Apua! vaimoni käsittelee ja kohtelee minua kuin ilmaa. En saa mitään otetta häneen. Hän ei suostu keskustelemaan, ei suostu parisuhteterapiaan, ei mihinkään. Mitä voin tehdä? tuntuu, että välinpitämättömyyden tähtäin on siinä, että saisi minut hakemaan eroa. Ei koskaan! Rakastan häntä silti valtavasti enkä haluaisi luopua hänestä.
Pahinta henkistä väkivaltaa on juuri välinpitämättömyys
Pahinta henkistä väkivaltaa on juuri välinpitämättömyys
Vastaukset 7
Vanhimmat
Että et varmaan voi enään mitään, mä koin samanlaisen asian reilu vuos sit nyt ollaan yksin
en vaan jäänyt yksin, vaan kahden lapsen kanssa.
Nyt kannattaa viestin aloittajan ymmärtää tosiasiat ja unohtaa tuo hempeily ja tehä naiselle selväks, että jos asiat ei ala suhteen osalta paraneen, niin sullakin on muita vaihtoehtoja kuin riutua siinä vierellä. Ei todellakaan ole maailmanloppu, jos nainen lähtee, menee jos on mennäkseen, milläs sitä pidättelet. Pidä ittes miehenä.
Terve luettuani kirjoitustasi niin suorastaan kylmät väreet menivät selkäpiissäni. Aivan samassa tilaanteessa olin 3 vuotta sitten ja meilläkin oli takana yli 15 vuoden yhteiselo. Mutta kysymykseni on että onko tämä muutos tapahtunut aivan yhtäkkiä vai jo pidemmällä aikavälillä, mun tapauksessa kyse oli pidemmästä aikavälstä joka loppuakohden vain tiheni sillätavalla että ex alkoi itse ehdottamaan noin 2,5 vuotta sitten eron mahdollisuudesta , nyt erosta reilu vuosi aikaa ja täytyy myöntää että olen vielläkin ihan ulkona että mitä loppujenlopuksi oikein tapahtui , mutta päivä kerrallaan taas parannan elämääni kuin "sika juoksua" että eiköhän sullakin kaikki aikanaan selviä.
Ehkä tuo ei ole rakkautta vaan riippuvuutta ja tottumusta. Mieti sitä. Ette ole tyytyväisiä kumpikaan. Lopettakaa toistenne kiusaaminen. Ole mies ja ota ero.
Itse yritin muuttua paremmaksi samassa tilanteessa. Raskasta oli yritin ja yritin olla hyvä ja rakastettava. Odotin vaimolta jotain positiivista singnaalia mutta sitä en saanut koskaan. Vuoden jaksoin osittain terpian ja lääkkeiden avulla. Sitten loppui hermot ja suutuin. Jälkeenpäin tiedän että vaimolla oli toinen mies josta ei uskaltanut minulle kertoa, koska pelkäsi reaktioani. Sitten kun asia selvisi minulle se oli järkytys (lievä ilmaisu) mutta jonkun ajan kuluttua ymmärsin että suhde on loppu. Se tieto tavallaan helpotti koska enää ei tarvinut miettiä josko suhde vielä paranisi. Sitten alkaa ahdistus, itsensä syyttely, viha, katkeruus jne... lista on pitkä. Aikaa kuluu, monta unetonta yötä. Kannatta itse miettiä mikä helpottaa oloa. Minä aloin lukea kirjoja mm. Bruce Fisherin kirja jällenrakennus kun suhteesi päätyy on hyvä lue se jos vai jaksat. Onnea sinulle ja toivon että onnistut säilyttämään suhteesi. Mutta raskasta se voi olla. Vihan tunteen osoittaminen sattaa helpottaa. Mutta en tarkoita mitään fyysistä sellaista. Ainoastaan tunteiden purkamista. Tsemppiä sulle.
Kaikki tuntemani eronneet miehet ovat kokeneet kutakuinkin tämän saman kohtalon.
Mies rakastaa ja haluaisi jatkaa, mutta mikään mahti ei saa vaimon päätä kääntymään.
Minunkin vaimollani oli todennäköisesti toinen, ja kyllä se on loppu silloin kun nainen pettää.
Jätetyksi tuleminen on kamala shokki.
Miehelle ilmeisesti pahempi kuin naiselle, sillä niin se taitaa olla, että mies pitää liian itsestään selvänä sitä, että toista ei jätetä?
Harva mies ainakaan tunnustaa tietävänsä, miksi hänet jätettiin.
Minulla on pari alkoholistikaveria, jotka kyllä tunnustavat, että heissä on vika, mutta heitäpä ei jätetä, korkeintaan pelotellaan.
Jonkin aikaa se vie, kun hyväksyy sen, että ei vastahakoisen kanssa olisi voinut jatkaa.
Sitten helpottaa jo kummasti.
Vähän pidemmän ajan päästä sitä myöntää, että "meillä meni oikeastaan melkoisen huonosti", mutta syytä siihen en ainakaan minä osaa vieläkään sanoa. Ei se tosin enää kiinnostakaan, sillä minulla on täysin uusi elämä, ja vanha on kuin pois pyyhitty jopa muistista.
Ehkä se on torjuntaa tai jotain, millä selvisin. Ainakin se toimi.
Tsemppiä kaikille eroamaan joutuneille. Kyllä se siitä alkaa valkenemaan, ja jonain päivänä voi käydä kuten minulle, että huomasin, että minulla on lupa olla onnellinen kokematta pelkoa tai syyllisyydentunnetta. Paremmin en osaa selittää.
sinulla ei liene kuin kaksi vaihtoehtoa; joko riutua epäkelvossa suhteessa - tai erota.