ovat valmiita tuomitsemaan ja joilla on periaatteita.

se kenelle vastasit kirjoitti:

Elämä vaan ei aina mene niin kuin toivoisi, että olisi onnellinen perhe tiilitalossa lapsineen ja koirineen, että vanhettaisiin yhdessä harmaahapsiksi ja hoivattaisiin niitä lapsenlapsia sitten yhdessä.
Monet elämästä juurikaan mitään ymmärtämättömät esittävät asian niin että puolison sairastuminen, fyysisesti tai psyykkisesti, olisi jotenkin verrannollinen esim raskauteen (kuten aloittaja), mutta se kertoo vain siitä että ei ymmärrä loppujen lopuksi asiasta yhtään mitään. Kukaan muu kuin asian kanssa elävä ei voi ymmärtää mistä todellisuudessa on kyse, ei voi käsittää sitä miten elämä ilman omaa syytään tai ilman puolison syytä ajautuu raiteiltaan. Ei kukaan muu voi ymmärtää sitä miten ihminen kamppailee sen oman itsensä ja oman moraalinsa kanssa, kun on myös itse sitä mieltä ollut että niin myötä- kuin vastoinkäymisissä ja sitten yhtäkkiä ei olekaan muuta kuin vain ne vastoinkäymiset. Ja vielä lisäksi joutuu ne vastoinkäymiset kantamaan tavallaan yksin kun toisesta ei ole tukemaan. On vaan niin kovin yksin kaiken keskellä.
Mutta onhan se hyvä että on ihmisiä jotka ovat valmiita tuomitsemaan ja joilla on periaatteita.

Lue lisää

"Mutta onhan se hyvä että on ihmisiä jotka ovat valmiita tuomitsemaan ja joilla on periaatteita."

On myös ihmisiä, jotka ovat valmiita olemaan tuomitsematta ja näin ollen valmiita ymmärtämään, että asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia varsinkin, kun kyse on vakavasta sairastumisesta.

Nämä uskolliset hurskastelijat täällä, jotka tuntuvat pitävän itseään parempina ihmisiä kuin ne, jotka tunnustavat oman inhimillisyytensä, ovat lopulta niitä kaikkein heikoimpia. Kyllä elämän koulussa vielä lopulta oppivat nekin, jotka täällä eniten moralisoivat ja saarnaavat uskollisuuden puolesta.

Voimia sinulle.

asiasta kun ei tiedä kirjoitti:

Olet juuri niitä ihmisiä jotka laukovat "totuuksia" ajattelematta asiaa tarkemmin, saatikka että olisi jonkunlaista kokemusta asiasta. On helppo sanoa että ympäristöstäkö onnesi on kiinni, kun ei ole koskaan kokenut oman lähiympäristönsä painostusta.

Ystävättäreni mies loukkaantui työtapaturmassa vakavasti ja invalidisoitui lopullisesti. Miehestä tuli todella katkeroitunut ja teki ystävättäreni elämästä suoranaista helvettiä. Kolme vuotta hän kesti tätä tuskallista perhe-elämää, kunnes koki yksinkertaisesti ettei jaksa olla loppuelämäänsä toisen pahan olon kaatopaikka. Laittoi avioeron vireille ja muutti pois. Yllätys yllätys, sukulaiset, perheystävät, työtoverit ja jopa hänen oma äitinsä tuomitsivat hyvinkin jyrkästi hänen ratkaisunsa vaikka kuinka rehellisesti asiasta yritti kertoa. Osan näistä ihmisistä kanssa jopa välit katkesivat lopullisesti. Lähes yksimielinen kannanotto oli se että on kerrassaan huono nainen, heikkoluonteinen ja "alapäänpolte" taitaa olla niin kova ettei pystynyt miestään tukemaan vaikeina aikoina.

Joten älä puhu että rehellistä ei ammuta. Totuus kun on suhteellinen käsite ja on vaan niin helppo tuomita vierestä kun voi olla jalo ihminen vain silloin tällöin eikä kokea sitä joka päivä.

Lue lisää

luulla. En muutoin satu olemaan "totuuksien"-laukojain raameihin, mihin tituleerasit, sopiva. Kaukana siitä. Käsitykseni pettämisestä vaan on yksiselitteinen, ei selityksiä, luuserien hommaa.
Veret seisauttavassa esimerkkitapauksessasi ongelmiahan on useampi. Suvun ja "ystävien" ajatusmaailman pienet ympyrät, loukkaantuneen henkinen tila ja se alapään kutina ystävättärelläsi. Sitä et kertonut kuuluiko pettäminen kuvioon ennen eroa, uskottomuus-sarakkeeseenhan tässä kaiketi tarinoidaan. Eihän sillä ystävälläsi ole ystäviä ollutkaan mikäli suhtautuminen tilanteeseen on kuvauksesi kaltainen. Joutaa karistaa kylän tomut jaloistaan ja muuttaa uusiin ympyröihin. Pettämistä ei ympäristön paine kuitenkaan aiheuta, ihan itse ne housut jalasta loppukädessä heitetään.
On muutoin helppo luokitella ihmisiä parin lauseen perusteella "totuudenlaukojiksi", eikö vaan. Ettet eläsi ystävättäresi kohtaloa liian intensiivisesti?

Ikävä juttu kirjoitti:

luulla. En muutoin satu olemaan "totuuksien"-laukojain raameihin, mihin tituleerasit, sopiva. Kaukana siitä. Käsitykseni pettämisestä vaan on yksiselitteinen, ei selityksiä, luuserien hommaa.
Veret seisauttavassa esimerkkitapauksessasi ongelmiahan on useampi. Suvun ja "ystävien" ajatusmaailman pienet ympyrät, loukkaantuneen henkinen tila ja se alapään kutina ystävättärelläsi. Sitä et kertonut kuuluiko pettäminen kuvioon ennen eroa, uskottomuus-sarakkeeseenhan tässä kaiketi tarinoidaan. Eihän sillä ystävälläsi ole ystäviä ollutkaan mikäli suhtautuminen tilanteeseen on kuvauksesi kaltainen. Joutaa karistaa kylän tomut jaloistaan ja muuttaa uusiin ympyröihin. Pettämistä ei ympäristön paine kuitenkaan aiheuta, ihan itse ne housut jalasta loppukädessä heitetään.
On muutoin helppo luokitella ihmisiä parin lauseen perusteella "totuudenlaukojiksi", eikö vaan. Ettet eläsi ystävättäresi kohtaloa liian intensiivisesti?

Lue lisää

jos et ymmärtänyt esimerkkiä. Eiköhän kyseessä ollut vertailu siitä mitkä olivat vaihtoehdot puolison sairauden sattuessa. Elikkä avioerossa ympäristö tuomitsee eron hakijan ja jos taas yrittää pitää oman päänsä kunnossa saamalla joskus hellyyttä ja läheisyyttä ulkopuolelta avioliiton kun ei sitä omalta mieheltä saa, sinun kataisesi kaikentietävät idiootit tuomitsevat. On helkkarin hienoa että kyseisellä naisella on ystävä joka ymmärtää, todellinen elämä kun on rankempaa kuin sinun novellielämäsi jossa ei mitään pahaa tapahdu vaan prinssi aina vaan ratsastaa valkoisella ratsullaan ja kaikki ovat ei luusereita.

se kenelle vastasit kirjoitti:

Omalla kohdallasi kyllä tiedät mistä puhut, kyseessä ei ole pelkkä aavistus. Olen pahoillani jos pahoitit mielesi purkauksestani. Ehkä turhaankin hermostuin ja melko jyrkkään sävyyn kerroin tosiasioita siitä miten sairaus voi muuttaa kaiken, mutta en vaan kerrassaan jaksa näitä ihmisiä jotka näkevät asiat hyvin yksipuolisesti vaikka eivät asioista yhtään mitään lopulta tiedä.

On niin helppoa sanoa että pitää rakastaa, pitää tukea ja pitää olla uskollinen, kun tilanne ei ole omalla kohdalla.

On helppoa sanoa että asioista pitää pystyä puhumaan ja olla kypsä ihminen, kun ei voi nähdä asian sitä puolta että katkeroituneen ihmisen kanssa ei pysty asioita näin helposti selvittämään. Ja haluaako kukaan lisätä toisen kuormaa vielä silläkin että avoimesti kertoo että "koska sinusta ei ole enään minulle miestä, niin haen sen seksin ja hellyyden jostain muualta".
Ettäkö paras ratkaisu on se että kun toiselta on otettu pois terveys, kykeneväisyys ja kaikenlainen miehinen itsekunnioitus, hänestä tehdään vielä julkisesti aisankannattajakin ja jopa kerrotaan se hänelle.

On niin helppoa ajatella että jos toinen ei esim seksiin pysty, niin sitten vaan sovitaan kypsien ihmisten tavoin asioista. Tällaiseen järjestelyyn vaaditaan äärimmäinen itsetunto kummaltakin ja kun toisen itsetunto on muutenkin pohjalukemissa niin miten kuvitellaan että moinen onnistuisi?

On helppoa sanoa että aviero on parempi ratkaisu kuin pettäminen, kun ei käsitetä sitä asiaa että ehkäpä ihminen haluaa kuitenkin pysyä sen sairastuneen rinnalla vaikka haluaakin myös itselleen edes jonkunlaisen henkireiän jotta taas jaksaisi.

Kaikki tämä on niin kovin helppoa kun itsellä on kaikki hyvin ja ei joudu kohtaamaan näitä asioita silmästä silmään. On helppo vakuuttaa että pettäminen on maailman pahin asia, rehellisyys on aina parempi vaihtoehto.

Menköön jokainen itseensä ja miettiköön tarkkaan ennenkuin suurena totuutena antaa näitä neuvoja täällä ja moralisoi toisten ratkaisuja.

Lue lisää

pettäminen ei ole KOSKAAN oikein. Oli kyse sitten ihan mistä tahansa, sairastumisesta tai mistä muusta. Huomaatko itse miten itsekkäästi ajattelet, jos sanot että sairauksista huolimatta se terve haluaa pysyä sen kumppanin rinnalla, käydä välillä vähän itsetuntoa pönkittämässä muualla ja palata muina miehinä takaisin sen, ah, niin rakkaan turvallisen ihmisen luo.

Kysyykö kukaan koskaan näiltä heikkoina hetkinä petetyiltä, että miltä se tuntuu varsinkin jos toinen pettää, eikä myönnä. Kysytään, mutta valehtelee. Toisesta vain huomaa että jotain on menossa.

Kysyn siis, mikä voi olla enää pahempi loukkaus toista kohtaan kuin tämä? Mikä voi olla itsekkäämpi teko kuin hakea itselle lohtu, ja siinä sivussa loukata omaa rakkaintaan ja vielä kaiken lisäksi ehkä kiistää rikoksensa? (joka ehkä myöhemmin paljastuu ja suhde loppuu valehteluun)

Asioilla on aina kaksi puolta. Kumpiko sitten on se itsekäs, sairas vai terve? Minusta järkevä teko olisi jättää, etsiä toinen ja antaa sille sairaalle mahdollisuus elää arvokas elämä vaikka sitten yksin.

Jos toisen jättää sairauden takia niin so what. Jokainen päättää itse sen mitä jaksaa taakkana kantaa. Jos tuntuu että sairasta ei jaksa, niin kuka käskee (vihkivalako?) pysyä ikuisesti vankilassa, jos se siltä tuntuu..

Jos taas pysyy liitossa, niin onko se todella aina rakkaus mikä pitää ihmiset yhdessä, vai riippuvuus tai jopa sääli sitä sairasta ihmistä kohtaan..?

mieltä että kirjoitti:

pettäminen ei ole KOSKAAN oikein. Oli kyse sitten ihan mistä tahansa, sairastumisesta tai mistä muusta. Huomaatko itse miten itsekkäästi ajattelet, jos sanot että sairauksista huolimatta se terve haluaa pysyä sen kumppanin rinnalla, käydä välillä vähän itsetuntoa pönkittämässä muualla ja palata muina miehinä takaisin sen, ah, niin rakkaan turvallisen ihmisen luo.

Kysyykö kukaan koskaan näiltä heikkoina hetkinä petetyiltä, että miltä se tuntuu varsinkin jos toinen pettää, eikä myönnä. Kysytään, mutta valehtelee. Toisesta vain huomaa että jotain on menossa.

Kysyn siis, mikä voi olla enää pahempi loukkaus toista kohtaan kuin tämä? Mikä voi olla itsekkäämpi teko kuin hakea itselle lohtu, ja siinä sivussa loukata omaa rakkaintaan ja vielä kaiken lisäksi ehkä kiistää rikoksensa? (joka ehkä myöhemmin paljastuu ja suhde loppuu valehteluun)

Asioilla on aina kaksi puolta. Kumpiko sitten on se itsekäs, sairas vai terve? Minusta järkevä teko olisi jättää, etsiä toinen ja antaa sille sairaalle mahdollisuus elää arvokas elämä vaikka sitten yksin.

Jos toisen jättää sairauden takia niin so what. Jokainen päättää itse sen mitä jaksaa taakkana kantaa. Jos tuntuu että sairasta ei jaksa, niin kuka käskee (vihkivalako?) pysyä ikuisesti vankilassa, jos se siltä tuntuu..

Jos taas pysyy liitossa, niin onko se todella aina rakkaus mikä pitää ihmiset yhdessä, vai riippuvuus tai jopa sääli sitä sairasta ihmistä kohtaan..?

Lue lisää

mutta kun vastasit tuon edellisen viestiin tässä, niin millaisesta sairaudesta sinä oikein puhut? Flunssasta vai? Onko sinulla rassukalla minkäänlaista kokemuspohjaa vakavasti sairaan ihmisen kumppanina olosta? Siis puhun nyt sairaudesta jossa suhde päättyy kuolemaan tai vaihtoehtoisesti (jos kyse on psyykkisestä sairaudesta) mahdolliseen sairaalahoitoon, itsemurhaan tms eikä, kuten tuolla sanoit, valehteluun. Oikeastiko olet sitä mieltä että eihän se haittaa jos heivaa kuolemansairaan ihmisen ja etsii uuden, kunhan vaan on uskollinen? Kerro minulle kun sinulla on noin vahvat mielipiteet asiasta, onko sinulla jotain kokemusta asiasta vai heitteletkö vaan omia mielipiteitäsi tyyliin "näin minä tekisin jos toinen sairastuisi"?
Jos alkaa syyttämään ihmistä, jolla selvästi on asiasta omakohtaista tietoa jonka varaan nojaa mielipiteensä, itsekkääksi, pitää olla myös itsellä jotain tietoa asiasta, eikä vain nuoruuden idealismilla kerro muille mikä heille on parasta ja mikä on oikein.

mieltä että kirjoitti:

pettäminen ei ole KOSKAAN oikein. Oli kyse sitten ihan mistä tahansa, sairastumisesta tai mistä muusta. Huomaatko itse miten itsekkäästi ajattelet, jos sanot että sairauksista huolimatta se terve haluaa pysyä sen kumppanin rinnalla, käydä välillä vähän itsetuntoa pönkittämässä muualla ja palata muina miehinä takaisin sen, ah, niin rakkaan turvallisen ihmisen luo.

Kysyykö kukaan koskaan näiltä heikkoina hetkinä petetyiltä, että miltä se tuntuu varsinkin jos toinen pettää, eikä myönnä. Kysytään, mutta valehtelee. Toisesta vain huomaa että jotain on menossa.

Kysyn siis, mikä voi olla enää pahempi loukkaus toista kohtaan kuin tämä? Mikä voi olla itsekkäämpi teko kuin hakea itselle lohtu, ja siinä sivussa loukata omaa rakkaintaan ja vielä kaiken lisäksi ehkä kiistää rikoksensa? (joka ehkä myöhemmin paljastuu ja suhde loppuu valehteluun)

Asioilla on aina kaksi puolta. Kumpiko sitten on se itsekäs, sairas vai terve? Minusta järkevä teko olisi jättää, etsiä toinen ja antaa sille sairaalle mahdollisuus elää arvokas elämä vaikka sitten yksin.

Jos toisen jättää sairauden takia niin so what. Jokainen päättää itse sen mitä jaksaa taakkana kantaa. Jos tuntuu että sairasta ei jaksa, niin kuka käskee (vihkivalako?) pysyä ikuisesti vankilassa, jos se siltä tuntuu..

Jos taas pysyy liitossa, niin onko se todella aina rakkaus mikä pitää ihmiset yhdessä, vai riippuvuus tai jopa sääli sitä sairasta ihmistä kohtaan..?

Lue lisää

ja oikeaa vastausta.

Viittaan edelliseen vastaukseen, todellakin, onko sinulla nyt oikeasti realistista kuvaa mistä tässä ketjussa puhutaan?

”Asioilla on aina kaksi puolta. Kumpiko sitten on se itsekäs, sairas vai terve? Minusta järkevä teko olisi jättää, etsiä toinen ja antaa sille sairaalle mahdollisuus elää arvokas elämä vaikka sitten yksin.”

Sairaalle antaa mahdollisuus? Sairaan elämä ei siinä yksinäisyydessä ja hylättynä ehkä tule yhtään sen arvokkaammaksi.

Hänen hylkäämisensä saattaa olla se viimeinen niitti, joka syöksee sairaan vakavaan masennukseen. Riippuen mikä sairaus on kyseessä. Entä jos kyse on dementiasta? Halvaus? Aivohalvaus? Syövästä? Kuten eräällä tuttavallani, kivessyövästä, jolloin kivekset leikattiin pois. Tämä mies antoi ns. hiljaisen luvan vaimolleen käydä vieraissa, vain siksi ettei halunnut jäädä yksin ja rakasti vaimoaan ja vaimo häntä...

”Jos taas pysyy liitossa, niin onko se todella aina rakkaus mikä pitää ihmiset yhdessä, vai riippuvuus tai jopa sääli sitä sairasta ihmistä kohtaan..?”

Joskus se sairas on todella riippuvainen sinusta, ja on pelkästään inhimillistä, mutta myös juuri sitä rakkautta jaksaa ja jatkaa hänen rinnallaan.

On myös tilanteita, jolloin sairas on itsekäs – mitä hän ei voi tai saa kokea, ei sitä toisellekaan suoda. Voi olla ettei hän ole enää edes tolkuissaan. Sairauteen sopeutuminen on käynyt kivuliaasti, ehkä sairas kapinoi vielä sitä vastaa? Moni sairaus saattaa muuttaa luonnetta tuntuvasti – lääkityksen takia tai etenkin mielisairaudet.

Jokainen varmaan jaksaa jonkun aikaa, sitä en epäile. Mutta kun aikaa kuluu vuosiakin, eikä loppua näy. Monta vuotta itse olisit valmis elämään ns. marttyyrina ilman mitään seksiä puolisosi rinnalla? Suurempi tuomio se tuntuu tulevan ns. tuomitsijoiltakin jos eroaa. Sitä vasta itsekkäänä pidetäänkin.

Ne halut ovat vaikka kuinka rakastaisi toista, ikävä kyllä. Ne ovat varsin fyysinen tarve. Teit siis niin tai näin, aina se on jonkun mielestä väärin. Varsinkin jos olet nainen, naisen seksuaalisuus taitaa edelleen olla häpeällistä ja likaista – senhän tulisi loppuakuin seinään, jos oma mies lakkaa ”antamasta”! Naisella EI saa olla seksuaalisia haluja

Siinä sitä toinen on, puun ja kuoren välissä. Itsellä on normaalit halut, joihin ei taida edes lääkitystä saada, jotta ne häipyisivät. Jotkut ovat kuulemaa saaneet mielialalääkkeistä helpotusta, vie halut tyyten sekä muunkin energian.

mieltä että kirjoitti:

pettäminen ei ole KOSKAAN oikein. Oli kyse sitten ihan mistä tahansa, sairastumisesta tai mistä muusta. Huomaatko itse miten itsekkäästi ajattelet, jos sanot että sairauksista huolimatta se terve haluaa pysyä sen kumppanin rinnalla, käydä välillä vähän itsetuntoa pönkittämässä muualla ja palata muina miehinä takaisin sen, ah, niin rakkaan turvallisen ihmisen luo.

Kysyykö kukaan koskaan näiltä heikkoina hetkinä petetyiltä, että miltä se tuntuu varsinkin jos toinen pettää, eikä myönnä. Kysytään, mutta valehtelee. Toisesta vain huomaa että jotain on menossa.

Kysyn siis, mikä voi olla enää pahempi loukkaus toista kohtaan kuin tämä? Mikä voi olla itsekkäämpi teko kuin hakea itselle lohtu, ja siinä sivussa loukata omaa rakkaintaan ja vielä kaiken lisäksi ehkä kiistää rikoksensa? (joka ehkä myöhemmin paljastuu ja suhde loppuu valehteluun)

Asioilla on aina kaksi puolta. Kumpiko sitten on se itsekäs, sairas vai terve? Minusta järkevä teko olisi jättää, etsiä toinen ja antaa sille sairaalle mahdollisuus elää arvokas elämä vaikka sitten yksin.

Jos toisen jättää sairauden takia niin so what. Jokainen päättää itse sen mitä jaksaa taakkana kantaa. Jos tuntuu että sairasta ei jaksa, niin kuka käskee (vihkivalako?) pysyä ikuisesti vankilassa, jos se siltä tuntuu..

Jos taas pysyy liitossa, niin onko se todella aina rakkaus mikä pitää ihmiset yhdessä, vai riippuvuus tai jopa sääli sitä sairasta ihmistä kohtaan..?

Lue lisää

Komppaan täydellisesti kahta edellistä vastausta sinulle.

Hyvin huomaa että et oikein nyt käsitä mistä tässä sairauskeskustelussa todellakin on kysymys.

"Asioilla on aina kaksi puolta. Kumpiko sitten on se itsekäs, sairas vai terve? Minusta järkevä teko olisi jättää, etsiä toinen ja antaa sille sairaalle mahdollisuus elää arvokas elämä vaikka sitten yksin."

Tuskin kukaan on sairastunutta ihmistä itsekkääksi väittänytkään, vai onko luetun ymmärtämisessäni jotain vikaa?

"Jos toisen jättää sairauden takia niin so what. Jokainen päättää itse sen mitä jaksaa taakkana kantaa. Jos tuntuu että sairasta ei jaksa, niin kuka käskee (vihkivalako?) pysyä ikuisesti vankilassa, jos se siltä tuntuu.."

Melkoisen kylmä ihminen olet kun tuollaista kirjoitat.

Kumpi mielestäsi on parempi ja epäitsekkäämpi vaimo

se joka pysyy vastoinkäymisistä huolimatta sairaan miehensä rinnalla, hoitaa ja kuuntelee, tukee ja ymmärtää mutta samalla tyydyttää omat seksuaaliset tarpeensa salaa, hienotunteisesti ja niin ettei mies sitä tiedä

vai se joka jättää miehensä yksin ja hakee itselleen toisen puolison, koska haluaa tyydyttää omat tarpeensa ja katsoo pettämisen olevan moraalisesti väärin

mummomuori kirjoitti:

ja oikeaa vastausta.

Viittaan edelliseen vastaukseen, todellakin, onko sinulla nyt oikeasti realistista kuvaa mistä tässä ketjussa puhutaan?

”Asioilla on aina kaksi puolta. Kumpiko sitten on se itsekäs, sairas vai terve? Minusta järkevä teko olisi jättää, etsiä toinen ja antaa sille sairaalle mahdollisuus elää arvokas elämä vaikka sitten yksin.”

Sairaalle antaa mahdollisuus? Sairaan elämä ei siinä yksinäisyydessä ja hylättynä ehkä tule yhtään sen arvokkaammaksi.

Hänen hylkäämisensä saattaa olla se viimeinen niitti, joka syöksee sairaan vakavaan masennukseen. Riippuen mikä sairaus on kyseessä. Entä jos kyse on dementiasta? Halvaus? Aivohalvaus? Syövästä? Kuten eräällä tuttavallani, kivessyövästä, jolloin kivekset leikattiin pois. Tämä mies antoi ns. hiljaisen luvan vaimolleen käydä vieraissa, vain siksi ettei halunnut jäädä yksin ja rakasti vaimoaan ja vaimo häntä...

”Jos taas pysyy liitossa, niin onko se todella aina rakkaus mikä pitää ihmiset yhdessä, vai riippuvuus tai jopa sääli sitä sairasta ihmistä kohtaan..?”

Joskus se sairas on todella riippuvainen sinusta, ja on pelkästään inhimillistä, mutta myös juuri sitä rakkautta jaksaa ja jatkaa hänen rinnallaan.

On myös tilanteita, jolloin sairas on itsekäs – mitä hän ei voi tai saa kokea, ei sitä toisellekaan suoda. Voi olla ettei hän ole enää edes tolkuissaan. Sairauteen sopeutuminen on käynyt kivuliaasti, ehkä sairas kapinoi vielä sitä vastaa? Moni sairaus saattaa muuttaa luonnetta tuntuvasti – lääkityksen takia tai etenkin mielisairaudet.

Jokainen varmaan jaksaa jonkun aikaa, sitä en epäile. Mutta kun aikaa kuluu vuosiakin, eikä loppua näy. Monta vuotta itse olisit valmis elämään ns. marttyyrina ilman mitään seksiä puolisosi rinnalla? Suurempi tuomio se tuntuu tulevan ns. tuomitsijoiltakin jos eroaa. Sitä vasta itsekkäänä pidetäänkin.

Ne halut ovat vaikka kuinka rakastaisi toista, ikävä kyllä. Ne ovat varsin fyysinen tarve. Teit siis niin tai näin, aina se on jonkun mielestä väärin. Varsinkin jos olet nainen, naisen seksuaalisuus taitaa edelleen olla häpeällistä ja likaista – senhän tulisi loppuakuin seinään, jos oma mies lakkaa ”antamasta”! Naisella EI saa olla seksuaalisia haluja

Siinä sitä toinen on, puun ja kuoren välissä. Itsellä on normaalit halut, joihin ei taida edes lääkitystä saada, jotta ne häipyisivät. Jotkut ovat kuulemaa saaneet mielialalääkkeistä helpotusta, vie halut tyyten sekä muunkin energian.

Lue lisää

Tosiaan on niin että teet niin tai näin ja aina joku tuomitsee.
Toisaalta on myös se että eletäänkö me täällä toisia siis ulkopuolisia miellyttääksemme?
Ei minusta. Jokainen elää omaa elämäänsä omalla tavallaan omalla moraalillaan ja arvoillaan ajatellen.
Myös ajatus siitä että kun puoliso sairastuu ja seksielämä sen vuoksi jää vähiin.Se voi jäädä molemmilla vähiin monesta syystä vaikka kumpikaan ei sairastuisi.¨Olen seksielämää kokenut myös sairastuneen miehen kanssa ja se ei ollut suurin ongelma vaan tavat ja miehen luonne joka muuttui se muutti myös seksin ei hyvään suuntaan.
Mies siis muuttui muutenkin ärtyneeksi ja äkkipikaiseksi sillon myös jäi hellyys kaikesta.
En siis olisi varmasti puutteesta kärsinyt vaan siitä kovakourasuudesta ja kaiken hellyyden katoomisesta.Kovuus tuli tilalle siis mies muuttui eri ihmiseksi.
Joskus mietin kun ihminen muuttuu kuitenkin pitkin koko matkaa siis kun vanhemmat kasvattaa lapsen ja ensin lapsi on kiinni äidissä ja muuttuu aikuseksi ja lähdetään erisuuntiin silti rakkaus ei katoa.
Lapsi ei ole itsekäs kun muuttaa kotoaan vaan hän elää omaa elämäänsä itse. Joskus vertasin sitä siihen kahden aikusen muuttumiseen ja kuinka ei enää ole sitä yhteistä säveltä.
Kumpikin jatkaa omaa elämäänsä. Vähän sama asia erossa on se eron syy mikä vaan. jokaisella on se yks elämä elettävänä.Rakkaus ei kadonnut.

Sääliminen myös on asia joka vilahti kirjotuksissa.
Jos itse koitan mennä sairaan rooliin ja mietin jotain säälijää vierelläni en voisi sitä hyväksyä.
Sääli ja empatia on eriasiat.
Sääliminen on aliarvostamista ja siksi minun mielestä loukkaavaa. En henkilökohtaisesti haluisi kenenkään olevan luonani säälin vuoksi.
Kaikki päähän taputtajat saisi mennä voivottelemaan. Olen koittanut suhtautua aikanaan mieheeni, sairaanakin, miehenä ihan kun aikasemminkin.
En ole halunnut osottaa sääliä vaikka se joskus sisällä tuntuikin silti en halunnut sen näkyvän.
Varmasti monen käsitys on minusta kovana ihmisenä.
Mutta on myös oma tunne joka merkitsee ei voi elää vain muiden mieliksi vaan se tunne että on kaikkensa kuitenkin yrittänyt vaikka ei loppuun asti ole jaksanut.
Sairas ei välttämättä ole yksin ja yksinäinen.
Minun sairastuneella miehellä on uusi naisystävä.
Hyvä niin ei elämä siis lopu sairauteen.
Vaan muuttaa suuntaa.

olet sinä kirjoitti:

jos et ymmärtänyt esimerkkiä. Eiköhän kyseessä ollut vertailu siitä mitkä olivat vaihtoehdot puolison sairauden sattuessa. Elikkä avioerossa ympäristö tuomitsee eron hakijan ja jos taas yrittää pitää oman päänsä kunnossa saamalla joskus hellyyttä ja läheisyyttä ulkopuolelta avioliiton kun ei sitä omalta mieheltä saa, sinun kataisesi kaikentietävät idiootit tuomitsevat. On helkkarin hienoa että kyseisellä naisella on ystävä joka ymmärtää, todellinen elämä kun on rankempaa kuin sinun novellielämäsi jossa ei mitään pahaa tapahdu vaan prinssi aina vaan ratsastaa valkoisella ratsullaan ja kaikki ovat ei luusereita.

Lue lisää

sinä elelet, vai kirjoitatko omista kokemuksistasi? Aika harva eläytyy noin tunteikkaasti ystävän elämänvaiheisiin, ihailtavaa myötäelämistä. Lopettaisit idiootti itsesäälissäsi pyörimisen ja vähentäisit niiden novellien lukemista niin pääsisit taas jaloillesi arkielämän ihanuuteen. Pettäjän ääni kellossasi, muttet ole ilmeisesti sinut sen kanssa.

Paree päivä kirjoitti:

sinä elelet, vai kirjoitatko omista kokemuksistasi? Aika harva eläytyy noin tunteikkaasti ystävän elämänvaiheisiin, ihailtavaa myötäelämistä. Lopettaisit idiootti itsesäälissäsi pyörimisen ja vähentäisit niiden novellien lukemista niin pääsisit taas jaloillesi arkielämän ihanuuteen. Pettäjän ääni kellossasi, muttet ole ilmeisesti sinut sen kanssa.

Lue lisää

sinulle fantasiamaailmasta.
Olen se jonka ystävä erosi invalidisoituneesta miehestään ja todellakin olen hyvin myötätuntoinen ja yritän olla ystävilleni (myös muille) tukena jos elämäntilanne niin vaatii.
Mielestäni katsos todellinen ystävä on sellainen joka kävelee ovestasi sisään silloin kun koko muu maailma kävelee siitä ulos. Ei ystävyys ole sitä että hyvänä päivänä ollaan niin hyvää pataa ja sitten kun toisella on vaikeaa, vetäydytään "hienotunteisesti" syrjään.
Jos tämä on mielestäsi fantasiamaailmaa (vai kenelle sen tarkoitit), sinulla ei ole sitten koskaan ollut todellista ystävää etkä myöskään ole kenellekään ollut todellinen ystävä.
Minulla ei ole mitään syytä kieriskellä itsesäälissä, päinvastoin, olenhan läheltä nähnyt miten maailma saattaa romahtaa yhdeltä pariskunnalta sekunnin murto-osassa ja seurauksena on suhteen hajoaminen. En ole myöskään pettäjä, sillä osaan arvostaa ehkä hiukan uudella tavalla nyt parisuhdettani. Idiootti en myöskään katso olevani, jollei sitten empaattisuutta ja pyyteettömyyttä ja halua yrittää olla toisen tukena katsota idiotismiksi.
En tiedä kenelle tämän purkauksesi tarkoitit, kun vastauksesi oli toiselle ja sitten taas viittasit kirjoitukseeni ystävästäni?

mutta tässä kuitenkin kirjoitti:

sinulle fantasiamaailmasta.
Olen se jonka ystävä erosi invalidisoituneesta miehestään ja todellakin olen hyvin myötätuntoinen ja yritän olla ystävilleni (myös muille) tukena jos elämäntilanne niin vaatii.
Mielestäni katsos todellinen ystävä on sellainen joka kävelee ovestasi sisään silloin kun koko muu maailma kävelee siitä ulos. Ei ystävyys ole sitä että hyvänä päivänä ollaan niin hyvää pataa ja sitten kun toisella on vaikeaa, vetäydytään "hienotunteisesti" syrjään.
Jos tämä on mielestäsi fantasiamaailmaa (vai kenelle sen tarkoitit), sinulla ei ole sitten koskaan ollut todellista ystävää etkä myöskään ole kenellekään ollut todellinen ystävä.
Minulla ei ole mitään syytä kieriskellä itsesäälissä, päinvastoin, olenhan läheltä nähnyt miten maailma saattaa romahtaa yhdeltä pariskunnalta sekunnin murto-osassa ja seurauksena on suhteen hajoaminen. En ole myöskään pettäjä, sillä osaan arvostaa ehkä hiukan uudella tavalla nyt parisuhdettani. Idiootti en myöskään katso olevani, jollei sitten empaattisuutta ja pyyteettömyyttä ja halua yrittää olla toisen tukena katsota idiotismiksi.
En tiedä kenelle tämän purkauksesi tarkoitit, kun vastauksesi oli toiselle ja sitten taas viittasit kirjoitukseeni ystävästäni?

Lue lisää

melkoinen. Ensin sätit ritariksi koneineen, yksinkertaiseksi, idiootiksi ym. tuota edellistä kirjoittajaa aiemmissa jutuissasi ja nyt heittäydyt kovin ystävällisen ymmärtämättömäksi.
Luojan lykky, emme kaikki ole samankaltaisia koko maailman pelastajia kuin Sinä suuressa viisaudessasi. Tekstiäsi löytynee muualtakin tämän otsikon alta.
Ihmisillä on onneksi, sinusta riippumatta, oikeus kirjoittaa tänne mielipiteitään, jopa niin etteivät ole kanssasi samaa mieltä. Nyt kun ulkona on mukava pakkaskeli otappa sukset ja käy sivakoimassa pikku lenkki, se rentouttaa.

olet sinä kirjoitti:

jos et ymmärtänyt esimerkkiä. Eiköhän kyseessä ollut vertailu siitä mitkä olivat vaihtoehdot puolison sairauden sattuessa. Elikkä avioerossa ympäristö tuomitsee eron hakijan ja jos taas yrittää pitää oman päänsä kunnossa saamalla joskus hellyyttä ja läheisyyttä ulkopuolelta avioliiton kun ei sitä omalta mieheltä saa, sinun kataisesi kaikentietävät idiootit tuomitsevat. On helkkarin hienoa että kyseisellä naisella on ystävä joka ymmärtää, todellinen elämä kun on rankempaa kuin sinun novellielämäsi jossa ei mitään pahaa tapahdu vaan prinssi aina vaan ratsastaa valkoisella ratsullaan ja kaikki ovat ei luusereita.

Lue lisää

niin hyvä ystävä kuin vakuuttelet, ettet vaan olis ittees pullollaan oleva kaikkitietävä rinsessa sitä rinssiä oottelemassa.

olet sinä kirjoitti:

jos et ymmärtänyt esimerkkiä. Eiköhän kyseessä ollut vertailu siitä mitkä olivat vaihtoehdot puolison sairauden sattuessa. Elikkä avioerossa ympäristö tuomitsee eron hakijan ja jos taas yrittää pitää oman päänsä kunnossa saamalla joskus hellyyttä ja läheisyyttä ulkopuolelta avioliiton kun ei sitä omalta mieheltä saa, sinun kataisesi kaikentietävät idiootit tuomitsevat. On helkkarin hienoa että kyseisellä naisella on ystävä joka ymmärtää, todellinen elämä kun on rankempaa kuin sinun novellielämäsi jossa ei mitään pahaa tapahdu vaan prinssi aina vaan ratsastaa valkoisella ratsullaan ja kaikki ovat ei luusereita.

Lue lisää

olla vihainen koko maailmalle ystävättäresi kohtalon vuoksi? Kauhian agressiivinen tunnut olevan, tuu meille hakkaan motti klapeja kun tuntuu tuota jerkkua löytyvän.

sorry nyt vaan kirjoitti:

mutta kun vastasit tuon edellisen viestiin tässä, niin millaisesta sairaudesta sinä oikein puhut? Flunssasta vai? Onko sinulla rassukalla minkäänlaista kokemuspohjaa vakavasti sairaan ihmisen kumppanina olosta? Siis puhun nyt sairaudesta jossa suhde päättyy kuolemaan tai vaihtoehtoisesti (jos kyse on psyykkisestä sairaudesta) mahdolliseen sairaalahoitoon, itsemurhaan tms eikä, kuten tuolla sanoit, valehteluun. Oikeastiko olet sitä mieltä että eihän se haittaa jos heivaa kuolemansairaan ihmisen ja etsii uuden, kunhan vaan on uskollinen? Kerro minulle kun sinulla on noin vahvat mielipiteet asiasta, onko sinulla jotain kokemusta asiasta vai heitteletkö vaan omia mielipiteitäsi tyyliin "näin minä tekisin jos toinen sairastuisi"?
Jos alkaa syyttämään ihmistä, jolla selvästi on asiasta omakohtaista tietoa jonka varaan nojaa mielipiteensä, itsekkääksi, pitää olla myös itsellä jotain tietoa asiasta, eikä vain nuoruuden idealismilla kerro muille mikä heille on parasta ja mikä on oikein.

Lue lisää

eipäs vedetä hernettä klyyvariin niin herkästi. Ottaa nyt pultit siitä, että toisen kirjoittama teksti ei miellytä itseä, aika kapeaa katsantoa. Kaikkien verbaliikka ja elämänkokemus ei ehkä ole sinun tasollasi, muttei se anna sinulle oikeutta ketään rassukaksi torumaan. Kenelle sinäkin reppana täälä vaahtoisit jollei muita olisi? Saisit olla yksin sen elämänkokemuksesi kanssa, kivaa.

että jokainen ihminen vastaa onnestaan itse. Sinä elät omaa elämääsi. Se on jokaisen oma ratkaisu, mitä ikinä tekeekään. Ympäristö luo paineita, mutta sen ei pitäisi liikaa vaikuttaa.

Henkkoht toteaisin, että voimat ei riittäneet, on lähettävä ja mentävä omia menoja, jos todella tuntuisi siltä ettei jaksa sairasta puolisoa. Ei se sitä sairastakaan paljon auta, jos tuntee olevansa taakka tai että vie kaiken elämänilon ja mahdollisuudet siltä terveeltä.

Mihin se pettäminen auttaa, kun ei se sairas siitä välttämättä parane? Rinnakkaissuhde? Eiks ihminen voi olla niin itsekäs, että jättää toisen..? En nyt tietysti suosittele tekemään niin, että kuolemansairas jätetään yksin mutta on niitäkin ihmisiä olemassa.

Mun vanhemmat pysyi loppuun saakka yhdessä, mutta tuskaa sitä oli katsoa kun äiti kuoli ja kaikki kärsi. Jos ei olisi ollut pienempi veli vielä kotona niin oliskohan isä lähtenyt ja jättänyt äidin. En usko, mutta ei kyllä pettänytkään vaikka oli kuinka monen vuoden taistelu. Kuoleman jälkeenkään ei naisiin koskenut vuosikausiin, että se taisi olla oikeaa rakkautta.

Mistä lukien kategorioiminen heikkoihin ja vahvoihin on ajanut vieraiden syliin???? Olet ilmeisesti ensimmäinen tuon taudin kaatama. Sietokyvylläkin on rajansa, pettämisellä ei. Ziisus mikä itku petturien puolesta, häpeisit itsekeskeisyyttäsi.

sanoa tähän kirjoitti:

että jokainen ihminen vastaa onnestaan itse. Sinä elät omaa elämääsi. Se on jokaisen oma ratkaisu, mitä ikinä tekeekään. Ympäristö luo paineita, mutta sen ei pitäisi liikaa vaikuttaa.

Henkkoht toteaisin, että voimat ei riittäneet, on lähettävä ja mentävä omia menoja, jos todella tuntuisi siltä ettei jaksa sairasta puolisoa. Ei se sitä sairastakaan paljon auta, jos tuntee olevansa taakka tai että vie kaiken elämänilon ja mahdollisuudet siltä terveeltä.

Mihin se pettäminen auttaa, kun ei se sairas siitä välttämättä parane? Rinnakkaissuhde? Eiks ihminen voi olla niin itsekäs, että jättää toisen..? En nyt tietysti suosittele tekemään niin, että kuolemansairas jätetään yksin mutta on niitäkin ihmisiä olemassa.

Mun vanhemmat pysyi loppuun saakka yhdessä, mutta tuskaa sitä oli katsoa kun äiti kuoli ja kaikki kärsi. Jos ei olisi ollut pienempi veli vielä kotona niin oliskohan isä lähtenyt ja jättänyt äidin. En usko, mutta ei kyllä pettänytkään vaikka oli kuinka monen vuoden taistelu. Kuoleman jälkeenkään ei naisiin koskenut vuosikausiin, että se taisi olla oikeaa rakkautta.

Lue lisää

Olet ihan oikeassa siinä että tavallaan jokainen on oman onnensa seppä. On kuitenkin niin että jokaisella on se oma omatuntonsa, enkä oikein usko että ainakaan itse pystyisin olemaan onnellinen jos jättäisin sairastuneen kumppanin oman onneni tähden. Onko itsekkyys ja muista piittaamattomuus sallittavaa silloin kun tavoitellaan sitä omaa onnea? Miksi uskottomuus on pahempaa kuin toisen hylkääminen?

Itse olen seurannut miten isäni sairastui syöpään ja eli sairauden kanssa kahdeksan vuotta ennen kuolemaansa. Äitini hoiti häntä viimeiset vuodet kun sairaus eteni ja isä oli vain viimeisen viikon ennen kuolemaansa sairaalahoidossa ja senkin vain koska oli tajuttomana. Se on ihan totta että kyllä ihminen muuttuu tosi radikaalisti luonteeltaan kun sairastuu vakavasti. Ennen isäni oli huumorintajuinen ja leppoisa, sairastuttuaan hänestä tuli todella vaikea ihminen ja nostan hattua äidilleni kun säilytti oman mielenterveytensä tämän elämänvaiheen aikana. En usko että äiti koskaan kävi hakemassa lämpöä keneltäkään toiselta, mutta sen pystyn myöntämään että jos äiti olisi ilmoittanut että jättää isän, olisin varmaan itsekin noussut takajaloilleni ja ainakin paheksunut tätä ratkaisua. Näin jälkikäteen on sanottava ettei minulle ainakaan koskaan tullut sellainen mieleenkään että näinkin voisi käydä, itsestäänselvyytenähän sitä pidetään että ei kukaan jätä toista kun toinen on heikoimmillaan.

Olettaisin että vakavasti sairastunut ihminen ei juurikaan kaipaa seksiä eikä edes ajattele sitä. Tärkeämpää varmasti on se että on joku läheinen tuttu ihminen jolle voi puhua, raivota voimattomuuttaan, joka kuuntelee, pitää kädestä kun kivut ovat ylivoimaiset ja on siinä lähellä. On tärkeää että on joku jonka tietää olevan siinä vieressä loppuun asti eikä hylkää kun eniten häntä tarvitsee. Riippuu tietenkin sairaudesta ja saatan olla väärässäkin mutta tämä on omakohtainen näkemykseni asiasta.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että jos puolison sairaus on sitä laatua että kestää vuosia ennenkuin päättyy tavalla tai toisella ja kaikenlainen seksuaalinen kanssakäyminen on mahdotonta tai on muuten vain loppunut, en näe suurena rikoksena sitä että se terve hoitaa tarpeensa jonkun toisen kanssa.