ei voi selitellä

et on suhtees varatun kanssa? Tuskin se sillon sun exäs kanssa on. Ja kyllä se oli ihan sun oma ukkokultas joka sen perhehelvetin sulle järkkäs.

Mun mielestä ap. kirjotti jopa kauniisti, mutta sitähän ei tajua jos ei ole kokenut.

ap. sanonut... kirjoitti:

et on suhtees varatun kanssa? Tuskin se sillon sun exäs kanssa on. Ja kyllä se oli ihan sun oma ukkokultas joka sen perhehelvetin sulle järkkäs.

Mun mielestä ap. kirjotti jopa kauniisti, mutta sitähän ei tajua jos ei ole kokenut.

Lue lisää

Me erottiinkin vasta tällä viikolla ja miehelläni(ex) oli tapana kun yritin irrottautua suhteesta, niin olla kertomatta sitä se aika kun erillään oltiin kenellekkään, kun se mietti uusia selityksiä ja loruja miten sais mut uskomaan itseensä taas ja okei se oli mun tyhmyyttä, että annoin näin pitkälle jatkua!

Mutta ei ole helppoa, kun toinen jankuttaa ja melkeen kyyneleet silmissä uskottelee kaiken oleen vaan outoa satumaa ja ei muka koskaan ole pettänyt. No jos kertoisin hänen törkeydet niin tästä tulis novelli, mutta yritän tiivistää.

Mieheni ei tota aloitusta kirjottanut! Totta helvetissä hän on se pääsyyllinen ja vastuussa ja olen hänelle sanonut sanottavani ihan kasvotusten. Täällä ei tunnuta ymmärtävän sitä, että täällä tulee vastailtua aloituksen tekijälle ja kirjoitinkin ehkä muodossa. Viisas sen ymmärtää.

Mitään kaunista mä en tossa ap:n ja miehen touhuissa näe. Nykyään saa eronkin helposti ja muu on selittelyä...

Ei se ihastuminen välttämättä tapahdukaan ensisilmäyksellä eikä sovituissa salaisissa tapaamisissa.Jos mies vaan sattuu kuulumaan elämänpiiriisi jo muutenkin.Esim töiden tai ystävien kautta.Olosuhteiden pakosta joutuu olemaan paljon yhdessä ja viihtyy yhdessä,ajatukset toimivat keskenään ja yhtäkkiä huomaat jotain muutakin tulleen mukaan salakavalasti. Kumpikin huomaa itsellenkin yllätyksenä kaipaavansa toista kun ei ollakaan yhdessä.Shokki molemmille...Päätöksiä että vältellään toista.Mutta kun elämä ei anna siihen mahdollisuutta.Jos se vaan kerta toisensa jälkeen heittää yhteen.Tunteet vaan kasvaa.Jonain päivänä huomaatkin olevasi liian heikko vastustamaan ja tilaisuus tekee varkaan.Tunteet ovat kasvaneet moraalia suuremmaksi ja löydät itsesi toisen sylistä.Ja eniten aiheutat vahinkoa vain itselle.Koska se mitä ei tiedä, ei satuta.Ja vaimo ei tiedä.Ja siitä alkaa elämäsi helvetti. Jota et olisi halunnut mutta josta et pääse irti koska se toinen puoli asiasta on taivasta.Voit vain toivoa että vaimo ei koskaan saa tietää,että et satuttaisi enää lisää.Onnellista loppua kaikkien kannalta ei ole olemassakaan!!

avaa sä vaan sitä toosaas nyt niin paljon kun kerkeet ja käytä toikin aika paremmin. Tottakai täällä voi sanoa mielipiteitä, mutta myös eri mielipiteet on oikeus kirjottaa!
Ja tuskin toi nyt kenessäkään mitään kauniita ajtuksia herättää. Te kuulutte samaan kastiin noitten petturimiesten kansa ja teillä harvemmin on edes pientä hakua siitä mitä siellä perheessä oikeesti tapahtuu. Uskotte sen miehen selityksiä ja pidätte hä'ntä maailma luotettavimpana tarinankertojana kun alapäänne tosiaan kutisee.

Kyllä se päivä vielä teillekkin valkenee kun avaatte silmänne ja olette se seuraava uhri ja nimenomaan uhri. Niin paskamaisesti kotonaan käyttäytyy ja häikäilemättömästi mies joka vieraissa hyppii.

siinä selittelet kirjoitti:

avaa sä vaan sitä toosaas nyt niin paljon kun kerkeet ja käytä toikin aika paremmin. Tottakai täällä voi sanoa mielipiteitä, mutta myös eri mielipiteet on oikeus kirjottaa!
Ja tuskin toi nyt kenessäkään mitään kauniita ajtuksia herättää. Te kuulutte samaan kastiin noitten petturimiesten kansa ja teillä harvemmin on edes pientä hakua siitä mitä siellä perheessä oikeesti tapahtuu. Uskotte sen miehen selityksiä ja pidätte hä'ntä maailma luotettavimpana tarinankertojana kun alapäänne tosiaan kutisee.

Kyllä se päivä vielä teillekkin valkenee kun avaatte silmänne ja olette se seuraava uhri ja nimenomaan uhri. Niin paskamaisesti kotonaan käyttäytyy ja häikäilemättömästi mies joka vieraissa hyppii.

Lue lisää

havainnut naisessa, hallitsee pettämisen jalon taidon ja osaa peitellä tekonsa taitavasti.

siinä selittelet kirjoitti:

avaa sä vaan sitä toosaas nyt niin paljon kun kerkeet ja käytä toikin aika paremmin. Tottakai täällä voi sanoa mielipiteitä, mutta myös eri mielipiteet on oikeus kirjottaa!
Ja tuskin toi nyt kenessäkään mitään kauniita ajtuksia herättää. Te kuulutte samaan kastiin noitten petturimiesten kansa ja teillä harvemmin on edes pientä hakua siitä mitä siellä perheessä oikeesti tapahtuu. Uskotte sen miehen selityksiä ja pidätte hä'ntä maailma luotettavimpana tarinankertojana kun alapäänne tosiaan kutisee.

Kyllä se päivä vielä teillekkin valkenee kun avaatte silmänne ja olette se seuraava uhri ja nimenomaan uhri. Niin paskamaisesti kotonaan käyttäytyy ja häikäilemättömästi mies joka vieraissa hyppii.

Lue lisää

Mitä ihmettä kirjotat?
Mielipiteet on eriasia kun ihan suora nimittely ja ivaaminen.
osottaa vaan tyhmyyden kirjottajasta.

Ne ei myös aiheuta kauniita ajatulksia niin kun sulla ei alottajan kirjotus.
Joskus oot itsekkin uskonu miehes satuja kun olet sen kanssa avioitunut.
Hyvä valehtelemaan ilmeisesti.

Jos sulla on kokemusta kutinasta alapäässä mene lääkäriin se on varma oire jostain tartunnasta.

Kuka pakottaa sinut sen valehtelevan miehen vaimona pysymään?
Uskovaan mul ei todellakaan ole suhdetta sun miehen kanssa eikä kutia ehkä just siitä syystä.
Paskamaista miestä en katselis vaan heti ennenjo tänne kirjottelua oisin eron hakenut.

Hyvä ettei kaikki kirjottajat ole pelkästään katkeria jonkun inhottavan niljakkeen parkuvia vaimoja.
Mielenkiinnolla odotan myös niitten kakkosten kertomuksia kuin se niljake ei olekkaan samanlainen jossain muualla??

ja realistinen kirjoitus kaiken paskan seassa.
Kaikkea hyvää talveesi! :-)

Todellakin ei se ole tämän "toisen" syy koska jos ei suhteeseen kolmatta mahdu niin ei. Olen sen kokenut ja en ymmärrä miksi tuosta toisesta naisesta tehdään niin äärettöman huono ihminen,yhäkin tarvitaan kaksi tangoon.Olisiko mahdollista, että elämän kokemus on vähän suppeanlainen. Menkää itseenne ja miettikää missä se alkuperäinen vika on. Tietenkin on sellaisia nk. patologisia pettäjiä, mutta niille ei kukaan voi mitään. Liitto kannattaa lopettaa siinä vaiheessa kun se ei enää toimi vaikka kuinka yrittää ja vieläkin yrittää. Ei elämä eroon lopu vaikka se alkuun siltä tuntuikin.

oivaltava kirjoitti:

ja realistinen kirjoitus kaiken paskan seassa.
Kaikkea hyvää talveesi! :-)

itsellesi. Älä anna ilkeiden mielipiteiden masentaa, jaksamista =)

maskottimuru kirjoitti:

Todellakin ei se ole tämän "toisen" syy koska jos ei suhteeseen kolmatta mahdu niin ei. Olen sen kokenut ja en ymmärrä miksi tuosta toisesta naisesta tehdään niin äärettöman huono ihminen,yhäkin tarvitaan kaksi tangoon.Olisiko mahdollista, että elämän kokemus on vähän suppeanlainen. Menkää itseenne ja miettikää missä se alkuperäinen vika on. Tietenkin on sellaisia nk. patologisia pettäjiä, mutta niille ei kukaan voi mitään. Liitto kannattaa lopettaa siinä vaiheessa kun se ei enää toimi vaikka kuinka yrittää ja vieläkin yrittää. Ei elämä eroon lopu vaikka se alkuun siltä tuntuikin.

Lue lisää

ja olen samaa mieltä monenkin kanssa siitä et aina nainen syyllistetään.

Olen itse avioeron kokenut ja tiedän miltä tuntuu olla petetty.

Meillä eron syy ei ollut pettäminen, mut kaikkihan kasautuu matkan varrella 17v.ssa.

En minäkään ole enkeli, sillä erehdyin kerran varatun kanssa läheiseen suhteeseen eron jälkeen ja kadun tätä juttua yli kaiken.

Arvostan itsessäni ja toisessa rehellisyytä ja kunnioittamasta, mut en tunnusta olevani yksin syyllinen tällaiseen tapahtumaan.

Tästä jutusta on monia vuosia aikaa kun tämä tapahtui ja olen iloinen et kaikki minun kohdaltani on ja hänen kohdaltaan on OK.

Täällä saa aina vaan lukea, että me kakkoset ollaan niitä joita vain alapää vie ja miehet viedään väkisin. Kerrankin rehellinen kirjoitus vaimolta. Kiitos, olet ihana ihminen! Ole onnellinen, että sinulla on puoleensa vetävä mies, vaikka saat siitä kärsiäkin. Hyvä mies se on, jos muutkin siitä kiinnostuu.
Voi kun vaimot joskus menisivät esim. baariin ja katselisivat sillä silmällä miehiä. Huomaisivat, että ne kivan näköiset, kohteliaat, naisen huomioivat miehet ovat poikkeuksetta varattuja. Eivät kaikki tietenkään ole siellä etsimässä vierasta naista. Ja niitäkin on, jotka etsivät ja kun löytävät, niin löytyy sen verran selkärankaa, että myöntää olevansa varattu. Ikuisen ystävän sain sellaisesta miehestä, joka kertoi heti miten asiat on. Ja kyllä, olen salaa kateellinen (enkä sitä aio ääneen sanoakaan) vaimolle, vaikka tiedän, että mies varmasti ei ole mikään helppo kotona. Kaikki eivät sitä valitettavasti tee. Kerran lankesin kyselemättä, uskoin että on villi ja vapaa ja kyllä aamulla harmitti :(.
Mutta vastuu on tosiaankin myös miehellä, ei sillä toisella naisella yksistään. Tangoon tarvitaan aina kaksi. Vaimo on viaton. Sen kun kaikki muistaisivat. Kamalaa lukea esim. tällä palstalla, miten jotkut toiset naiset vaimoja haukkuvat. Ja vain siitä syystä, että saivat sen mukavan miehen aivan ikiomaksi.

se selviää lausessta, että kannan vastuuni. Minkä helvetin vastuun hän kantaa. Revityn kodin, itkevien lasten ikävän.Vaimon tuskan. Menköön kantamaan vastuuta sinne minne hän kuuluukin, loiseläjä.

Eli sinä olet miehellesi vain ja ainoastaan lastenhoitaja ja lapset ovat sinulle vain väline jolla saat miehesi pysymään luonasi?

Tuotahan tarkoitit kun kerroit että jos mies haluaa erota, sinä otat ja lähdet ja jätät lapset miehen vastuulle?

Mikähän tuossa luettelemassasi litaniassa erilaisista tehtävistä joita ihan jokainen äiti tai äitipuoli tekee, oli niin ylivoimaisen vaikeaa että kuvittelet ettei joku toinen nainen pystyisi samaan?

Äijän sängyn lämmittäminen ei ole edesvastuutonta toimintaa, sinunkin kannattaisi sitä superäitiyden lisäksi kokeilla.

Jos miehesi toinen nainen pyytää häntä eroamaan ja miehesi ei halua, se johtuu siitä että miehesi todennäköisesti rakastaa lapsiaan ja haluaa että näillä on sekä isä että äiti. Ei suinkaan siitä että olisit oikeasti hänelle niin rakas. Katsos jos todellakin olisit hänelle niin rakas, hänellä ei olisi toista naista. Tärkeä tottakai olet, hoidathan palkatta hänen lapsensa.

äitipä hyvinkin kirjoitti:

Eli sinä olet miehellesi vain ja ainoastaan lastenhoitaja ja lapset ovat sinulle vain väline jolla saat miehesi pysymään luonasi?

Tuotahan tarkoitit kun kerroit että jos mies haluaa erota, sinä otat ja lähdet ja jätät lapset miehen vastuulle?

Mikähän tuossa luettelemassasi litaniassa erilaisista tehtävistä joita ihan jokainen äiti tai äitipuoli tekee, oli niin ylivoimaisen vaikeaa että kuvittelet ettei joku toinen nainen pystyisi samaan?

Äijän sängyn lämmittäminen ei ole edesvastuutonta toimintaa, sinunkin kannattaisi sitä superäitiyden lisäksi kokeilla.

Jos miehesi toinen nainen pyytää häntä eroamaan ja miehesi ei halua, se johtuu siitä että miehesi todennäköisesti rakastaa lapsiaan ja haluaa että näillä on sekä isä että äiti. Ei suinkaan siitä että olisit oikeasti hänelle niin rakas. Katsos jos todellakin olisit hänelle niin rakas, hänellä ei olisi toista naista. Tärkeä tottakai olet, hoidathan palkatta hänen lapsensa.

Lue lisää

En ole kenenkään kakkonen vaan ihan tavallinen pari lasta aikuiseksi kasvattanut nainen.

Oksettaa vaan tuollainen lapsien kanssa kiristäminen.

sinun lapsiasi kohtaan tuntemasi rakkauden määrä?
Olet valmis lemppaamaan heidät isän huomaan syrjähypyn kostoksi. Kasva aikuiseksi, lapsellista tuollainen uhoaminen! Mitenkäs sitten suun panisit, kun mies uhostasi huolimatta tekisi temppunsa ja ottaisi lapset hoiviinsa?! Miehet ovat usein parhaimmillaan isinä vasta ns pakkotilanteen edessä. Ihmeesti oma miehenikin oppi lapsista huolehtimaan, kun makasin ensin reilun viikon sairaalassa ja sitten vielä pitkä pätkän kotona jalka paketissa. Joten ei kannata uhoilla...

edellinen selventää kirjoitti:

En ole kenenkään kakkonen vaan ihan tavallinen pari lasta aikuiseksi kasvattanut nainen.

Oksettaa vaan tuollainen lapsien kanssa kiristäminen.

hyvin, elämänkokemuksella eikä pelkällä uholla.

En ole koskaan edes huomannu että esim illalla sänkyyn lasten peittely on rakas vastuu tehtävä?
Tai iltasatu jonka luen joka ilta ja vkl luetaan myös aamusatu.
Rankkaa todella.
Joka ainoo päivä tarjoon 4 lapaselle alustaasti itse tekemäni ruoat yhden vielä syötänkin ja herätykset olen hoitanu vastuuntuntosesti jo 6vuotta.
meidän perheen iskä on ja yksin hoidan kaikki lasten ongelmat pitkiä aikoja yhteen menoon. En ole kauheen uupunut edes tähän tottuu.
Olen varmasti se tarveastiakin hetkittäin kun mies kotiutuu vaikka ihan mielelläni sekin homma on hoideltu.
Siis turhaa narinaa tuollanen. Ja antaisitko tosiaan lapsesi jäädä vieraalle naiselle jos mies uuden löytäisi?

Äiti x 4 kirjoitti:

En ole koskaan edes huomannu että esim illalla sänkyyn lasten peittely on rakas vastuu tehtävä?
Tai iltasatu jonka luen joka ilta ja vkl luetaan myös aamusatu.
Rankkaa todella.
Joka ainoo päivä tarjoon 4 lapaselle alustaasti itse tekemäni ruoat yhden vielä syötänkin ja herätykset olen hoitanu vastuuntuntosesti jo 6vuotta.
meidän perheen iskä on ja yksin hoidan kaikki lasten ongelmat pitkiä aikoja yhteen menoon. En ole kauheen uupunut edes tähän tottuu.
Olen varmasti se tarveastiakin hetkittäin kun mies kotiutuu vaikka ihan mielelläni sekin homma on hoideltu.
Siis turhaa narinaa tuollanen. Ja antaisitko tosiaan lapsesi jäädä vieraalle naiselle jos mies uuden löytäisi?

Lue lisää

keskittyminen ainakin vaikeeta näköjään tässä hulinassa.
Iskä on matkatöissä ja pitkät ajat ulkomailla.
Silti sujuu vastuullinen kotityö ja lastenhoito.

äitipä hyvinkin kirjoitti:

Eli sinä olet miehellesi vain ja ainoastaan lastenhoitaja ja lapset ovat sinulle vain väline jolla saat miehesi pysymään luonasi?

Tuotahan tarkoitit kun kerroit että jos mies haluaa erota, sinä otat ja lähdet ja jätät lapset miehen vastuulle?

Mikähän tuossa luettelemassasi litaniassa erilaisista tehtävistä joita ihan jokainen äiti tai äitipuoli tekee, oli niin ylivoimaisen vaikeaa että kuvittelet ettei joku toinen nainen pystyisi samaan?

Äijän sängyn lämmittäminen ei ole edesvastuutonta toimintaa, sinunkin kannattaisi sitä superäitiyden lisäksi kokeilla.

Jos miehesi toinen nainen pyytää häntä eroamaan ja miehesi ei halua, se johtuu siitä että miehesi todennäköisesti rakastaa lapsiaan ja haluaa että näillä on sekä isä että äiti. Ei suinkaan siitä että olisit oikeasti hänelle niin rakas. Katsos jos todellakin olisit hänelle niin rakas, hänellä ei olisi toista naista. Tärkeä tottakai olet, hoidathan palkatta hänen lapsensa.

Lue lisää

En ole missään vaiheessa sanonut, että lastenhoitohommat olisivat jotenkin erityisen raskaita . Tää toinen muija sattuu vain olemaan naimisissa ja sen pitäisi tehdä nää hommat omien töittensä lisäksi. Eikä mun jälkikasvuni sitä lutkaa tulisi kotiimme huolimaankaan. Lasten jättäminen oli herja, mutta uihan se kiiskikin verkkoon. Vastauksista näkyy turhankin selvästi kuinka miehiä paapotaan, eikä heitä syyllistetä perheen ja etekään lasten hylkäämisestä läheskään yhtä paljon kuin naisia. Tässä se taas nähtiin kuika pölkkypäitä ämmät ovat. Vaikka ukko olisi hairahtanut niin toiset akat ovat heti syyllistämässä, jos vaikka ottaisi itselleen vähän omaa lomaa. Taidatte pelätä, että omakin äijänne eksyy kaidalta polulta. Mutta hyvin näytti vitsi uppoavan tekopyhiin äitihahmoihin. Äijällä ei muuten ole toista naista, mutta sillä naisella on toinen mies. Huiputtaminen tällä palstalla on enemmän kuin helppoa. Monethan ovat edelleenn siinä uskossa, ettei oma puoliso pettäisi koskaan hah hah haa !!!

tyhmät kirjoitti:

En ole missään vaiheessa sanonut, että lastenhoitohommat olisivat jotenkin erityisen raskaita . Tää toinen muija sattuu vain olemaan naimisissa ja sen pitäisi tehdä nää hommat omien töittensä lisäksi. Eikä mun jälkikasvuni sitä lutkaa tulisi kotiimme huolimaankaan. Lasten jättäminen oli herja, mutta uihan se kiiskikin verkkoon. Vastauksista näkyy turhankin selvästi kuinka miehiä paapotaan, eikä heitä syyllistetä perheen ja etekään lasten hylkäämisestä läheskään yhtä paljon kuin naisia. Tässä se taas nähtiin kuika pölkkypäitä ämmät ovat. Vaikka ukko olisi hairahtanut niin toiset akat ovat heti syyllistämässä, jos vaikka ottaisi itselleen vähän omaa lomaa. Taidatte pelätä, että omakin äijänne eksyy kaidalta polulta. Mutta hyvin näytti vitsi uppoavan tekopyhiin äitihahmoihin. Äijällä ei muuten ole toista naista, mutta sillä naisella on toinen mies. Huiputtaminen tällä palstalla on enemmän kuin helppoa. Monethan ovat edelleenn siinä uskossa, ettei oma puoliso pettäisi koskaan hah hah haa !!!

Lue lisää

jotenkin sekaisin..? Ei riitä kyvyt pysymään sun selityksen perässä, esim. "Äijällä ei muuten ole toista naista, mutta sillä naisella on toinen mies."

Ja tuo huomautuksesi, ettei jälkikasvusi tulisi kotiiMME sitä lutkaa huolimaankaan... A. Se koti ei ole sinun kotisi, jos eroatte. B. Jälkikasvusi asia ei ole "huolia lutkia" - mutta kyllä he isänsä uuden kumppanin hyväksyisivät. Olet ilmeisesti valmiiksi jo niin katkera bitch, että et millään muotoa toiselle onnea soisi, vaikket itsekään sitä pystyisi antamaan... Voi ja voi.

Äiti x 4 kirjoitti:

En ole koskaan edes huomannu että esim illalla sänkyyn lasten peittely on rakas vastuu tehtävä?
Tai iltasatu jonka luen joka ilta ja vkl luetaan myös aamusatu.
Rankkaa todella.
Joka ainoo päivä tarjoon 4 lapaselle alustaasti itse tekemäni ruoat yhden vielä syötänkin ja herätykset olen hoitanu vastuuntuntosesti jo 6vuotta.
meidän perheen iskä on ja yksin hoidan kaikki lasten ongelmat pitkiä aikoja yhteen menoon. En ole kauheen uupunut edes tähän tottuu.
Olen varmasti se tarveastiakin hetkittäin kun mies kotiutuu vaikka ihan mielelläni sekin homma on hoideltu.
Siis turhaa narinaa tuollanen. Ja antaisitko tosiaan lapsesi jäädä vieraalle naiselle jos mies uuden löytäisi?

Lue lisää

Lukiko siinä tekstissä jossain kohden, että mulla on raskasta, vai onko sulla ongelmia sisälukutaidossa. Mutta olisihan se kieltämättä jollekin toiselle työlästä, kun se hoitaisi ensin oman perheensä ja tulisi sitten meille tekeen vastaavat hommat. Ensinnäkin voin kertoa, että en ole lähdössä mihinkään lasteni luota ja toisekseen mua vitutta sun äitimarttyyri asentees. Naisten syyllitäminen naisten taholta on enemmän sääntö kuin poikkeus. Olet varmasti superäiti, mutta seuraappa välillä missä se ukkos luuraa. Saatat kokea yllätyksen. Koska käyt lukemassa uskottomuuspalstaa, niin ei ne teidänkään perheen asiat taida oikein hyvällä mallilla olla.

olla... kirjoitti:

jotenkin sekaisin..? Ei riitä kyvyt pysymään sun selityksen perässä, esim. "Äijällä ei muuten ole toista naista, mutta sillä naisella on toinen mies."

Ja tuo huomautuksesi, ettei jälkikasvusi tulisi kotiiMME sitä lutkaa huolimaankaan... A. Se koti ei ole sinun kotisi, jos eroatte. B. Jälkikasvusi asia ei ole "huolia lutkia" - mutta kyllä he isänsä uuden kumppanin hyväksyisivät. Olet ilmeisesti valmiiksi jo niin katkera bitch, että et millään muotoa toiselle onnea soisi, vaikket itsekään sitä pystyisi antamaan... Voi ja voi.

Lue lisää

Mutta kun sinäkin haksahdit vitsistä totuutta vääntämään, niin ei sun tarvitsekaan mitään ymmärtää. Leiki vain rauhassa kotileikkejäsi, mutta muista, että siinäkin hommassa voi polttaa näppinsä.

ihan järjissäni kirjoitti:

Mutta kun sinäkin haksahdit vitsistä totuutta vääntämään, niin ei sun tarvitsekaan mitään ymmärtää. Leiki vain rauhassa kotileikkejäsi, mutta muista, että siinäkin hommassa voi polttaa näppinsä.

Lue lisää

Todellakin, voisitko selittää meillekin, kun olemme niin tyhmiä emmekä ymmärrä, mitä tarkoitit tällä ihme kuviolla että miehelläsi ei kyllä ole toista naista, mutta sillä naisella on kyllä toinen mies???
Siis millä naisella?

kohtaa piti nauraa? kirjoitti:

Todellakin, voisitko selittää meillekin, kun olemme niin tyhmiä emmekä ymmärrä, mitä tarkoitit tällä ihme kuviolla että miehelläsi ei kyllä ole toista naista, mutta sillä naisella on kyllä toinen mies???
Siis millä naisella?

Lue lisää

Kun olet noin helvetin utelias, niin pitänee sitten kertoa yksinkertaisesti. Isäntä kävi kerran panemassa toisen miehen muijaa eli sillä naisella oli ja on ehkä edelleenkin toinen mies. Me olemme mieheni kanssa sopineet riitamme ja hän myös tietää, että seuraavasta kärystä tulee lähtö. Eivätkä meidän lapsemme ole mitään pikkulapsia enää, vaan hyvivoivia nuoria. Ei tarvitse lukea iltasatuja ja muutenkin he ovat hyvin omatoimisia. Kun kirjoittaa tarpeeksi provosoivasti ja laittaa sopivan syötin niin johan täydelliset äidit itkevät ja uhoavat ja kehuvat itseään. Muuten, onko ikinä pieneen mielees tullut ajatusta että lasten isä olisi hyvin mielissään, jos saisi pitää lapset. Uskon, että moni isä on katkeroitunut siitä, kun äiti on erotessa tehnyt kaikkensa, ettei entinen puoliso millään muotoa saisi lapsia huostaansa vaikka kuinka haluaisi. Naisilla on kummallinen käsitys siitä, että isästä ei olisi huoltajaksi. Koitahan sinäkin hoitaa sitä asennevammaasi ja lakkaa leikkimästä pyhimystä.

4X4X4 kirjoitti:

Lukiko siinä tekstissä jossain kohden, että mulla on raskasta, vai onko sulla ongelmia sisälukutaidossa. Mutta olisihan se kieltämättä jollekin toiselle työlästä, kun se hoitaisi ensin oman perheensä ja tulisi sitten meille tekeen vastaavat hommat. Ensinnäkin voin kertoa, että en ole lähdössä mihinkään lasteni luota ja toisekseen mua vitutta sun äitimarttyyri asentees. Naisten syyllitäminen naisten taholta on enemmän sääntö kuin poikkeus. Olet varmasti superäiti, mutta seuraappa välillä missä se ukkos luuraa. Saatat kokea yllätyksen. Koska käyt lukemassa uskottomuuspalstaa, niin ei ne teidänkään perheen asiat taida oikein hyvällä mallilla olla.

Lue lisää

Mä tiedän missä minun mies "luuraa".
En edes epäile kun tiedän. Siihen koko liitto perustuu , avoimeen luottamukseen.
En ole marttyyri vaan äiti. Ihan vaan äiti.
Jos jossain kohdin ymmärsin väärin kun luin että jos mies pettää saa pitää lapset ja tulkitsin sen äidin häipymiseksi. kiitos kun korjasit.
olen nämä 4 lasta tehnyt miehen kanssa ihan yhdessä ja olen tienny että ne myös itse hoidan eikä se ole mikään velvollisuus vaan luultavasti kotoa opittua kun omakin äiti hoiti lapset ilman ulkopuolista apua.
Kyllä luen näitä kun olen utelias ja tunnen muutaman kirjottajan.
Eikös näitä saa lukea muutkin?
Anteeks jos tartuin siihen liian kovin mutta en voisi ikinä ajatella lapsia velvollisuutena tai mitään mitä teen omille lapsilleni en tee velvollisuudesta.
Sorry vaan.

vitsinikkari kirjoitti:

Kun olet noin helvetin utelias, niin pitänee sitten kertoa yksinkertaisesti. Isäntä kävi kerran panemassa toisen miehen muijaa eli sillä naisella oli ja on ehkä edelleenkin toinen mies. Me olemme mieheni kanssa sopineet riitamme ja hän myös tietää, että seuraavasta kärystä tulee lähtö. Eivätkä meidän lapsemme ole mitään pikkulapsia enää, vaan hyvivoivia nuoria. Ei tarvitse lukea iltasatuja ja muutenkin he ovat hyvin omatoimisia. Kun kirjoittaa tarpeeksi provosoivasti ja laittaa sopivan syötin niin johan täydelliset äidit itkevät ja uhoavat ja kehuvat itseään. Muuten, onko ikinä pieneen mielees tullut ajatusta että lasten isä olisi hyvin mielissään, jos saisi pitää lapset. Uskon, että moni isä on katkeroitunut siitä, kun äiti on erotessa tehnyt kaikkensa, ettei entinen puoliso millään muotoa saisi lapsia huostaansa vaikka kuinka haluaisi. Naisilla on kummallinen käsitys siitä, että isästä ei olisi huoltajaksi. Koitahan sinäkin hoitaa sitä asennevammaasi ja lakkaa leikkimästä pyhimystä.

Lue lisää

ole jutuissasi. Mahdatko itsekään pysyä ajatuksenkulkusi perässä.

Ensin vauhkoat miten lähdet ja jätät lapset miehelle jos mies vielä pettää ja luettelet asiat joista se toinen nainen ei selviä.

Sitten selität miten se toinen nainen ei selviä niistä koska hänellä on omatkin hommansa ja oma perheensä.

Seuraavaksi miehelläsi ei edes ole toista naista ja lapsesikin ovat jo niin isoja, ettei oikeastaan mitään hommia olekaan. Ja samalla kerrot että seuraavan kerran kun KÄRY käy, tulee lähtö. Eli siis miehesi pettää kuitenkin sinua koska KÄRYN käydessä tulisi jollekin lähtö, siis omien sanojesi mukaan sinä lähtisit.

Ja lopuksi vielä moitit keskustelukumppania siitä että tämä ei ymmärrä että isäkin voi olla yhtä hyvä huoltaja kuin äiti ja hoitaa lapsenhoidon yhtähyvin.

Sekaisin olet kuin Haminan kaupunki.

ei järjen hiventä kirjoitti:

ole jutuissasi. Mahdatko itsekään pysyä ajatuksenkulkusi perässä.

Ensin vauhkoat miten lähdet ja jätät lapset miehelle jos mies vielä pettää ja luettelet asiat joista se toinen nainen ei selviä.

Sitten selität miten se toinen nainen ei selviä niistä koska hänellä on omatkin hommansa ja oma perheensä.

Seuraavaksi miehelläsi ei edes ole toista naista ja lapsesikin ovat jo niin isoja, ettei oikeastaan mitään hommia olekaan. Ja samalla kerrot että seuraavan kerran kun KÄRY käy, tulee lähtö. Eli siis miehesi pettää kuitenkin sinua koska KÄRYN käydessä tulisi jollekin lähtö, siis omien sanojesi mukaan sinä lähtisit.

Ja lopuksi vielä moitit keskustelukumppania siitä että tämä ei ymmärrä että isäkin voi olla yhtä hyvä huoltaja kuin äiti ja hoitaa lapsenhoidon yhtähyvin.

Sekaisin olet kuin Haminan kaupunki.

Lue lisää

mun ajatuksenkulkuni sulle kuuluu. En ole pyytänyt sinulta ensimmäistäkään kommenttia joten ole hyvä ja pidä mölyt mahassasi, jos sun sileä aivomassas ei tuota ensimmäitäkään rakentavaa tai järkevää ajatusta.

ratakisko kirjoitti:

mun ajatuksenkulkuni sulle kuuluu. En ole pyytänyt sinulta ensimmäistäkään kommenttia joten ole hyvä ja pidä mölyt mahassasi, jos sun sileä aivomassas ei tuota ensimmäitäkään rakentavaa tai järkevää ajatusta.

Lue lisää

onko sulla jäänyt mielialalääkkeet ottamatta vai mikä sut tekee noin agressiiviseksi?

ratakisko kirjoitti:

mun ajatuksenkulkuni sulle kuuluu. En ole pyytänyt sinulta ensimmäistäkään kommenttia joten ole hyvä ja pidä mölyt mahassasi, jos sun sileä aivomassas ei tuota ensimmäitäkään rakentavaa tai järkevää ajatusta.

Lue lisää

pieneen mieleesi täällä päätä aukoessa, että joku saattaisi kommentoida sinun "helvetin fiksuja" juttujasi!? Mikä sinä olet muita haukkumaan?! Yksi katkera ämmä, jonka mies ei pystynyt pitämään kaluaan kurissa, vaan kävi sitä uittamassa vieraassa avannossa. Ei se, että "armollisesti" jäät suhteeseen petturin kanssa tuollaista sanelupolitiikkaa harrastaen, tee sinusta yhtään sen parempaa ihmistä kuin muutkaan täällä tallustajat. Heti hikeennyt, kun joku kyseenalaistaa sinun pikku-pikku maailmankatsomuksesi... Olet hausta!

vitsinikkari kirjoitti:

Kun olet noin helvetin utelias, niin pitänee sitten kertoa yksinkertaisesti. Isäntä kävi kerran panemassa toisen miehen muijaa eli sillä naisella oli ja on ehkä edelleenkin toinen mies. Me olemme mieheni kanssa sopineet riitamme ja hän myös tietää, että seuraavasta kärystä tulee lähtö. Eivätkä meidän lapsemme ole mitään pikkulapsia enää, vaan hyvivoivia nuoria. Ei tarvitse lukea iltasatuja ja muutenkin he ovat hyvin omatoimisia. Kun kirjoittaa tarpeeksi provosoivasti ja laittaa sopivan syötin niin johan täydelliset äidit itkevät ja uhoavat ja kehuvat itseään. Muuten, onko ikinä pieneen mielees tullut ajatusta että lasten isä olisi hyvin mielissään, jos saisi pitää lapset. Uskon, että moni isä on katkeroitunut siitä, kun äiti on erotessa tehnyt kaikkensa, ettei entinen puoliso millään muotoa saisi lapsia huostaansa vaikka kuinka haluaisi. Naisilla on kummallinen käsitys siitä, että isästä ei olisi huoltajaksi. Koitahan sinäkin hoitaa sitä asennevammaasi ja lakkaa leikkimästä pyhimystä.

Lue lisää

Kaikki ne äidit jotka ihmettelevät jos äiti lähtee ja lapset jää iseille.Sopii ajatella että isänkin on pakko ottaa se VASTUU jos ei muita vaihto ehtoa ole.Puoliso kuolee,sairastuu psyyggisesti .STEmppiä kaikille yh-iseille mie ainakin arvostan.!!!!

äitipä hyvinkin kirjoitti:

Eli sinä olet miehellesi vain ja ainoastaan lastenhoitaja ja lapset ovat sinulle vain väline jolla saat miehesi pysymään luonasi?

Tuotahan tarkoitit kun kerroit että jos mies haluaa erota, sinä otat ja lähdet ja jätät lapset miehen vastuulle?

Mikähän tuossa luettelemassasi litaniassa erilaisista tehtävistä joita ihan jokainen äiti tai äitipuoli tekee, oli niin ylivoimaisen vaikeaa että kuvittelet ettei joku toinen nainen pystyisi samaan?

Äijän sängyn lämmittäminen ei ole edesvastuutonta toimintaa, sinunkin kannattaisi sitä superäitiyden lisäksi kokeilla.

Jos miehesi toinen nainen pyytää häntä eroamaan ja miehesi ei halua, se johtuu siitä että miehesi todennäköisesti rakastaa lapsiaan ja haluaa että näillä on sekä isä että äiti. Ei suinkaan siitä että olisit oikeasti hänelle niin rakas. Katsos jos todellakin olisit hänelle niin rakas, hänellä ei olisi toista naista. Tärkeä tottakai olet, hoidathan palkatta hänen lapsensa.

Lue lisää

Olen täysin samaa mieltä sinun kanssasi.Miksi muuten aina oletetaan, että kakkoset olisivat lapsettomia, yksinäisiä naisia? Eivät mitään osaisi kodin hyväksi tehdä. Kyllä löytyy myös eronneita, joilla on kotona edelleen nuo samat, ihanat rutiinit omien lasten kanssa.
On todella tainnut edelliseltä kirjoittajalta unohtua esim. seksi miehensä kanssa. Avioliittohan on muutakin kuin lasten ja kodin hoitoa. Kun vanhempien välillä on kaikki kunnossa, lapsetkin voivat hyvin.
Luojan kiitos kaikki eivät halua olla tuollaisia superäitejä. Ja lapsilla kiristäminen on alhaisinta, mitä voi tehdä avioliiton säilyttämiseksi.

Miten paljon oikeastaan ihminen voi teidän mielestänne hallita rakastumisen tunteitaan?

Voiko tutneet lopettaa? Miten teette sen?

Mitenkä ensinnäkin eroitatte toisistaan ihastumisen, huumaantumisen, hullaatumisen tai rakastumisen tunteet toisistanne.

Mistä tiedätte, että milloin rakastuminen on "syvää"?

mummomuori kirjoitti:

Miten paljon oikeastaan ihminen voi teidän mielestänne hallita rakastumisen tunteitaan?

Voiko tutneet lopettaa? Miten teette sen?

Mitenkä ensinnäkin eroitatte toisistaan ihastumisen, huumaantumisen, hullaatumisen tai rakastumisen tunteet toisistanne.

Mistä tiedätte, että milloin rakastuminen on "syvää"?

Lue lisää

ovatko hyviä tai edes välttäviä.

"Miten paljon oikeastaan ihminen voi teidän mielestänne hallita rakastumisen tunteitaan?"

En usko siihen että ihminen pystyy hallitsemaan tunteitaan ja pystyy tuosta vaan päättämään etten rakastu. Ihminen kyllä pystyy hallitsemaan elämäänsä ja välttämään tilannetta jossa mahdollisesti rakastuu "väärään" ihmiseen. Rakkaushan ei ole mikään pikku juttu vaan vaatii paljon yhdessäoloa ja toisen tuntemista enkä oikein jaksa uskoa rakkauteen yhdellä silmäyksellä.

"Voiko tutneet lopettaa? Miten teette sen?"

Tunteita ei voi mielestäni noin vain lopettaa, niitä ei tarvitse näyttää, mutta kyllä ne tunteet siellä ihmisen sisällä kuitenkin ovat. Ihminen saattaa vihata, inhota, surra, rakastaa jne vaikka ulospäin kukaan ei arvaisi mitään

"Mitenkä ensinnäkin eroitatte toisistaan ihastumisen, huumaantumisen, hullaatumisen tai rakastumisen tunteet toisistanne."

Kaikki ihania tunteita ja varmaan parisuhteessa kulkevat juuri tässä järjestyksessä.
Kaikki nuo kolme ensimmäistä ovat niitä tunteita joita koetaan suhteen alussa, kun toisen näkeminenkin nostaa punan poskille ja ei kulu hetkeäkään päivässä kun toinen ei ole mielessä. Tuntuu että sydänkin sykkii vähän nopeammin ja askel on keveämpi. Jokainen pienikin hetki yhdessä tuntuu juhlalta. Joskus sitten suhteen kestettyä jo jonkun aikaa, huomataankin että olinkin vain rakastunut siihen tunteeseen, en siihen ihmiseen.

"Mistä tiedätte, että milloin rakastuminen on "syvää"?"

Tähän vastaan kuten miesystäväni eilen illalla kiivaan riidan jälkeen. Telkkarista tuli joku ohjelma jossa kysyttiin ihmisiltä mikä tekee kenetkin onnelliseksi. Hän sanoi minulle että "siihen on todella helppo vastata, sinä teet minut onnelliseksi". Silloin ainakin minä tiedän rakkauden olevan "syvää" kun se toinen ihminen huononakin päivänä tekee sinut onnelliseksi pelkällä läsnäolollaan.

mummomuori kirjoitti:

Miten paljon oikeastaan ihminen voi teidän mielestänne hallita rakastumisen tunteitaan?

Voiko tutneet lopettaa? Miten teette sen?

Mitenkä ensinnäkin eroitatte toisistaan ihastumisen, huumaantumisen, hullaatumisen tai rakastumisen tunteet toisistanne.

Mistä tiedätte, että milloin rakastuminen on "syvää"?

Lue lisää

Siis tämä on minun mielipiteeni:

Ihminen ei voi tuosta vain napsauttaa tunteitaan lakkaamasta. Mutta ihminen tekee paljon muutakin kuin vain "rakastaa". Ihmisellä on itsesuojeluvaisto, ihmisellä on haaveita työhön, kotiin, perheeseen, parisuhteen, vapaa-aikaan liittyviä. Ja ihminen noidenkin keskellä pystyy ajattelemaan ihan aivoillaan ja järkevästi.

Mä uskon, että vaikka ihminen kuinka rakastaa sellaista ihmistä, joka ei ikinä voi täyttää niitä haaveitaan (vakaa parisuhde, perhe, vierekkäiset kiikkustuolit omassa pirtissä), niin jossain vaiheessa rakkaus vs. itsesuojelu (kyyneleet, tuska, viha (ykköstä/pettäjää kohtaan), katkeruus, huono omatunto) ja haaveet -taistelussa se rakkaus voi jäädä häviölle. Ja tässä ollaan vasta puolivälissä. Ihminen ei tämänkään jälkeen voi automaattisesti lopettaa tunteitaan, mutta hän voi keskittyä enemmän haaveidensa toteuttamiseen, omaan hyvinvointiinsa jne. ja jättää sen tuhoisan rakkauden ruokkimisen.

Onhan näitä naisia (miehiäkin toki), jotka antavat puolisonsa piestä itseään, pahimmassa tilanteessa lapsiaan, pettää, käyttää henkistä väkivaltaa. Sitä voi jatkua vuosia. Jotkut jatkavat siinä lopun elämäänsä, mutta monelle tulee se jokin hetki, että liika on liikaa. Tajutaan ettei vaan eletä sen rakkauden vuoksi ja tämä on oikeasti tuhoisaa omalle itselleen. Jotkut jopa tiedostavat sen tosiasian, että se syvinkin rakkaus ON korvattavissa. Oikeasti yhtä syvästi voi rakastaa tulevaisuudessa toista ihmistä, joka arvostaa myös enemmän kumppaniaan.

Oma käytännön elämä:
Itse koin olleeni joskus niin tuhottoman rakastunut pettäjään. Nyt en usko tuohon syvään rakkauteen, mutta silloin uskoin ja ihan täysillä. Siinä koki juuri tuon kaiken tuskan ja sen, että haaveitaan ei tässä voi toteuttaa. Päivä päivältä sitten se painui enemmän tajuntaan, että tässä ei ikinä tule minulle sitä häpi endiä ja jos tähän jään niin en ikinä tule saamaan a)haluamaani työtä (paikkakunnalta muutto) b) parisuhdetta (en tiedä olisinko lopulta edes voinut luottaa siihen mieheen ja varmasti ongelmia olisi ollut enemmän kuin tarpeeksi) c) perhettä. Vähitellen toi kaikki alkoi osaltaan syömään koko suhdetta ja alkoi näkemään ne muut tiet, jotka johtaisi ehkä parempaan. Sitten vaan lähdin. Sitten olin surullinen ja kaipasin. Sitten kului aikaa ja aloin unohtamaan. Lopulta poistin suoraan pettäjältä tulleet viestit ja "vonkailut", EI KIINNOSTANUT. Sitten kului lisää aikaa ja tapasin erään miehen, joka on oikea kultakimpale. Ja tähän ihastui ja lopulta rakastuin syvemmin kuin edeltäneeseen. Mutta tämän lisäksi voin kunnioittaa häntä ihmisenä, ihailla häntä monessa mielessä. Ja kaikkein parasta: nukahtaa ja herätä hänen vierestään, suunnitella parisuhdeiltoja, päättää päivän ruoasta, harrastaa, perustaa perhettä jne. Elää täyttä elämää JA rakastaa. Ei valita haaveiden/itsesuojelun ja rakkauden väliltä. Nyt kun aiheena uskottomuus, niin koko ajan tulee mieleen, että en kyllä olisi ansainnut noin hyvää miestä kaiken jälkeen.

Pointti on kuitenkin se, että koin olleeni niin rakastunut, mutta tulevaisuus osoitti toista. Ja välillä pelottaa jos en olisi punninnut muitakin asioita elämässäni ja elänyt vain ns. rakkauden tähden. Mitä kaikkea siinä olisi menettänyt ja en usko yhtään, että entinen "rakkaus" olisi edes optimaalisimmassakaan tilanteessa korvannut tilannetta.

Siinä vaiheessa kun konkreettisen päätöksen on tehnyt, niin on vaan hankittava elämäänsä muuta sisältöä. Aloittaa vaikka uusi kauan haaveilemansa tutkinto, harrastus. Ottaa yhteyttä niihin ystäviinsä ja lähdettävä ulos. Alettava vaikka käymään lenkillä. Mitä tahansa. Avattava silmänsä sille kaikelle muulle hyvälle.

Rakkauden itsessään pitäisi olla hyvä asia. Jos huomaa, että sitä alkaa yhä enemmän käyttämään tekosyynä sille, että kaataa päällensä päivittäin sangollisen sontaa, niin kannattaa alkaa miettimään vakavasti elämäänsä ja millaiseksi sen haluaa tehdä. Rakkauskaan ei anna anteeksi oman elämänsä pilaamista. Varsinkin kun sinä ja elämäsi voi tulevaisuudessa merkitä todella paljon joillekin ihmisille kuten läheisillesi, tulevalle puolisollesi, mahdollisille lapsillesi.

.................... kirjoitti:

Siis tämä on minun mielipiteeni:

Ihminen ei voi tuosta vain napsauttaa tunteitaan lakkaamasta. Mutta ihminen tekee paljon muutakin kuin vain "rakastaa". Ihmisellä on itsesuojeluvaisto, ihmisellä on haaveita työhön, kotiin, perheeseen, parisuhteen, vapaa-aikaan liittyviä. Ja ihminen noidenkin keskellä pystyy ajattelemaan ihan aivoillaan ja järkevästi.

Mä uskon, että vaikka ihminen kuinka rakastaa sellaista ihmistä, joka ei ikinä voi täyttää niitä haaveitaan (vakaa parisuhde, perhe, vierekkäiset kiikkustuolit omassa pirtissä), niin jossain vaiheessa rakkaus vs. itsesuojelu (kyyneleet, tuska, viha (ykköstä/pettäjää kohtaan), katkeruus, huono omatunto) ja haaveet -taistelussa se rakkaus voi jäädä häviölle. Ja tässä ollaan vasta puolivälissä. Ihminen ei tämänkään jälkeen voi automaattisesti lopettaa tunteitaan, mutta hän voi keskittyä enemmän haaveidensa toteuttamiseen, omaan hyvinvointiinsa jne. ja jättää sen tuhoisan rakkauden ruokkimisen.

Onhan näitä naisia (miehiäkin toki), jotka antavat puolisonsa piestä itseään, pahimmassa tilanteessa lapsiaan, pettää, käyttää henkistä väkivaltaa. Sitä voi jatkua vuosia. Jotkut jatkavat siinä lopun elämäänsä, mutta monelle tulee se jokin hetki, että liika on liikaa. Tajutaan ettei vaan eletä sen rakkauden vuoksi ja tämä on oikeasti tuhoisaa omalle itselleen. Jotkut jopa tiedostavat sen tosiasian, että se syvinkin rakkaus ON korvattavissa. Oikeasti yhtä syvästi voi rakastaa tulevaisuudessa toista ihmistä, joka arvostaa myös enemmän kumppaniaan.

Oma käytännön elämä:
Itse koin olleeni joskus niin tuhottoman rakastunut pettäjään. Nyt en usko tuohon syvään rakkauteen, mutta silloin uskoin ja ihan täysillä. Siinä koki juuri tuon kaiken tuskan ja sen, että haaveitaan ei tässä voi toteuttaa. Päivä päivältä sitten se painui enemmän tajuntaan, että tässä ei ikinä tule minulle sitä häpi endiä ja jos tähän jään niin en ikinä tule saamaan a)haluamaani työtä (paikkakunnalta muutto) b) parisuhdetta (en tiedä olisinko lopulta edes voinut luottaa siihen mieheen ja varmasti ongelmia olisi ollut enemmän kuin tarpeeksi) c) perhettä. Vähitellen toi kaikki alkoi osaltaan syömään koko suhdetta ja alkoi näkemään ne muut tiet, jotka johtaisi ehkä parempaan. Sitten vaan lähdin. Sitten olin surullinen ja kaipasin. Sitten kului aikaa ja aloin unohtamaan. Lopulta poistin suoraan pettäjältä tulleet viestit ja "vonkailut", EI KIINNOSTANUT. Sitten kului lisää aikaa ja tapasin erään miehen, joka on oikea kultakimpale. Ja tähän ihastui ja lopulta rakastuin syvemmin kuin edeltäneeseen. Mutta tämän lisäksi voin kunnioittaa häntä ihmisenä, ihailla häntä monessa mielessä. Ja kaikkein parasta: nukahtaa ja herätä hänen vierestään, suunnitella parisuhdeiltoja, päättää päivän ruoasta, harrastaa, perustaa perhettä jne. Elää täyttä elämää JA rakastaa. Ei valita haaveiden/itsesuojelun ja rakkauden väliltä. Nyt kun aiheena uskottomuus, niin koko ajan tulee mieleen, että en kyllä olisi ansainnut noin hyvää miestä kaiken jälkeen.

Pointti on kuitenkin se, että koin olleeni niin rakastunut, mutta tulevaisuus osoitti toista. Ja välillä pelottaa jos en olisi punninnut muitakin asioita elämässäni ja elänyt vain ns. rakkauden tähden. Mitä kaikkea siinä olisi menettänyt ja en usko yhtään, että entinen "rakkaus" olisi edes optimaalisimmassakaan tilanteessa korvannut tilannetta.

Siinä vaiheessa kun konkreettisen päätöksen on tehnyt, niin on vaan hankittava elämäänsä muuta sisältöä. Aloittaa vaikka uusi kauan haaveilemansa tutkinto, harrastus. Ottaa yhteyttä niihin ystäviinsä ja lähdettävä ulos. Alettava vaikka käymään lenkillä. Mitä tahansa. Avattava silmänsä sille kaikelle muulle hyvälle.

Rakkauden itsessään pitäisi olla hyvä asia. Jos huomaa, että sitä alkaa yhä enemmän käyttämään tekosyynä sille, että kaataa päällensä päivittäin sangollisen sontaa, niin kannattaa alkaa miettimään vakavasti elämäänsä ja millaiseksi sen haluaa tehdä. Rakkauskaan ei anna anteeksi oman elämänsä pilaamista. Varsinkin kun sinä ja elämäsi voi tulevaisuudessa merkitä todella paljon joillekin ihmisille kuten läheisillesi, tulevalle puolisollesi, mahdollisille lapsillesi.

Lue lisää

Kiitos. oli hyvä kuulla jonkun selvinneen onnettomasta tilanteesta ulos ja vielä löytäneen uuden aidon onnen!! Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkossakin=)
Kun vaan itsekin löytäisin voimat tuohon samaan.Päätän kerta toisesnsa jälkeen keskittyväni vain itseeni, omaan elämään, ystäviini,lapsiini ja harrastuksiin.Mutta ikävä toista kohtaan on niin kova että se kaikki muu ei riitä.En vain osaa elää ilma niitä yhteisiä hetkiä. Voimani ei riitä irrottautumiseen!!

Monet kakkoset on kokeneet jo tuon "nukahtaa ja herätä juuri sun vierestä" -tunteen. Pitäähän sitä kokeilla muutakin, tietää ainakin eläneensä. Eikö? Itse en ainakaan kadu yhtään, vaikka välillä ikävästä riutunut olenkin, ihan omasta halusta sen teen. Kärsinyt en ole kuitenkaan päivääkään. Kaikki on otettava, mitä annetaan. Ompahan mitä mummona muistella :D.