Onko oikein jos vanhemmat tai appivanhemmat yrittävät estää 40-50 vuotiaita lapsiaan tekemästä virheitä? Onko oikein, että tämän ikäistä pariskuntaa painostetaan ja kiristetään, jos heidän sukulaisensa ei luota heihin? Pitääkö tämän pariskunnan katsoa peiliin ja nöyränä totella vanhempiaan?
Pitäisikö tälläisen pariskunnan toimia aina appivanhempiensa ja vanhempiensa toiveiden mukaisesti niin kauan kunnes ovat ansainneet näiden luottamuksen?
Pitäisikö tälläisen pariskunnan toimia aina appivanhempiensa ja vanhempiensa toiveiden mukaisesti niin kauan kunnes ovat ansainneet näiden luottamuksen?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jotkut tänne kirjoittaneista näyttävät olevan sitä mieltä, että mikäli vanhempia ei totella, niin näillä on oikeus suuttua ja lakata tapaamasta lastaan ja tämän perhettä.
Tosiasia on, että jotkut vanhemmat eivät koskaan luovu lastensa kontrolloinnista, näiden asioihin puuttumisesta eivätkä alituisesta jäkättämisestä pienissäkin asioissa. Asioista ei osata keskustella neutraalisti, vaan mielipiteet heitetään arvosteluina ja käskyinä.
Onhan se jotenkin surkuhupaista, kun liki kahdeksankymppinen vaari motkottaa poikansa perheessä mikroaaltouunin tarpeettomuudesta ja miniän laiskuudesta, kun "se ei viitsi edes leipää leipoa." Tarpeetonta on tässä tietysti selittää, että miniällä on kokopäivätyö. Olen itse ollut kuulemassa noita vaarin puheita lähisukulaiseni luona.
Onneksi omat vanhempani (olen 60) eivät ole tuon sortin kontrolloreita. Ja vissisti olen varonut, että en jäkätä poikani perheelle heidän valinnoistaan. Kasvattakoot vaikka strutseja olohuoneessa, niin en puutu, sillä se on heidän valintansa.
Ehkä lapsista irti päästäminen on vain niin vaikeaa? Minusta on aika hölmöä rangaista napanuoran katkaisemisesta lapsia pistämällä välit poikki. Vaikka sanaa narsismi viljellään aika huolettomasti ja aiheettomastikin, niin siitä huolimatta sanon, että tuollainen käytös vanhemmilta kuulostaa narsismilta.
Joskus tuntuu, että vanhemmat ajattelevat, että lapsi on vanhemmilleen velkaa sen, että heitä kontrolloidaan. Vanhemmat ovat uhranneet niin paljon lastensa eteen, että nyt on lasten vuoro maksaa velkatakaisin roikkumalla heissä.
Heitähän ovat hautausmaatkin täynnä.
Monet ovat vain niin älyttömän kapeakatseisia että kuvittelevat oman elämäntapansa olevan se ainut oikea(TM) ja kaikki muut tavat ovat äärimmäisen huonoja ja vääriä. Kai sellainenkin ajattelutapa jonkinasteisesta narsismista kielii.
Antakaa mennä toisesta kosvasta sisään ja toisesta ulos.
Ihan turhaa vetää herneitä nenään ja lähteä välejä katkomaan vanhusten puheiden takia.
Vanhus elää menneessä ja on osittain taantunut omaan nuoruuteensa. Sinun tehtäväsi on olla aikuinen ja järkevä .. ja antaa vanhuksen jutella lämpimikseen. Pois turha katkeruus!
Enhän minä itsestäni kertonutkaan, kun kerroin tuntemani vaari-ihmisen mäkätyksistä. Omat vanhempani eivät mäkätä. Minulla ei siis ole turhaa katkeruutta, joka minun pitäisi poistaa.
Miten senikäisiä "lapsia" voi kiristää tai painostaa? Jos nämä ovat itsenäisiä niin ei sellaista keinoa ole.
Yleensä se on niin että siinä iässä jo lapset määräilevät vanhempiaan. Kun muuttaa omilleen asumaan ja maksaa kaiken itse niin voi sanoa vanhemmilleen että on ihan sama mitä sanot niin minä teen niin kuin itse parhaaksi näen. Kun on muuttanut omaan kotiisa niin ei tarvitse kuunnella kuin työnanatajansa määräyksiä ja niin edespäin. Se on myös vanhempien ymmärrettävä kun on oma perhe niin tehdään kuin itse haluaa eikä ole kellään mitää sanomista.
No yleisesti ottaen ei tietenkään ole oikein. Et kertonut mitään kovin tarkkaa, mutta minua jäi vähän vaivaamaan, että puhut moneen otteeseen virheistä ja luottamuksesta. Meitä kun on moneen junaan ja joku jää aina asemallekin, niin ovatko nämä ojennettavat lapset oppineet kantamaan vastuun virheistään? Onhan nimittäin semmoisiakin ihmisiä, jotka menevät ja tekevät pääkköinä aina oman pään mukaan, mutta jos sitten meneekin pieleen, niin kuvaannollisesti heitetään hanskat tiskiin ja jäädään ruikuttamaan, että joku muu keräisi sirpaleet. On tämmöisiä tapauksia vielä aikuisissakin, ja läheisille (vanhemmat, sisarukset) he saattavat olla vaivalloisia tapauksia, kun pitäisi näiden odotusten mukaan olla paikkaamassa jäljet. Vaikka ollaan niin itsenäisiä, niin mokien korjailuun ei voimat, rahat, tiedot tms. enää riitäkään. Ja jos nyt sattuisi olemaan kyse siitä, että kuvaamasi vanhemmat tai appivanhemmat ovat pipoontuneet olemaan moisena vahinkojenkorjausautomaattina, niin saattaa mieleen heille tulla, että vähän toppuuttelisi jälkikasvua ennen seuraavaa toilailua.
Mutta jos mistään tämmöisestä ei ole kyse, niin eiköhän silloin ole jälkikasvun aika tosiaan katsoa peiliin ja miettiä, miksi se itsenäistyminen ei onnistu. Itsenäistyminen kun lähtee itsestä.
Siinä on ympäristö helisemässä kun äiti mokaa ihan itse, mutta väittää kuitenkin aina kivenkovaan että pieleen mennyt asia on "jonkun muun" syy. Ja marmattaa siitä asiasta kevyesti vaikka sanotaan 40 vuotta.
Me hänen aikuiset lapsensa olemme lopettaneet hänen pieleen menneiden asioidensa hoidon. On tässä omassakin elämässä tarpeeksi.
Kuten edellinen kysyjäkin, olisin minäkin kiinnostuntu tietämään, miten tämä "ojennettava" pariskunta on toiminut?
Ovatko he menettäneet omaisuutensa, työnsä, asuntonsa tms. omien toilailujensa takia, vai ovatko he kunnioitettuja kansalaisia, joita oudot ikäihmiset pompottelevat?
Ovatko vanhemmat joutuneet maksumiehiksi?
Jos ei, miksi 50-vuotiaat edes selvittävät omia asioitaan eläkkeellä oleville vanhemmilleen, joiden tulotkin ovat pienentyneet, eivätkä he ole ajan hermolla enää.
Miksi he vaivaavat vanhuksiaan? Onko se oikein?
Älkää nyt viitsikö niputtaa meitä eläkeikäisiä.
Moni meistä yli seitsenkymppisistä edelleen tienaa keskivertoa enemmän, tekee töitä aina kun huvittaa, on ns. ajan hermolla ihan kiitettävästi lukemalla ja matkustamalla.
Meidän lapsemme ovat juuri näitä lähes 50-vuotiaita.
Elämäniloa van sinnekin!
ja näin on! Ei pidäkään niputtaa "vanhuksia".
Mutta kai sellaiset "vanhemmat" jotka vielä ojentavat 50-vuotiasta jälkikasvuaan, tekevät sitä muillekin, ovat siis jonkinlaisia kontrollifriikkejä kaikkia kohtaan.
Mutta niinkuin joku totesi, toisesta korvasta sisään ja toisesta uloS!
kysymyksesi on retorinen.
Heräsin ihmettelemään, miksi kysyt täältä, pitääkö aikuisen ihmisen totella vanhempiaan? Mitä pahaa olet/olette tehnyt, jos teitä painostetaan ja uhkaillaan? Aika rajulta tuntuu. Suhteet on joko ihan päin peetä, tai provosoit esille rajuja ratkaisuja tilanteeseen.
Jokainen on vastuussa omista virheistään, mutta katso, etteivät muut joudu kärsimään sinun tekemistäsi virheistä.
Keskustelu asioista ei varmasti ole kielletty?
Itselläni on mutsi joka ei ikinä ole eikä tule pitämään minua minään. Olen usein ihmetellyt tätä syytä. Kenties äitini isän kännäilyt hänen olleessaan lapsena ja isäni kanssa riitelyt ovat johtaneet siihen.
Mutta rasittavaa se on. 40-vuotiaana hyvin aikanaan opiskelleena jne.
Toisaalta .. en enää välitä asiasta. Kaikkeen nuori poika tottuu, etenkin kun tulee 40-vuotiaaksi.
Äidit eivät ole aina oikeassa eivätkä tiedä miten pojat kasvatetaan. Ei edes Suomessa vaikka täällä kaikki olisi "parhain päin".
En voi kyllä ymmärtää edes sitä, että joku ihan vakavissaan kysyy, pitääkö nelikymppisten totella vanhempiaan. Eiköhän normaalit ihmiset aikuistu ja itsenäisty siinä parinkympin korvilla. On kaikkien kannalta mukavaa, jos sen jälkeen vanhempiin on asialliset ja aikuiset välit. Joskus näin ei ole ja vanhemmat yrittävät pitää lapsiaan talutusnuorassa tai aikuiset lapset jäävät talustusnuoraan osittain huomaamattaan esimerkiksi taloudellisen avun takia.
Mutta ei ole normaalia edes joutua miettimään alkuperäisen kysyjän kysymyksiä.