Haittaako työttömyys jos on rikas

Useimmiten kun baarissa tai netissä juttelee naisten kanssa, tai treffeillä, niin huomaa kuinka mielenkiinto lopahtaa (esim chatissa tämän huomaa siitä että 1-2 tunnin juttelun jälkeen nainen poistuu chatista sanomatta tavuakaan) kun naiselle paljastuu että olen työtön. Miksi?

Odottavatko nuo naiset miestä elättäjäksi? Olettavatko he että heidän pitäisi elättää työtöntä miestä? Etsivätkö kaikki aviokumppania jonka kanssa perustaa perhe?

Itse kävisin mielellään treffeillä hiukan rennommalla asenteella. Ihan vaikka tietäisin etten koskaan halua mennä naisen kanssa naimisiin. Voisin silti esim seurustella hänen kanssaan. Onhan se parempi kuin ei mitään. Kyllähän seurustelu ja parisuhde parantaa mielialaa, tuo uusia kokemuksia, antaa paljon, ja siten parantaa jopa niitä tsänssejä löytää se nainen jonka kanssa voisi haluta muuttaa yhteenkin. Harva nainen kuitenkaan tuntuu suhtautuvan asiaan näin.

Miksi se työttömyys haittaa? Välillä olen töissä, välillä en. Kun olen, se aiheuttaa jonkun verran kiirettä ja stressiä. Työttömänä olisi enemmän aikaa ja energiaa suhteelle. Etenkin kesäisin toivon että löytyisi joku opiskelijanainen, tai työtön, jonka kanssa voisi tehdä vaikka mitä, välittämättä missä pitää olla seuraavana aamuna ja kuinka kauan.

Kyse ei ole siitä että olisin soskun asiakas, tai varaton.

Omaa omaisuutta/käteistä on noin 100 000 euron verran, mm oma asunto, jonka vastike vieläpä alle 100 euroa (josta pitää asumistuen jälkeen maksaa alle puolet). Tästä syytä johtuen ei tarvitse tehdä aina töitä, tai retuuttaa esim puhelinmyyjänä/teurastamonsiivoojana/kassaneitinä, tai muussakaan työssä missä ei viihdy.

Onko tuo mikään lieventävä asianhaara? Pitäisikö olla niin ahkera ja työtärakastava, että tekee työtä vaikkei taloudellisen tilanteen takia tarvitsisikaan?

Monesti tuntuu että nainen haluaa mieluummin miehen joka on missä vaan töissä, kunhan jossain, vaikka mies olisikin ihan köyhä, ja asuisi pienessä kämäisessä vuokra-asunnossa. Ja mies jolla on kaikki mitä hän voisi toivoa omistamansa, ja sillä hetkellä työtön, on kauhistus.

Tuntuu tosiaan että naiselta saa pitkän miinuksen jos on koskaan ollut työtön. Miksei köyhyys haittaa? Ajattelevatko naiset että jos on nyt työtön, tulee aina olemaan työtön?

Jos taloudelliset asiat todella ovat naiselle niin tärkeitä, niin miksei säästäväisyys olisi hyvä asia? Tuntuu että jos miehellä on työpaikka, hän saa olla miten vaan tuhlaileva (monta sataa euroa kuussa alkoholiin ja uhkapeleihin ja tupakkaan jne) niin naista ei haittaa.

Vai onko tässä kyse muusta kuin taloudellisista asioista?

Ainakin havaintojeni mukaan naiset valitsevat näistä vaihtoehdoista A:n:
A - nettotulot 1500e/kk, vuokra 600e/kk, autokulut 200e/kk, viina 200e/kk, tupakka 100e/kk, ruoka 200e/kk - muuhun 200e/kk, josta säästöön 0e
B - nettotulot 420e/kk, asumiskulut 40e/kk, viina 30e/kk, ruoka 90e/kk - muuhun 260e/kk, josta säästöön 150e/kk

Vaikka B:llä on terveemmät elämäntavat, isompi asunto, parempi kunto ja pienempi rasvaprosentti (kun kävellen ja pyörällä tulee liikuttua, eikä elintasomahaa), ei alkoholiongelmaa kun ei tarvitse tyhjätä työstressiä joka v-loppu baarissa (tai jopa arki-iltoina kotosalla) kunnon perseillä, ja hänestä myös tulee joka vuosi 2000e A:ta rikkaampi.

Onko enemmän kyse stereotypioista - kaikki työttömät ovat rumia, ylipainoisia, tyhmiä, luusereita, avohoitopotilaita ja alkoholisteja?

Paranisiko asemani naismarkkinoilla jos jatkossa valehtelisin olevani opiskelija? Vaikka opintotuki onkin alle puolet nykyisistä tuloistani...

Baarissa jutellessa "mitä sinä teet" on lähes kaikilla naisilla 3-4 ekan kysymyksen joukossa. Netissä 30% kysyy sen ekana. 10% kysyy jossain vaiheessa. Ne jotka eivät kysy, eli 60%, niin jokainen heistä kysyy sen ensimmäisenä asiana treffeillä. Joten, tuskin tämä ihan turha asia on naisille. Tupakointiasiaa ei kysy oikeastaan kukaan, tai uskonko Jumalaan, tai onko minulla lapsia, tai muitakaan melko isoja ja tärkeitä asioita. Ne jotka eivät harrastuksistani jo tiedä, eivät niistä kyllä kysykään. Yleensä itse kysyn tuon melko äkkiä koska se on minulle melko tärkeä asia naisessa.

Kuulostaako naisen korvissa "Olen työtön" samalta kuin "Minulla on kuppa"? Olettaako nainen automaattisesti että mies häpeää työttömyyttään? Häpeä on eri asia kuin se että jonkun asian salaa tarkoituksellisesti koska tietää sen vähentävän tsänssejä. En esim baarissa hehkuttaisi että minulla on ollut viikko sitten paha flunssa, koska tämä laskisi todennäköisyyttä saada nainen suutelemaan kanssani, ja häpeän kanssa sillä ei olisi tekemistä. Tai että olen jo aiemmin illalla saanut numeron kahdelta naiselta, ja edeltävänä iltana onnistunut heruttamaan laatuhetkiä isorintaiselta blondilta.

Ja vielä se että olen huomannut että vain niitä naisia jotka ovat itse joskus olleet työttömiä ei haittaa miehen työttömyys. Tuntuu kuin maa olisi jakautunut kahtia. Ei sinkkuihin ja epäsinkkuihin, vaan sinkkuihin jotka ovat olleet joskus työttömiä, ja sinkkuihin jotka eivät ole koskaan olleet työttömiä.

Minulle ei naisen koulutuksella/uralla/ammatilla/omaisuudella ole juuri väliä. Enemmän ihmisellä itsellään, ja luonteella, arvoilla, kiinnostuksen kohteilla. Mutta kyllä enemmän unelmoin naisesta joka osaa ottaa asiat rennosti, eikä ole kireä ammattipikajuna. Mieluiten työtön tai osa-aikatyössä oleva, että jäisi enemmän aikaa minun kanssa olemiseen ja tutustumiseen. Jo senkin takia että oma paikkakuntani on melko pieni joten todennäköisesti seuraava suhteeni on etäsuhde, eli 2-6 tunnin matkan takana. Jos nainen on töissä 5 päivänä viikossa, silloin jäisi vain viikonloput yhteistä aikaa, ja jos matkaan menee esim 5 tuntia niin tapaamisten aikataulu olisi parhaimmillaankin PE 21 - SU 20. Ja monesti viidenkin tuollaisen tapaamisen jälkeen ei vielä osaa sanoa missä mennään, ollaanko edes ihastuneita, halutaanko edes sitoutua. Eli suhde etenisi melko hitaasti. Plus vielä se että toiselle osapuolelle tapaamisen alkuhetki sijoittuisi pitkän työviikon päätteeksi.

Siinä muutamia ajatuksia ja havaintoja. Eli mikä haittaa ja mikä ei?