Kyllä nämä pettämisasiat tuntuvat suomalaisia kovasti kiinnostavan, koska nimimerkki Katin aloittama keskusteluketju " Miksi ihmetellä pettämistä " tuli jo täyteen ( punainen merkki otsikon alussa). Jos pettämisasia edelleen kiinnostaa, niin kehottivat aloittamaan uuden keskustelun.
Siitä vaan "syntinen kansa" jatkamaan tätä Katin aloittamaa mielenkiintoista keskustelua!
Siitä vaan "syntinen kansa" jatkamaan tätä Katin aloittamaa mielenkiintoista keskustelua!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minäkin lueskelin joitain viestejä ko. viestiketjusta.
Harmi vaan, että suurin osa viesteistä tuli täysiltä ääliöiltä. Ääliöiltä, jotka eivät osaa seurata keskustelua objektiivisesti vaan tyytyvät huorittelemaan tai muuta siihen suuntaan. Mä en vaan käsitä. Toivottavasti nämä ihmiset ovat vaan tavallisia äänekkäämpiä, eikä meidän joukossa ole oikeasti noin suurta osaa tuonlaisia keskustelutaidottomia ja ahdasmielisiä ... ihmisiä(?).
Kuka tietää, mitä on argumentointi? Käsi ylös!
Joo ja näytähän sinä jostain meille "synnitön kansa".
itsekkin, mihin pesään tuli sohaistua.
Kiitos sinulle asiallisista viesteistä, niistä sain ajateltavaa ja aivan oikeasti hyvän mielen.
Kiitos
Kati
Kati mailiosoitteesi sillä olisin kiinnostunut vaihtamaan ajatuksia ja kokemuksia kanssasi. Tapasi suhtautua parisuhteeseen ja seksiin kiinnostaa minua. Olen eronnut nainen, jonka ajatusmaailma on aikamoisessa käymistilassa. Kiitos! jos se sinulle käy?
Mutta miten sen sinulle annan? En viitsi sitä täällä julkisesti antaa, koska epäilempä sen jälkeen saavani melkoisesti huorittelu-postia..
Jos keksit keinon, niin sitten.
Jos haluatte yhteyden toisiinne , niin kirjoittakaa molemmat minulle ja lähetän ositteet luottamuksella toisillenne.
Miksi ?
No, siksi että aihe kiinnostaa myös minua.
Lisäksi on se puoli , että mieskin voi käyttää seksiä vallan välineenä.
[email protected]
Kiinnostaahan se, koska uskottomuus liikuttaa ihmisen perimmäisiä tunteita. Harmillista on se ettei keskustelu yhteyttä puolisoiden välillä saa syntymään kun draama on näyttämöllä. Sen huomasi tästä keskusteluketjustakin. Sivusuhteen ollessa kiihkeimillään on vaikea nähdä sen loukkaavan ketään, (eihän tämä ole keltään pois) Lisäksi silloin tulee vähäteltyä parisuhdetta siksi ettei omatunto niin kolkutteleisi. Suvaitsavaisuus lisääntyy myös, sallisin tämän myös parilleni. Nämä piirteet oli nähtävissä keskustelun kuluessa, kun sivusuhdetta puolusteltiin.
Kun taas petetyksi itsensä tuntevan fiilikset ovat tietenkin toiset. Toisen syyllistäminen(huorittelu) sekä vihan tunteet ovat täysin ymmärrettäviä.Pitkässä suhteessä luottamuksen pettäminen loukkaa ihmisen perimmäisiä tunteita.Luottamusta sekä oikeutta kunnioituksen tunteisiin, puolin että toisin.Pitkä sivusuhde rikkoo väistämättä ihmisen keskinäisen tunnesidoksen, vaikkei se edes paljastuisikaan.
Paljastunut ulkopuolinen suhde on tottakai valtava kriisi. Jos pettävä osapuoli vielä rehellisesti sanoo, ettei suhde ollut kovin tärkeä, pelkkää seksiä. Loukattu osapuoli on täysin ymmällä, minulle aiheutettu tuska ei ole minkään arvoinen kun pelkää huvittelu oikeutti tuottamaan sen.On helpompaa jopa liiotella ulkopuolisen suhteen tärkeyttä, vain se tekee toisen toiminnasta mielekkään.
Kun lähtökohdat ovat täysin erilaiset on parisuhteen uudelleen rakentaminen työn ja tuskan takana, jos onnistuu lainkaan. Luottamusta on mahdoton enää saavuttaa.
En kiellä etteikö ole hauska hyppiä aidan yli, mutta hinta on joskus siitä turhan kova. Kurjinta että kalleimman hinnan maksaa hän joka jäi huvista osattomaksi.
Petetyksi tulleen vihan tunne on ymmärrettävä, muttei syyttely, puhumattakaan huorittelusta! Antaisin miehelleni uskottomuuden anteeksi, huorittelua en koskaan.
Itseasiassa syyttely, kaunanpito, vihoittelu ja nimittely on paljon julmempaa kuin uskottomuus. Se on suora hyökkäys kumppania vastaan, toisin kuin sivusuhde.
Kukaan tuskin alkaa sivusuhteeseen sen tähden, että voi olla veemäinen kumppanilleen! Kyllä kysymys on paljon monimutkaisemmista asioista voimakkailla tunteilla höystettynä. Lapsellisimmat ihmiset voivat kuvitella, että sivusuhde on uskottomalle pelkkää hekumaa, sillä sitä ei ole läheskään kaikille. Siihen sisältyy kosolti itsesyytöksiä, epätietoisuutta ym. ikävää hurmion vastapainoksi.
Uskottomuuden paljastuminen ei ole valtaisa kriisi, ellei siitä sellaista haluta tehdä.
Oli oikein mukavaa lukea näitä Tuiskun ja Nainen-69:n kirjoituksia. Kaikesta näkee, että heillä molemmilla on paljon ymmärrystä näistä asioista. Toivottavasti kaikki huorittelijat ja moralisoijat lukisivat nämä kirjoitukset oikein ajatuksen kanssa. Ehkä hekin silloin oivaltaisivat sen, että maailma ei ole aivan mustavalkoinen. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia ajattelemaan laaja-alaisemmin ja suvaitsevammin.
Näissä pettämisjutuissa petetty osapuoli esittää melkein aina syytöksen, että pettäjä kävi vieraissa, koska hän halusi tehdä pahaa petetylle puolisolle. Tämä väite ei pidä ollenkaan paikkaansa. Ei pettäjä halua tempullaan mitään pahaa puolisolleen, vaan hän on ajautunut pettämistilanteeseen ihan muista syistä. Syyt ovat monesti hyvin monimutkaisia, ja läheskään aina petetty osapuoli ei niitä ymmärrä, vaikka pettäjä syyn avoimesti kertoisikin. Parisuhteessa on vaan ollut joku sellainen umpisolmu, että kotikonstein sitä ei ole saatu avattua. Jonkun ulkopuolisen kumppanin kanssa se saattaa aueta jo ensimmäisenä iltana.
Pettämisen jälkeinen käry ei tosiaan ole aina maailmanloppu, vaan se voi olla mahdollisuus entistä parempaan suhteeseen. Silloin on pakko käsitellä juuri niitä asioita, jotka pettämiseen ovat johtaneet. Jos neuvottelijoilla on hyvää tahtoa ja sitkeyttä, niin kurssia voidaan muuttaa oikeammaksi, ja yhteiselämä silloin paranee. Täydellistä luottamusta ei kuitenkaan saa koskaan takaisin, mutta ihan kelvolliseksi avioelämä voi kuitenkin muodostua.
"Ei pettäjä halua tempullaan mitään pahaa puolisolleen, vaan hän on ajautunut pettämistilanteeseen ihan muista syistä"
Tämä pitäisi jokaisen painaa mieleen.
On myös hyvä panna merkille, että sivusuhteeseen joutuneen syyt ovat monessa tapauksessa niin syvällä hänessä itsessään, että niitä on toisen mahdotonta ymmärtää ja kertominen vain lisää kumppanin tuskaa eli miksi silloin pitäisi kääntää veistä haavassa?
Enemmän kuin uskottoman kumppanin kanssa puhumista kannatan toisten kuuntelemista. Hyvinkin lähellä saattaa olla ihminen, jonka suhtautuminen oman puolisonsa uskottomuuteen on ymmärtävä eikä niin totinen ja niistä voi oppia jotakin. Niinkuin esim. uuden suhtautumistavan itseensä ja kumppaniinsa :).
:D. Me suomalaiset taidamme kuitenkin olla niitä synnittömimpiä kansoja. Joissain maissa vieraissakäynti on sääntö eikä poikkeus.
Uskottomuus on sääntö, yleinen poikkeus se kyllä voi olla maissa jossa avioliitto on instituution luonteinen. Huoltovelvollisuus vain toisella, sekä uskonnillinen yhteiskuntamoraali. Nämä em. pitävät avioliittoa koossa vailla tunnesidoksia.Suomessakin kulissiavioliittoissa petetään enemmän kuin ns. normaaleissa, luulisin.
Ei sivusuhteeseen varmaan kukaan ruhdy loukatakseen toista. Poikkeuksen muodostavat ehkä vain kostoksi tehdyt syrjähypyt.Suhteiden muodostamisen syitä on yhtä paljon kuin suhteita.Eikä minulla ole mitään syytä lähteä tuomitsemaan ketään.
Toisen puolison näkemys suhteen paljastuttua on yleensä epärealistinen ja rajun syyttelevä. Hän pystyy näkemään ainoastaan loukkauksen,ei syitä.Loukatulla osapuolella on lisäksi yhteiskunnan tapamoraali puolellaan.Siksi kriisi muodostuu, yhteinen kieli ikäänkuin häviää.
Turhan moni hyväkin liitto päättyy tarpeettomasti, jos ei ymmäretä sitä miksi toinen reagoi siten kun teki.Kaikesta selviää keskustelemalla, mutta olisi hyvä osata arvioida mitä on vastassa suhteen kriisiydyttyä, siten edes jonkinlainen keskusteluyhteys säilyy.
Nimimerkki Tuisku on osannut esittää asiat erittäin hyvin ja yksinkertaisesti. Pettämisen ja käryn jälkeen on kaikkein tärkeintä, että yhteinen kieli säilyy, jolloin asioista voidaan keskustella. Jos pettänyt ja petetty osapuoli puhuvat eri kieltä ( melkein aina niin käy), niin silloin ero jää ainoaksi vaihtoehdoksi.
Käryn jälkeen tärkein tehtävä on lisävahinkojen välttäminen. Jo itse pettäminen vahingoittaa hieman parisuhdetta, mutta suurimmat vahingot saadaan useimmiten aikaan niissä taitamattomasti hoidetuissa jälkiselvittelyissä. Puolisot eivät kuuntele toisiansa, vaan ampuvat kiihdyksissään aina "kovilla". Tällöin hyvinkin korjauskelpoinen parisuhde saadaan hetkessä ammuttua täysin hajalle.
Tämä lisävahinkojen välttäminen onnistuu parhaiten siten, että käryn jälkeen pidetään hiljainen hetki, jolloin tilanne täydellisesti rauhoitetaan. Riitelyä ( keskusteluja) ei kannata heti aloittaa. Molempien pitäisi keskittyä ajattelemaan vain sitä, että mitä todellisuudessa on tapahtunut. Seuraavaksi pitää arvioida tapahtuneet vahingot ja mahdolliset korjaustoimenpiteet. Jos parisuhde on korjattavissa, niin silloin pitäisi pystyä kiihkottomasti sopimaan siitä, että korjaavissa keskusteluissa ei tarkoituksellisesti tehdä enää lisää vahinkoa, sillä kaikki lisävahingot menevät pariskunnan omaan piikkiin. Kiirettä ei kuitenkaan kannata pitää, sillä pettämisen jälkeen menee ainakin muutama viikko (shokkivaihe) ennen kuin puolisot alkavat tajuta tilanteen oikealla tavalla. Vasta tämän jälkeen hedelmälliset keskustelut voivat alkaa. Monesti ihmiset heittävät pyyhkeen kehään välittömästi käryn käytyä, ja taas on yksi turha ero tilastoissa.
Otetaanpa esimerkki autokolarista, niin asia on helpompi ymmärtää. Jos ajattelemme, että hyvässä avioliitossa tapahtuu pieni syrjähyppy, niin sitä voidaan kuvata vaikka lommolla, joka on parkkipaikalla tullut uuden auton oveen. Jos toimitaan järkevästi, niin vahinko arvioidaan ensin huolellisesti ja sen jälkeen suoritetaan lommon korjaus. Korjaus tietenkin maksaa, mutta uuden ja hyvän auton hintaan verrattuna se on edullista. Oven korjaaminen ei jatkossa haittaa yhtään ajettavuutta.
Jos yhteistä neuvottelukieltä puolisoilla ei ole, niin auton oveen tulleen lommon vuoksi molemmat puolisot alkavat heti hurjistuneina nuijia ja potkia autoa joka puolelta lommoille, jolloin autosta tulee nopeasti korjauskelvoton. Puolisot siis taitamattomalla käytöksellään aiheuttavat paljon suurempaa lisävahinkoa kuin alkuperäinen vahinko oli ollutkaan. Lähes kaikissa pettämistapauksissa hyväkuntoinen auto isketään kiihdyksissä täysin mäsäksi (se on kerrasta poikki) ja sitten itketään sitä, että ajamaan ei enää pääse. Viisaat puolisot pääsevät ajamaan autollaan kolaripaikalta poiskin, vaikka pieni lommo ovessa olisikin.
sääntö, mutta yleinen tapa. Avioliiton osapuolet voivat hyvinkin rakastaa toisiaan uskottomuudesta huolimatta!
Esimerkiksi useassa Keski-Euroopan maassa avioliitto otetaan tosissaan ja syrjähypyt kevytmielisesti. Toisinsanoen ymmärretään se tosiasia paremmin, että kumppani saattaa jossain elämänvaiheessa rakastua hetkellisesti toiseen eikä siitä tehdä elämän ja kuoleman kysymystä avioliiton kannalta. Sellainen vain kuuluu elämään! Niinkuin kuuluukin, kukapa sitä voisi kieltää?! Ei siis ole kysymys kulissiavioliitoista vaan avioliitoista, joissa on realistisempi käsitys elämästä.
Suomessa todellakin purkautuu moni avioliitto "kevytmielisesti" aivan turhaan vain sen tähden, ettei osata kommunikoida eikä ymmärtää. Uskottomuuteen suhtaudutaan liian vakavasti.
Keski-Euroopassa uskottomuus on hyväksyttyä? Tämä tieto on minulle täysin uutta! Sosiologia on pääasiallisin kiinnotuksen kohteeni enkä ole törmännyt tälläiseen totuteen koskaan. Kiitos jo etukäteen uudesta tiedosta.
Meillä on avioliittoa takana ensi viikolla 28vuotta, mutta ei suotta:)
Parisuhteisiin kuuluvat monet kriisit, niin meilläkin. Kaikista aikaisemmista selvittiin, vaan ei tästä viimeisestä, lähes 5v. sitten alkaneesta.
Hyvä aviomies, hyvät lapset, hyvä perhe, vaan nuo kaikki yhdessäkään eivät taanneet, että liittomme olisi täydellisen onnellinen hamaan loppuun asti.
En ole liitossani joutunut kokemaan väkivaltaa, alkoholismia enkä pettämistä (en ainakaan koskaan edes epäillyt tai jos niin olisi ollut, niin en kyllä olisi siitä koskaan halunnut tietää).
Rakkaus ei ole vieläkään loppunut kokonaan, vaan on muuttanut vain muotoaan! Riittää arvostusta sekä kunnioitusta toisillemme, määrättyä hellyyttäkin, vaan ei enää vuosiin seksiä.
Ongelma on miehelläni, määrätyistä syistä johtuen!
Ei niistä enempää..
En ole ollut koskaan katkera asiasta, vaan aikani kärvisteltyäni ilman minulle niin tärkeää erotiikkaa, tein ratkaisuni.
Yhteisestä sopimuksesta muutin pois kotoa. Mies hyväksyi asian, koska huomasi ahdistukseni aika ajoin. Halusin välimatkaa!
Nyt 3 vuoden jälkeen olemme edelleenkin toistemme parhaat ystävät, kunnioitamme ja arvostamme toisiamme. Olemme myös aviossakin edelleen.
Tapaamme säännöllisesti, vietämme lomia yhdessä, mutta muuten elämme täysin omaa elämäämme, kyselemättä toistemme mahdollisista suhteista.
Kuitenkin taloudellisesti olemme entisessä kytköksessä.
Aina tavatessamme meillä on todella hauskaa yhdessä, viihdymme ja nautimme toistemme seurasta.
Ei ahdistusta, ei kyräilyä ei mustasukkaisuutta, vaan kaksi tasapainoista aikuista ihmistä suhteessa.
Kuvailisin liittoamme tällä hetkellä "varhaiseksi seurustelusuhteeksi". Varhaiseksi siksi, koska sitä seksiä emme edelleenkään harrasta. Halailemme kyllä..ja ikäänkuin tutustumme uudelleen..
Tulevaisuuden suunnitelmiimme kuuluvat miehen muuttaminen luokseni, kun eläkeikä koittaa. Siihen tosin on vielä vuosia reilusti..
Suosittelen Mies50 :llekin muuttoa yksin vaikka lyhyeksikin aikaa. Pään selvityksen vuoksi!
Missään nimessä en kannata vaimolle tunnustamista toisesta naisesta, sillä siitä syntyy pelkkää katkeruutta vain.
Yksin asuessa saattaa tilanne muuttua nopeastikin ja mahdollisuus löytää uudestaan toisensa..
Eihän enää näillä kymmenillä välttämättä kannata lopullisesti erota, jos ei ihan ylitsepääsemättömiä syita ilmene.
Useimmilla on lapsia ja lapsenlapsiakin jo, joten helpompi on vain yrittää pysyä ystävinä.
Kirjoittelin tuossa hetki sitten omista touhuistani. Olen siis naimissa oleva mies, ja käyn silloin tällöin - Katin tapauksesta poiketen - "täysin vieraissa".
Rakastan vaimoani yli kaiken, ja sen lisäksi seksielämämmekin on vallan mainio. Miksi siis "petän" (seksiä ilman tunnesiteitä en miellä pettämiseksi!) jos kaikki on OK kotirintamalla? Tiedä häntä.
Mutta pidä Kati pintasi!
Ja muistakaa nyt hyvät ihmiset: seksi on seksiä on seksiä on seksiä. Mielestäni pettämisen raja ylittyy vasta siinä vaiheessa kun avioliitto tms alkaa touhuamisesta kärsiä, eli kuvioissa on jo "uusi ihastus" tms.
silloin tällöin, johtaa harvoin avioliiton kriisitymiseen. Syynä pienempi kiinni jäämisen riski. Tunnesidos ulkopuoliseen partneriin, tuo jännitteitä parisuhteeseen, hankalia siksi kun puhuminen on mahdotonta ongelmat jäävät piiloon.Lisäksi käryn käydessä on vastattavana vain uskottomuus ei pitkään jatkunut luottamuksen pettäminen.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä että seksi on seksiä ja kiusauksia on kovin vaikea vastustaa, usein myös tarpeetonta jos homma on kerrasta(kerroista) poikki. Suojautuminen tartunnoilta on lyhyissä suhteissa tärkeää, tauti tuliaisina saa puolison hermostumaan, siinä ei oikein selitykset auta.
Kirjoitit:
" Rakastan vaimoani yli kaiken, ja sen lisäksi seksielämämmekin on vallan mainio. Miksi siis "petän" (seksiä ilman tunnesiteitä en miellä pettämiseksi!) jos kaikki on OK kotirintamalla? Tiedä häntä. "
Minun on todella vaikea ymmärtää sitä, että ihmiset vakuuttavat rakastavansa suuresti puolisoaan, jonka kanssa seksikin on yhtä juhlaa, mutta siitäkin huolimatta he haluavat käydä vieraissa harrastamassa vain "ihan puhdasta seksiä". Miksi ihmeessä tässä ihannetilanteessa on enää tarvetta käydä vieraissa. Eikö se kotona oleva erittäin rakas seksipommi ole kuitenkaan tarpeeksi?
Olen sitä mieltä, että jos ihminen on oikealla tavalla rakastunut toiseen, niin ei hän silloin tarvitse enää ulkopuolisia seksisuhteita. Jos niitä tarvitaan, niin silloin tämä mainostettu rakkaus ei ole todellista rakkautta, vaan jotain sanahelinää joidenkin tiettyjen tarkoitusperien saavuttamiseksi. Tällainen ihminen valehtelee itselleen, jotta kaikki keikat olisivat oikeutettuja.
Sanoit myös niin, että pettämisen raja ylitetään vasta sitten, kun avioliitto alkaa kärsiä toiseen ihastumisesta. Käytännössä on niin, että pelkkää seksiä ja pientä ihastumista on hyvin vaikeaa pitää erillään. Yleensä ihminen pyrkii ulkopuoliseen seksisuhteeseenkin mahdollisimman ihanan ihmisen kanssa, joten kyllä siinä seksisessiossakin pientä ihastumista usein tapahtuu. Tämä varmasti häiritsee vakinaista parisuhdetta, joten käytännössä pettämisen raja ylittyy jokaisessa ulkopuolisessa seksisuhteessa.