Särkynyt

minulla sama. Samanlainen olotila...

samoin.

Olin 7 vuotta miehen kanssa joka karkasi /katosi Itsenäisyyspäivänä totaalisesti varoittamatta tai mitään ilmoittamattan. Lupasi illalla tulla yöksi luokseni. 2 päivää soittelin perään, textasin, etsin, ei löytnyt Loputa tuli käymään tunnusti että hällä toinen nainen.

Aika shokki!!!!

Noh, tapaamisemme jatkuivat kuitenkin jonkin ajan päästä, kävi kylässä, soitteli ja kävimme yhdessä kävelylläkin..hän alkoi jo miettimään paluuta luokseni kun tämä uusi ei tainnutkaan olla hänen elämänsä nainen. Aikaa kului muutama viikko ja halusin jo hänen vastauksen, että palaako vaiko ei. Hän ilmoitti päivän milloin päättää. Loputa en jaksanut odottaa määrnänpäähän vaan tivasin vastauksen: se oli ei ja samalla selvisi, että heille tulee vauva. He ovat tosiaan tunteneet vasta 9-10 viikko ja hän ei ole koskaan lasta halunnut, näin on sanonut mulle kaikki yhteiset vuotemme.

Mitäpä minä tein..tietysti kertomaan tälle uudelle, että mitä se mies on seläntakana on oikeen duunannut. Nainen siitä suuttui totaalisesti , mutta ei jättänyt miestä, sillä ei kukaan halua olla yh...

Siitä sitten seurasi, että minä olin se AINOA syntipukki tässä jutussa, kun juorusin. (Ehkä näin). Mies ei sitä vastoin tajua, että miksi häntä haukutaan kun syy on minussa. Hän on kyllä maininnut, että on tunnevammanen ja taitaa oikeasti ollakkin.

Rakastan häntä yhä.

Soitin hänelle saman iltana kun kaikki oli selvinnyt..ei vastausta..soitin niin kauan, että lopulta laittoin kännyn kiinni. Soitin tälle naiselle, että käskee miestä mulle soittamaan. Hän vastasi,että hän kertoi toiveeni, mutta ei voi mitään jos ei soita. NOh, lopulta soitin naisen kännykkään ja mies siellä vastasi sanoin: " sulla on tasan 30s aikaa sanoa asiasi, sitten luuri menee kiiinni..". Kysyin hädissäni: "voiko ikinä antaa anteeksi tekoani ja että palaako enää ikinä?" Hän vastasi, että anteeksi voi antaa, mutta ei enää palaa...

Vielä muutama viikko sitten olin hänen kultansa, höpönassunsa, kaikkea. Halasimme paljon, hassuttelimme, nukuimme päikkäreitä salaa tältä naiselta...nyt kaikki on ohi. Olen se petturi paska. En kertaakaan sanalla luvannut olla kertomatta kellekkään, ehkä sen piti olla itsestään selvyys.

Heillä on varsin "kireä" tunnelma siellä missä yhdessä nyt ovatkaan. Toinen on raskaana !vahingosta! ja toinen on pakkoliitossa naisen kanssa jonka melkeen jo vuokseni jätti. Hän usein sanoi, että ajattelee mua paljon ja ei usko, että heidän suteestaan tulee mitään kun ovat niin eri tasoa..ja että kanssani on kivempi viettää harrastaa yhteisiä harrastuksiamme.

Tiedän, että en olisi saanut tälle naiselle toimiamme kertoa. Kiukuspäissään sen tein kun minua ei valittu. Tämä nainen mailailee kanssani.

Hän vei lähtiessään minulta elämän. Mulla ei ole enää ystäviä, harrastuksia, ei mitään, sillä hän oli minulle nuo kaikki.

Mietin sitä, että palaakohan hän koskaan? Antaako hän mulle oikeasti anteeksi tekoani? Miten tässä käy? Pystyykö nainen luottamaan näiden tekosten jälkeen? Pystyykö nainen luottamaan valehtelijaan joka viikkoja valehteli miehelle.

Aika näyttää, kuten miehenikin aina sanoi joka asiasta.

Tsemmpiä sulle. Rankkaa tämä elämä, tiedän!
Aika tosin matelee, tuntuu kuin siitä lopullisesta eropäivästä olisi kuukausia, tosin siitä on vain 6 päivää. Sattuu ja raastaa, ei haluais elää...